Olin professoripariskunnan mökillä kyläilemässä, istuimme iltaa, kun Anja-rouva alkoi yhtäkkiä ilman mitään näkyvää syytä kehua miehensä albiinovaltikkaa.
- Tuolla Reijolla on muuten aikamoinen anturi, hän sanoi. Olimme kaikki kolme melko tuiskeessa. En osannut äkkiseltään muuta sanoa kuin että hyvä jos siipalla on iso bratwursti.
- Epäiletkö? Epäiletkö ettei ole iso do-jo?
- No jos sinä sanot että iso elämänkäpy, niin mitäpä minä.
- Mitäpä sinä? Reijolla on niin komea espanjalainen kaulus ja evä, että sinä polvistuisit jos näkisit sen.
Reijo, hiljainen satakiloinen mörökölli, kuunteli kuin varuillaan mitä hänen viisikymppinen hoikka vaimonsa selitti.
- Polvistuisit, Anja toisti, - jos näkisit Reijon floretin.
- Voi olla, myönsin. - Mutta tuskin hän göraniaan sitä varten esiin ottaa.
- Vai ei ottaisi haarakäärmettä esiin? Ottaisitko, Reijo? Ottaisitko heppendaalin esiin nuorta kirjailijatuttavaa ilahduttaaksesi, jos niin pyydetään?
Reijoa nauratti. Hän pudisteli päätään.
- Siinä näit, minä sanoin. - Ei ole vaimolla fallosvaltaa. Herkkujerkku pysyy housuissa.
- Vai pysyy? Reijo, sinun on todistettava, että hukkaputki kestää katseen. Näytä Matille millainen kokkihattuhamsteri housuissasi asuu, nouset vaan ja otat kuuban esiin.
Reijo vain naureskeli. Ei hän ottanut vaimon puheita tosissaan.
- Jumankauta, Anja sanoi ja hänen ilmeensä muuttui irstaaksi, - ota kyytsä esiin, nouse ja roikota kärsää, ettei minun tarvitse hävetä vieraan edessä.
- Lerssi pysyy housuissa, Reijo totesi, vakavoituen.
- Mutta muuten Matti ei usko että sinulla on iso leba.
- Eiköhän se lemmenliplaattori ole vain teitä kahta varten, minä sanoin.
- Ei välttämättä, Anja sanoi. - Vieraanvarainen isäntä tarjoaa vieraallekin lenkkiä, jos vain kelpaa. Haluaisitko sinä tutustua Reijon limalinkoon?
- Kyllähän sä tiedät, että lipsluikkari kiinnostaa meikäläistä ainakin yhtä paljon kuin tämä lonkero. En ole oppinut, mutta opinhaluinen.
- Tuossa nojatuolissa olisi huomattavan kokoinen luonnon hohkakivi opintomateriaaliksi, Anja sanoi, - todella vaikuttava luotain ja nannaletku. Reijo vain ei osaa olla hyvä isäntä. Reijo on nynny.
- Parempi pitää lelu piilossa vaan, sovittelin, - jos ei kerran uskalla...
- Jos miehellä on iso nostokurki, pitääkö sillä olla koko ajan nostamassa? Reijo kysyi.
- Ei tässä vielä nostamisesta puhuta, vaan näyttämisestä, Anja sanoi. - Näytä nyt se onnensarvi, mitä siinä ujostelet tuttujen kesken.
- Olen minä isoja paimensauvoja nähnyt, sanoin, - oikeita panzerwageneita, ei se siitä kiinni ole.
- Uskon että olet imenyt suuria pedroja, Anja sanoi, - mutta et ikinä niin isoa pilpenaattoria kuin Reijolla.
- Tämä alkaa jo vähän kyllästyttää, Reijo sanoi, ja levitti, ties miksi, haarojaan.
- No näytä se piimätykki niin ei enää kyllästytä, Anja sanoi. - Ota pilari esiin! Nynny.
- No hitto! Reijo ponnahti seisomaan, kääntyi vaimoa kohti, avasi housunsa ja vetäisi pitkälihan näkösälle. Ja se oli tosiaan melko pulska plömperö.
- Oletko nyt tyytyväinen?
- Eikö ole mahtava plugi? Anja kysyi minulta.
- On, todella komea soppatykki, kehuin.
- Mitä minä sanoin! Oletko ennen nähnyt noin isoa stongaa? Näytä sitä Matille, Reijo.
Reijo kääntyi, jotenkin uhmakkaana, minua kohti, että näkisin teletapin paremmin. Häntä ei ujostuttanut seistä taikasauva esillä. Pariskunnan yhteistyö sujui äkkiä kumman juoheasti.
- No, Anja penäsi, - oletko nähnyt noin isoa gandalffia?
- Vaikea sanoa. On se iso sytkytin, mutta paremman kuvan asiasta saisi jos se olisi erektiossa.
- Se on muuten totta, Anja sanoi. - Nyt tarvittaisiin, Reijo, syyspäivän seisaus.
- Miten muka? Reijo vilkaisi minua.
- Kyllä erikoismies takaaladattavan pystyyn saa, Anja sanoi.
- Vai saa?
- Siitä vaan, Anja sanoi minulle. - Mittaustieteen takia, Matti, nostata tanko pystyyn.
Katsoin Reijoa. Hän katsoi vastaan kiinteästi, ehkä ihan pikkuisen vaivautuneena ja epävarmana. Mutta sitten hän nyökkäsi. Ja nielaisi.
- Että nostaisin tukijalan seisomaan? kysyin.
- Niin, Anja sanoi, - tee se tieteen takia.
- Paljain käsin?
- Siinähän se tuntosarvi roikkuu alttiina edessäsi, Anja sanoi. - Itse sanoit, ettet ilman erektiota osaa päätellä sen koosta mitään relevanttia. Laita tykki tönkäksi, niin asia selviää. Tee velttovillestä tönkköpötikkä.
- Uljaaseen urhoon saa siis koskea? varmistin vielä Reijolta. Hän nyökkäsi, nyt jo varmana asiasta.
- Vaimon luvalla ja vaatimuksesta, hän sanoi ja astui rauhallisesti lähemmäs. Kurkotin käteni nojatuolista ja tartuin hutiletkuun. Reijo hätkähti.
- Noin sitä pitää, Anja sanoi.
- Tuolla Reijolla on muuten aikamoinen anturi, hän sanoi. Olimme kaikki kolme melko tuiskeessa. En osannut äkkiseltään muuta sanoa kuin että hyvä jos siipalla on iso bratwursti.
- Epäiletkö? Epäiletkö ettei ole iso do-jo?
- No jos sinä sanot että iso elämänkäpy, niin mitäpä minä.
- Mitäpä sinä? Reijolla on niin komea espanjalainen kaulus ja evä, että sinä polvistuisit jos näkisit sen.
Reijo, hiljainen satakiloinen mörökölli, kuunteli kuin varuillaan mitä hänen viisikymppinen hoikka vaimonsa selitti.
- Polvistuisit, Anja toisti, - jos näkisit Reijon floretin.
- Voi olla, myönsin. - Mutta tuskin hän göraniaan sitä varten esiin ottaa.
- Vai ei ottaisi haarakäärmettä esiin? Ottaisitko, Reijo? Ottaisitko heppendaalin esiin nuorta kirjailijatuttavaa ilahduttaaksesi, jos niin pyydetään?
Reijoa nauratti. Hän pudisteli päätään.
- Siinä näit, minä sanoin. - Ei ole vaimolla fallosvaltaa. Herkkujerkku pysyy housuissa.
- Vai pysyy? Reijo, sinun on todistettava, että hukkaputki kestää katseen. Näytä Matille millainen kokkihattuhamsteri housuissasi asuu, nouset vaan ja otat kuuban esiin.
Reijo vain naureskeli. Ei hän ottanut vaimon puheita tosissaan.
- Jumankauta, Anja sanoi ja hänen ilmeensä muuttui irstaaksi, - ota kyytsä esiin, nouse ja roikota kärsää, ettei minun tarvitse hävetä vieraan edessä.
- Lerssi pysyy housuissa, Reijo totesi, vakavoituen.
- Mutta muuten Matti ei usko että sinulla on iso leba.
- Eiköhän se lemmenliplaattori ole vain teitä kahta varten, minä sanoin.
- Ei välttämättä, Anja sanoi. - Vieraanvarainen isäntä tarjoaa vieraallekin lenkkiä, jos vain kelpaa. Haluaisitko sinä tutustua Reijon limalinkoon?
- Kyllähän sä tiedät, että lipsluikkari kiinnostaa meikäläistä ainakin yhtä paljon kuin tämä lonkero. En ole oppinut, mutta opinhaluinen.
- Tuossa nojatuolissa olisi huomattavan kokoinen luonnon hohkakivi opintomateriaaliksi, Anja sanoi, - todella vaikuttava luotain ja nannaletku. Reijo vain ei osaa olla hyvä isäntä. Reijo on nynny.
- Parempi pitää lelu piilossa vaan, sovittelin, - jos ei kerran uskalla...
- Jos miehellä on iso nostokurki, pitääkö sillä olla koko ajan nostamassa? Reijo kysyi.
- Ei tässä vielä nostamisesta puhuta, vaan näyttämisestä, Anja sanoi. - Näytä nyt se onnensarvi, mitä siinä ujostelet tuttujen kesken.
- Olen minä isoja paimensauvoja nähnyt, sanoin, - oikeita panzerwageneita, ei se siitä kiinni ole.
- Uskon että olet imenyt suuria pedroja, Anja sanoi, - mutta et ikinä niin isoa pilpenaattoria kuin Reijolla.
- Tämä alkaa jo vähän kyllästyttää, Reijo sanoi, ja levitti, ties miksi, haarojaan.
- No näytä se piimätykki niin ei enää kyllästytä, Anja sanoi. - Ota pilari esiin! Nynny.
- No hitto! Reijo ponnahti seisomaan, kääntyi vaimoa kohti, avasi housunsa ja vetäisi pitkälihan näkösälle. Ja se oli tosiaan melko pulska plömperö.
- Oletko nyt tyytyväinen?
- Eikö ole mahtava plugi? Anja kysyi minulta.
- On, todella komea soppatykki, kehuin.
- Mitä minä sanoin! Oletko ennen nähnyt noin isoa stongaa? Näytä sitä Matille, Reijo.
Reijo kääntyi, jotenkin uhmakkaana, minua kohti, että näkisin teletapin paremmin. Häntä ei ujostuttanut seistä taikasauva esillä. Pariskunnan yhteistyö sujui äkkiä kumman juoheasti.
- No, Anja penäsi, - oletko nähnyt noin isoa gandalffia?
- Vaikea sanoa. On se iso sytkytin, mutta paremman kuvan asiasta saisi jos se olisi erektiossa.
- Se on muuten totta, Anja sanoi. - Nyt tarvittaisiin, Reijo, syyspäivän seisaus.
- Miten muka? Reijo vilkaisi minua.
- Kyllä erikoismies takaaladattavan pystyyn saa, Anja sanoi.
- Vai saa?
- Siitä vaan, Anja sanoi minulle. - Mittaustieteen takia, Matti, nostata tanko pystyyn.
Katsoin Reijoa. Hän katsoi vastaan kiinteästi, ehkä ihan pikkuisen vaivautuneena ja epävarmana. Mutta sitten hän nyökkäsi. Ja nielaisi.
- Että nostaisin tukijalan seisomaan? kysyin.
- Niin, Anja sanoi, - tee se tieteen takia.
- Paljain käsin?
- Siinähän se tuntosarvi roikkuu alttiina edessäsi, Anja sanoi. - Itse sanoit, ettet ilman erektiota osaa päätellä sen koosta mitään relevanttia. Laita tykki tönkäksi, niin asia selviää. Tee velttovillestä tönkköpötikkä.
- Uljaaseen urhoon saa siis koskea? varmistin vielä Reijolta. Hän nyökkäsi, nyt jo varmana asiasta.
- Vaimon luvalla ja vaatimuksesta, hän sanoi ja astui rauhallisesti lähemmäs. Kurkotin käteni nojatuolista ja tartuin hutiletkuun. Reijo hätkähti.
- Noin sitä pitää, Anja sanoi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.