Minulla on ongelma olen uusi koira maailmassa,eli minulla on ensimmäinen oma koira.Se on nyt puoli vuotias.
Minun suurin ongelmani on kärsimättömyys,ja se etten tiedä millä lailla kouluttaisin koirani.Netit,kirjat,ja tvee pursuaa koira tietoutta "tee niin,tee näin" "älä teekkään niin kun tämä on paras tapa".
Olen aivan sekaisin tiedon määrästä,ja tietämättömyydestä.Mikä aiheuttaa minulle huolta "teenkö nyt oikein jne. jne".Olen kadottamassa luottamusta,ja kontaktia koiraani.Mikä vain lisää avuttomuuden tunnetta,ja pelkoa siitä että pilaan koirani.Kaikki ei voi mennä nappiin,mutta haluan tehdä parhaani.Olemme käyneet yhden pentukoulun,ja siellä kaikki meni ok.Pelkään että vaadin koiralta liikaa ikään nähden,tai osaamiseen nähden.Näen useimmiten omat virheeni,mutta minä ja koirani.Olemme molemmat niin turhautuneita, niiden monien epäonnistumisten jälkeen,etten kykene korjaamaan asiaa oikein.Suurin kamppailu käydään lenkillä, en tiedä itsekkään enään miten on paras,onko koira edessä,takana,sivulla.Koira edessä on johtaja,sivulla koulutettu,takana alistunut jne.jne mielipiteitä on niin monia,enkä tiedä mitä pyytää koiralta,ja miten.Koira ei ota minuun hihnassa kontaktia,koska vaistoaa hermostuneisuuteni,ja epävarmuuteni.Miten saan rakennettua luottamusta,ja suhdetta koiraan. Päästämättä sitä "valtaan",ja miten saan kadonneen kontaktin takaisin.Millaisia juttuja/asiota voin tehdä tämän hyväksi kaksistaan koiran kanssa?
Minun suurin ongelmani on kärsimättömyys,ja se etten tiedä millä lailla kouluttaisin koirani.Netit,kirjat,ja tvee pursuaa koira tietoutta "tee niin,tee näin" "älä teekkään niin kun tämä on paras tapa".
Olen aivan sekaisin tiedon määrästä,ja tietämättömyydestä.Mikä aiheuttaa minulle huolta "teenkö nyt oikein jne. jne".Olen kadottamassa luottamusta,ja kontaktia koiraani.Mikä vain lisää avuttomuuden tunnetta,ja pelkoa siitä että pilaan koirani.Kaikki ei voi mennä nappiin,mutta haluan tehdä parhaani.Olemme käyneet yhden pentukoulun,ja siellä kaikki meni ok.Pelkään että vaadin koiralta liikaa ikään nähden,tai osaamiseen nähden.Näen useimmiten omat virheeni,mutta minä ja koirani.Olemme molemmat niin turhautuneita, niiden monien epäonnistumisten jälkeen,etten kykene korjaamaan asiaa oikein.Suurin kamppailu käydään lenkillä, en tiedä itsekkään enään miten on paras,onko koira edessä,takana,sivulla.Koira edessä on johtaja,sivulla koulutettu,takana alistunut jne.jne mielipiteitä on niin monia,enkä tiedä mitä pyytää koiralta,ja miten.Koira ei ota minuun hihnassa kontaktia,koska vaistoaa hermostuneisuuteni,ja epävarmuuteni.Miten saan rakennettua luottamusta,ja suhdetta koiraan. Päästämättä sitä "valtaan",ja miten saan kadonneen kontaktin takaisin.Millaisia juttuja/asiota voin tehdä tämän hyväksi kaksistaan koiran kanssa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Haluat luoda suhdetta oikein, mutta silti kaksin ilman kouluttajan neuvoja. Täällä saat juuri näitä vastauksia jotka kertovat, että tee noin ja silti älä tee noin. Sitten täällä alkaakin taas kova väittely siitä, että mikä on se oikea tapa. Nyt siis kannattaa mennä sinne TOKOon jatkamaan siitä pentukoulusta ja puit nämä asiat ihmisen (kouluttajan) kanssa joka on koirasi nähnyt. Näin saat parhaimmat ohjeet juuri sinun koiraasi koskien. On hankala neuvoa sinua tekstisi perusteella, koska olet hyvinkin epävarma itsekin. Koulutuskurssit ovat yleensä aina parempi apu kuin nämä nettitietäjät!
Unohda johtajuus.
Ei kaikessa pidä jatkuvasti nähdä johtajuus-asioita. Nykytietämyksen mukaan lähes koko johtajuus-asia on muutenkin soopaa.
Miksi ihmeessä koirasi pitäisi kulkea tietyss kohdassa sinuun nähden ulkona? Koira on kaiketpäivät sisällä, sitten kun pääsee ulos, se ei saisi nuuhkia vapaasti ja ottaa muutamaa juoksuaskelta? Onko se koiran elämää?
Haluat luoda hyvän, luottavaisen suhteen koiraasi? Mene jollekkin peruskurssille. Mieti mikä on sinusta hyvä koulutustapa, miten haluat koiraasi opettaa? Onko se positiivinen vahvistaminen? Kun olet sen päättänyt, jatkat sillä. Älä vaihtele metodia, koirasi on pentu ja aikuinenkin koira menee sekaisin jatkuvasta metodin vaihtelusta. Jätä epätoivotut jutut huomiotta, oikeasta palkkaat hyvin.
Koirasi vasta pentu, älä väsytä sitä liialla treenillä.
Meillä koira kulkee jokaisessa noista paikoista mitä ap mainitsi. Yleensä alkumatkan kaukana edessä ja loppumatkasta minä johdatan koiran kotiin. Siinä välissä ohittelemme toisiamme aina tarpeen mukaan ja joskus kuljemme hetken jopa vierekkäin. Eli ihan sama missä koira viimekädessä kulkee.
Se mikä on tärkeää ja mitä pitää tinkimättä vaatia ja sitä ennen opettaa, ovat koiran turvalisuuden kannalta elintärkeät asiat. Erityisesti SEIS-käsky sellaisessa muodossa että koira pysähtyy vaikka kesken loikan metrin korkeudelle ilmaan odottamaan uutta käskyä tai lupaa jatkotoimenpiteisiin. Noita on muutama muukin asia, kuten istuminen ennen tienylitystä tai puolen vaihtoa joista ei tingitä. Kannattaa itse miettiä mitkä ovat nämä tinkimättä vaadittavat asiat omalle koiralle.
Muilta osin ei kannata stressata onko jokin jonkun opin tai idealismin mukaisena opetettu.
Oma rauhallisuus, siis sellainen kylmän viileä kivikasvomainen joka ei hätkähdä mistään(edes ydinpommin räjähtämistä korvan juuressa, saati mitä rekku saa päähänsä tehdä), on kouluttamisen a ja o. Sitä ei voi liikaa korostaa.
Ja se missä luodaan suhdetta koiraan parhaiten, on kotona. Ihan vaan olemalla koiran kanssa ja tekemällä sen kanssa kaikkea kivaa. Riehumalla sen kanssa tai opettamalla uusia temppuja ja muuta. Vaikka eri tavaroiden noutamista ja viemistä. Hiukan yllättävä havainto ollut se että yksi parhaiten toimivia asioita on mennä itsekin joskus lattialle makoilemaan koiran kanssa hetkeksi. Hitto kun koira tykkää siitä että saa järsiä luuta "isin" kaljamahan päällä.
Tärkein asia oikeastaan mitä voi sanoa että unohda ideologiat, unohda kirjat ja ohjelmat sun muut siinä mielessä että ne eivät ole käyttöohjeita. Keskityt vaan koiraan joka sinulla on nuori vielä. Kun kaksivuotispäivä lähestyy huomaat yhtäkkiä että kaikki opetettu ja tahkottu asia ei ole ollut turhaa, vaan koira kuuntelee sinua ja pitää sinua jumalanaan, tai ainakin varasellaisena.
Mieti miten se reagoi missäkin tilanteessa, tarkkaile sen kehonkieltä, miten se asettaa korvansa, hyppiikö se epävarmuuttaan vai leikkiinkutsuen, miten se murisee (hyvänolon murinaa, varoittavaa murinaa, vihaista jne), häntä kertoo suunnattoman paljon, pään kääntelyt samoin ym ym.
Opit valtavasti koirastasi tarkkailemalla sitä. Kun opit miten se mahdollisesti reagoi tietyssä tilanteessa, niin kaikki helpottuu, koska osaat varautua siihen jo ennalta. Opit myös koirasi luonteesta ja se on tärkein asia, kun lähdet kouluttamaan. Koirasi luonteesta riippuu se miten sitä pitää kouluttaa, tässä auttaisi keskustelu kasvattajankin kanssa, joku tuntee tarkoin vanhempien luonteet.
Älä vaadi liikaa. Mieti omat tekemisesi tarkoin, koira käyttäytyy ohjaajansa mukaisesti.
Luovu suurimmasta ongelmastasi, kärsimättömyydestä. Mihin sinulla on kiire?
Opettele tuntemaan koiraasi. Puuhaa sen kanssa omaan elämäntapaasi ja koiran rotuun sopivia asioita (kääpiörotuiselle sopivat erilaiset jutut kuin isoille paimenkoirille). Tuonikäisen kanssa pääasia on vielä leikkiä ja siinä sivussa opetella asioita (seuraaminen, luoksetulo, paikallapysyminen, siis näitä perusjuttuja). Jos oppi menee perille hyvin, eikä ongelmia synny, on ihan yksi lysti, onko koira jonkun mielestä lenkillä johtajan vai alistetun paikalla.
Älä vaadi koiralta liikaa. Huomaat kyllä oman koirasi tuntien, mikä on liikaa. Ei "oppitunteja" silloin, kun se on liian riehakkaalla tai väsyneellä tuulella, jotta jaksaisi keskittyä. Jos oppi menee perille hyvin, vaatimustaso ei ole ollut liikaa. Jos oppi ei mene perille, palaa astetta helpompaan suoritukseen ja jatka siitä taas eteenpäin.
"Olemme molemmat niin turhautuneita, niiden monien epäonnistumisten jälkeen"
Siis minkä epäonnistumisten? Unohda koko epäonnistuminen (olet todennäköisesti jo sen ikäinen, että olet ohittanut inhottavan suorituskeskeisen koululaitoksemme, joten jätä sen opit epäonnistumisesta omaan arvoonsa). Et tarkentanut, mikä teillä epäonnistuu, joten vaikea sanoa mitään, mutta yksi hyvä neuvo on, että pilko suoritus pieniin osiin. Ensin opetellaan yksi asia, sitten sen päälle toinen ja jossain vaiheessa luoksetulo ja sivulle makuulle asettuminen sujuu mainiosti.
"Suurin kamppailu käydään lenkillä"
Mikä kamppailu? Siis otatteko koiran kanssa yhteen oikeasta kulkupaikasta vai kamppailetko vain sisäisten epävarmuuksiesi kanssa?
"Koira ei ota minuun hihnassa kontaktia,koska vaistoaa hermostuneisuuteni,ja epävarmuuteni."
On totta, että koira todennäköisesti vaistoaa epävarmuutesi. Mutta kun opettelet itse pääsemään suorituspaineista ja luottamaan itseesi ja koiraasi, se tilanne paranee. Kannattaa kuitenkin huomata, että kaikki koirat eivät välttämättä ota kauheasti kontaktia omistajaan. Se riippuu rodusta ja erityisesti yksilöstä, joskus myös tilanteesta muuten. Joku koira on itsenäisempi, jolla riittää maailmassa omia nuuskuteltavia (vaikket varsinaisesti antaisi sen joka ojanpohjaa ryömiä), joku toinen ei paremmasta tiedä kuin saada hyväksyvä sana omistajalta parin minuutin välein.
Lopuksi, vaikka ajattelin pitää homman "metodivapaana", niin tunnut olevan sen verran epävarma, että sittenkin kirjavinkki: lue Tuire Kaimion Pennun kasvatus. Tosi yksityiskohtaisesti ja maalaisjärkisesti selitetty (varaa aikaa lukemiseen, tekstiä on paljon, muttei näissä asioissa pikakaistoja olekaan).
Olen Kovasti miettinyt koiran hankintaa. Olen 17 vuotias ja meillä olisi aktiviteettejä täyteinen ja rakastava koti, kun ollaan mietitty jackrusselia. Aiempaa koira kokemusta on kun aina ollut koira meillä mutta tällä hetkellä ei ole. Mutta.. Se ISO mutta.. Minun elämän aikana tasan KAKS koiraa on tehnyt allergisia oireita (ei meillä asuneet) niin mietin millanen on jackrusseli onko miten allergisoiva??? Yleensä vaikka suht paljon koirien kanssa touhuilen jne, ei ole mitään oireita tullut mutta nuo muutamat kerrat mietittyttää... Mitä mieltä olette? Tuli nyt vähän väärään kohtaan tämä viesti mutta tähän on aika asian tuntevaa porukkaa koirista kirjoitellut .. Vastailkeehan.
Voisit tietty ihan ensin lähteä siltä pohjalta että kysyisit joltain mahdollisesti tutulta jolla on jackrusseli että saisiko koira tulla yökylään? Sillä näkisit onko tämä rotu allergisoiva sinun tapauksessa.
Sitten toinen tapa voisi olla että koira tulisi ensin koeajalle, pariksi viikoksi, jonka aikana ehtisi näkemään paremmin kuinka käypi.
Ja sitten on tietty nuo zyrtekit ja muut lääkkeet. Ja pikkusen tiheämpi siivoominen... Jos myöhemmin tulee oireita.
Voi ei..
-älä vaadi pennulta lenkillä seuraamista sivulla. Vaadi, ettei saa vetää, mutta älä seuruuta.
Nuorelle koiralle riittää lyhyet seuraamisharjoitukset sivulla, palkat kontaktista ja sitten vapaa.
-koiran kouluttamisessa voi hyödyntää eri viettejä. Saalistus, taistelu, lauma.. millainen sinun koira on, mistä se innostuu? Lyhyet tottikset ja lopetus onnistuneeseen juttuun.
-tässä iässä keskity hyvään kontaktiin.. kontaktista palkka. Myöhemmin koulutuksen a ja o on se hyvä kontakti.
-sosiaalista koirakoulussa ja ihmisten ilmoilla koiraa.
Suosittelen aina ihmisiä lukemaan koirakirjoja, mutta oikeastaan saattaa olla vaarallisempaa lukea vain yksi kirja kuin olla lukematta ainuttakaan. Kun lukee monta kirjaa, huomaa, että koiran kouluttamisesta ja kasvattamisesta on yhtä monta mielipidettä kuin on niiden kertojiakin. Silloin ei auta muu kuin alkaa itse käyttää aivojaan ja suodattaa kirjoista(ja muista lähteistä) uskottavimmilta tuntuvat, omaan maailmankatsomukseen sopivat tavat kasvattaa koira ja yrittää tutustua omaan koiraansa niin hyvin kuin mahdollista. Tuo tie on karikkoinen, joten ymmärrän kyllä tuskastuneisuutesi.
Hihnakävely on tuottanut itsellenikin kaikkein eniten päänvaivaa. Uskon nimittäin kyllä siihen, että koira kaipaa laumaansa johtajan, mutta tiukka sivulla seuraaminen Cesar Millanin tapaan ei tuntunut inhimilliseltä tavalta ulkoiluttaa koiraa. Lopulta päätin, että koira saa mielensä mukaan haistella pusikoissa ja pysähdellä niin paljon kuin haluaa. Vaadin vain, että hihnassa ei vedetä. Johtajuuteni tulee esiin sitten siinä, että koira kulkee halutessani vierelläni nätisti ja silloin minä päätän siitä, milloin pysähdellään jos pysähdellään. Homma on toiminut hyvin, ja täytyy sanoa, että päätettyäni, mitä koiralta haluan, kivi vierähti sydämeltäni. Suosittelen siis, että sinäkin miettisit, millaisia toivoisit teidän lenkkienne olevan, mitä koira mielestäsi tarvitsee ja mitä sinä tarvitset. Kun tiedät, mitä haluat, löydät kyllä keinon opettaa sen koirallesi.
Tunnut vaativan itseltäsi hirmuisesti, joten ehkä sinua myös helpottaa muistaa se, että suurin osa koiranomistajista ei ole yrittänytkään kouluttaa murrejaan. Ei siis ole ainakaan mitään syytä murehtia sitä, mitä toiset ehkä sinusta ja menetelmistäsi ajattelevat. Tsemppiä! :)
Kiitos kaikille vastanneille :)
Kevensi sydäntä,ja mieltä.Olen noudattanut neuvojanne,ja keskityn tutustumaan koiraani.Stressi tasoni on laskenut huomattavasti,vaikkakin joskus lenkillä saan purra hammasta.Joudun vähän väliä muistuttamaan itselleni,että en saa vaatia liikaa koiraltani.Kuitenkin olen huomannut minun,ja koirani suhteessa/kontaktissa parannusta,joten tiedän että ollaan menossa oikeaan suuntaan.
EDELLEEN SAA VASTAILLA,JA KERTOA OMA-KOHTAISIA KOKEMUKSIA KOIRANKOULUKSESTA :)
No tuohon hihnalenkkeilyyn olis tässä apua. Itsellä tuo koira oli tosi helppo kouluttaa hihnaan, tiedä, kävikö hyvä tuuri, että koira on sen luonteinen, vai johtuiko vain itsestäni. No, jokatapauksessa, jos ei koiralla pantaa ole, hanki se EHDOTTOMASTI! Valjaissa koiran on helppo vetää, paine jakautuu rintakehälle, joka on koiran vahvimpia alueita, ja valjaathan on kehitetty vetämiseen, mietippä vetokoiria.
Pannassa koira ei saa henkeä tarpeeksi vedettyään = pakko pysähtyä, onhan se jo tuskallista kun happi loppuu, eikä veri kierrä. Valjaissa et myöskään saa koiraa edes niin taakse, että se olisi sinun vierelläsi. Pannassa koiraa on helppo ohjata, ja pieni hihnan nykäisy tuntuu, toisinkuin valjaissa.
Harjoittele näin: Lähde normaalisti koiran kanssa lenkille. Kun koira vetää, lähdet vastakkaiseen suuntaan. Joka kerta kun koira vetää, sinä menet vastakkaiseen suuntaan koira perässäsi, kannattaa varata tähän joku rauhaisa metsäpolku, tai muuten hiljainen tie, jossa tulee vastaan ihmisiä ja koiria mahdollisimman vähän, tai mieluusti ei ollenkaan. Meillä ei tarvinut kuin kerran tota harjotella, (30 min ehkä?) niin koira tajusi, että vetäminen ei auta mihinkään, ja sen lisäksi, että vetäminen jäi pois, vahvistat omaa asemaasi, että sinä olet se kuka johtaa, ja sinä päätät mihin mennään.
Sitten, kun koira pysyy suht hyvin hallinnassa pitkällä hihnalla, kävelytä koiraa ihan vieressäsi, ja nykäise hihnasta napakasti, jos se vetää. Älä riuhtaise, äläkä hennosti hihnalla siirrä koiraa takaisin viereesi, vaan napakka veto, mielellään sivullepäin itseesi, eli oikealle, jos koira on vasemmalla puolellasi, tai vasemmalle, jos koira on oikealla. Taaksepäin veto toimii ehkä paremmin, mutta rasittaa koiran niskaa, ja liian kova riuhtaisu saattaa aiheuttaa vaurioita niskaan. Sivullepäin on siis parempi niskaa ja kaulaa ajatellen, mutta onnistuu (ainakin multa) vain jos hihna on molemmissa käsissäsi, koiran puoleisesta se vain kulkee läpi, ja toisessa kädessä hihna on vaikka kierrettynä käden ympärille. Ole tiukkana, täydellistä hihnakävelyä ei opita viikossa. Meillä tuo meni aika helposti, muutama viikko, enkä tehnyt ylimääräisiä opetuslenkkejä, vaan harjoittelin sitä käytännössä normi lenkeillä, mitä olisin tehnyt, vaikken koiraa hihnakävelyyn opettaisikaan. Nyt collie-neiti kävelee upeasti vierellä, eikä vedä oikeastaan ollenkaan.
Usko itseesi, ja aseta itsesi koiran yläpuolelle, ole sille johtaja, ja pidä varmuus yllä. Kun itse luotat omaan kykyysi hallita koiraa, ja luotat koiraan, sujuu koiran hallinta ja sen opettaminen helposti. Aluksi tulee varmasti pientä turhautumista, mutta älä luovuta. Jos hihnavetäminen ei ole välttämättä pahin ongelma, suosittelen silti tuota ihan vieressä kävelyttämistä. Sinulla on silloin koko ajan kontakti koiraan, ja koiralla sinuun. Silloin koiraa on helppo hallita.
Luottamusta ja suhdetta koiraan saat rakennettua puuhaamalla sen kanssa, ja tekemällä itsestäsi johtajan. Ota se mukaan tekemisiisi, ja käy vaikka uimassa sen kanssa. Leiki sen kanssa. Kehu sitä kun se tekee oikein. Silittele sitä kun se asettuu viereesi.
Tuntuu, että meidän perheessä olen asettunut enemmän johtaja-asemaan koirilleni (olen 16 v.), kuin vanhempani niille. Sinun vain pitää ottaa se. Ei se välttämättä helppoa ole. Riippuu paljon luonteesta, pystytkö siihen, ja oletko valmis siihen. Susilaumassa se valmein ja pystyvin ottaa johtajan paikan, ei kaikista ole siihen.
Koiralle rähiseminen auttaa myös johtajan paikan näyttämisessä. Murahda ja ärise sille, jos se yrittää sohvalla sinun paikallesi, tai yrittää ottaa/koskee sinun omaasi, esim. tyynyyn, tai ruokaan. Jos koira on ennen saanut tulla sänkyysi, älä päästä sitä nyt sinne, vaan ohjaa se äristen vaikka pyllystä työntämällä alas sieltä, ja valtaa paikka samantien, murise jos se yrittääkin tulla takaisin. Meillä tehosi. Koiran hallitsemista on hankala opastaa, tärkeintä on vain se, että pysyt tyynenä, luotat itseesi, nostat itsesi johtajaksi, ja hallitset koiraa liikkeilläsi, ja olemuksellasi. Tuo mun collie-tyttöni taitaa olla aika helppo tapaus tietyissä tilanteissa, esim. metsäpolulla se ei ohita minua, vaan kulkee takanani, jos näytän sille, että minä kuljen nyt edellä, en sanoilla, vaan vain olemuksella. Vartalon ja pään, raajojen ja selän asento ja liikkeet tekevät sen, että mä kävelen nyt edellä, ja eniten se olemus, ja se jokin, joka susta huokuu. Vähän niinkuin adrenaliini, se vain tulee, ja sen voima vain vaikuttaa jotenkin. Se vain tulee itsestään. Se usko itseen. Luottamus itseen, ja kyky ilmaista itseään.
Huhhuh, tulipas taas mietteitä, mutta en pysty kuvailemaan sitä oikein muuten. En tiedä, pystyykö kaikki ihmiset tuohon, jos vain uskoo ja luottaa itseen. Kyllä se kontakti koiraan löytyy, ja sen johtajuuspaikan saaminen riippuu susta itsestäs. Kai se tulee onnistumisista. Ja luonteenlaadusta.
ei koiralle koko aikaa tarvitse olla pomo. Koirani nukkuu sängyssä, ja menee lattialle peukalon viittauksesta kun on mun vuoro. Toinen koira yritti olla ko yön, joten tenmapsin sen täkin kanssa alas. Sen jälkeen riitti vinkkaus.Lenkillä käytän kuristuspantaa, en siksi, että koira vetäisi, vaan siksi että se on helppo pukea ja riisua. Kun huudan " narulle", koira tulee ja sukeltaa päänsä pantaan. Opetin sen siihen tarjoamalla makupalaa pannan läpi. Joten koiriin pätee lahjonta ihan yhtä hyvin kuin karjunta, ja paljon paremminkin. Eikä koiraa tarvitse pahemmin kouluttaa, kunhan ollaan vaan. ja vain josus muistuttaa, esim tien ylityksessäö, että kumpi päättää ylityksen hetken ja paikan., siis käsky odottaa ja vasta luvalla yli. Jo parilla kolmella peruskäskyllä, odota, seis, ja irti ( kun on otettva suusta jotain kiellettyä) pärjää pitkälle. Leikkiminen ja vaikkapa ruohoon kylvettyjen makipalojen yhdessä etsiminen pitää kontaktia yllä ja saa koiran kiinnotumaan kaksijalkaisen tekemisistä. Ja riippuu rodusta, miten paljon ihminen kiinnostaa, metsästyskoirilla on riista päässä eikä niiltä kannata edes vaatia mitään. Sekarotuisessa on sitten vuoroin mikäkin rotu yllä, kuten omassani väliin vartio sakemanni, väliin juoksee hysky, vaan enimäkseen löhöö labbis. Ja koirakouluun kannattaa mennä. Viidesti käytiin alkeistunnit läpi. Koira olisi ollut kyllä valmis siirtymään vaikka tokokisoihin mutta kun tää kaksijalkanen pui ei saanut sääntöjä päähänsä, mutta väliäkö tuolla.
Itse koulutan juuri nyt myös pentuja. Ne osaavat jo seurata ilman hihnaa, jos haluat kouluttaa tämän tavan, se turvallisessa ympäristössä. Hyvä alku on myös hihnan kanssa, pitkässä hinassa sano "tule" ja palkitse namilla, monta monta monta kertaa. Ja samaten istu, istu,palkitse jne. Pentujen keskittymiskyky ei ole kovin suuri joten tee sen verran toistoja kun ne jaksaa. Pidän Cesar Millanin tekniikoista,mutta itse annan koiran mennä myös edelle hihnassa. Ne kyllä seuraavat jos vaihdan suuntaa. Minä olen keskus ja se satelliitti :P Kun koira vetää, nykäise kevyseti hihnasta ja sano esim. EI tai TÄNNE. Puhu selkeästi ja tee näin joka kerta. SELKEÄ PUHE on hyvin tärkeää ja koiran kuulo on hyvä,mutta kun sen keskittyminen herpaantuu,se ei ikäänkuin kuule sinua. Kun koira ei katso sinua, napsauta sormia,elehdi,sano "HEI!" tai vastaavaa. Jos ei ole katsekontaktia, se ei voi ottaa ohjetta. Kun koira on kiinnostunut jostain hajusta ja se ei kuule sinua, älä hermostu vaan kiinitä sen huomio. Älä käskytä vihaisena tai liian laiskalla äänellä. Jos haluat, sano koiran nimi ja anna sille nami. Näin se oppii,että kun sen nimi sanotaan, se katsoo sinua ja saa namin, joten se saattaa helpottaa ohjeiden antamista. Jos äänesi ei ole aina vahva,ota mukaan eleet (sormi pystyssä tarkoitta istumista,käden heilutus "tule" yms.) Kun koira vetää, älä vedä taakse monta sekuntia vaan vedä yksi kevyt nykäys. (vetäminen on vain pieni harmi,nykäys on selkeä ohje)
Muista myös olla johtaja eli älä hyväksy koira päälle hyppimistä,puremista ja muuat huonoa käytöstä. Se ei saa pompottaa sinua