pälkähtää päähän.
tuli tänään mieleen, miten luottavainen olin aina sunkin kanssasi. Oikeastaan kaikkien kanssa, mutta
ennen ei mieleen oikeastaan tullut mikään ihmisten pahantahtoisuus tai juoruilunhalu.
No, myönnetään että ennen en tietenkään ollut oikeastaan kenenkään muun kanssa tekemisissä
siten, että kukaan olisi voinut edes keksiä mitään pahantahtoista, ellei sitten olisi valehdellut ihan
suoralta kädeltä.
Ja toki myönnän et ok, en ollut ihan putipuhdas sun kanssasi, mitä tulee siihen vitivalkoisuuteen,
mut aika viaton silti kun asiaa miettii paremmin.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmisen tarve kosketukselle, sanoille, hellyydenjano.
Joskus se olkapäillä oleva yksinäisyyden taakka keveni vain toisen hymyllä ja kauniilla sanoilla
ja vaikka tietenkin takaraivossa muistutus ettei ehkä kannattaisi, sanat saivat äkkiä omatunnon
vaikemaan.
Mietin näet erään erikoisen tapahtuman takia, miten helposti joku voi satuttaa toista,ehkä toisen
perhettäkin halutessaan tai kiivastuksissa sanotun lauseen avulla hyvinkin helposti.
Miten joku pieni lause voi muuttua ilkeämieliseksi juoruksi hyvinkin äkkiä.
ihmisillä on toisinaan taipumus ottaa totena kuullut asiat, miettimättä sen kummemmin
mikä lopulta on totuus siinäkään kuullussa.
Olit mulle aina hyvä ja vaikka sulla oli joskus tapana lausua aika hmmm..pisteliäitä kommentteja
joistain, luotin sokeasti sun hyväntahtoisuuteesi ja oikeastaan luotan siihen aina.
Kun mä tänään mietin sitä asiaa ja omia pelkojani ja yleensä ihmisten toimintaa, mietin mikä siinä
luottamukseen pettymisessä jos sellainen olisi edessä, satuttaisi ihan kaikkein eniten.
Ei ehkä se että ihmiset puhuisivat pahoja ja perättömiä. Pahinta olisi että merkitsit mulle jotain
aivan muuta kuin kukaan aiemmin, että vaikka näin sussa joskus jotain mitä en aina tajunnut,
rakastin sua silti. Rakastan aina. Vaikka et välttämättä ole ollenkaan sellainen joksi kuvittelin,
se erikoinen yhteys meidän välillä, siihen mä tahtoisin uskoa.
Niin sen uskon takia se sattuisi eniten. Ei muiden perättömät puheet vaan se että mä todella,
todella uskon sun jonkinlaiseen rakkauteesi. Olkoon se sitten kuviteltua tai totta.
Tahtoisin säilyttää uskoni.Sitä kai me kaikki tarvitaan. Uskoa ja toivoa oikeasta rakkaudesta.
tuli tänään mieleen, miten luottavainen olin aina sunkin kanssasi. Oikeastaan kaikkien kanssa, mutta
ennen ei mieleen oikeastaan tullut mikään ihmisten pahantahtoisuus tai juoruilunhalu.
No, myönnetään että ennen en tietenkään ollut oikeastaan kenenkään muun kanssa tekemisissä
siten, että kukaan olisi voinut edes keksiä mitään pahantahtoista, ellei sitten olisi valehdellut ihan
suoralta kädeltä.
Ja toki myönnän et ok, en ollut ihan putipuhdas sun kanssasi, mitä tulee siihen vitivalkoisuuteen,
mut aika viaton silti kun asiaa miettii paremmin.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmisen tarve kosketukselle, sanoille, hellyydenjano.
Joskus se olkapäillä oleva yksinäisyyden taakka keveni vain toisen hymyllä ja kauniilla sanoilla
ja vaikka tietenkin takaraivossa muistutus ettei ehkä kannattaisi, sanat saivat äkkiä omatunnon
vaikemaan.
Mietin näet erään erikoisen tapahtuman takia, miten helposti joku voi satuttaa toista,ehkä toisen
perhettäkin halutessaan tai kiivastuksissa sanotun lauseen avulla hyvinkin helposti.
Miten joku pieni lause voi muuttua ilkeämieliseksi juoruksi hyvinkin äkkiä.
ihmisillä on toisinaan taipumus ottaa totena kuullut asiat, miettimättä sen kummemmin
mikä lopulta on totuus siinäkään kuullussa.
Olit mulle aina hyvä ja vaikka sulla oli joskus tapana lausua aika hmmm..pisteliäitä kommentteja
joistain, luotin sokeasti sun hyväntahtoisuuteesi ja oikeastaan luotan siihen aina.
Kun mä tänään mietin sitä asiaa ja omia pelkojani ja yleensä ihmisten toimintaa, mietin mikä siinä
luottamukseen pettymisessä jos sellainen olisi edessä, satuttaisi ihan kaikkein eniten.
Ei ehkä se että ihmiset puhuisivat pahoja ja perättömiä. Pahinta olisi että merkitsit mulle jotain
aivan muuta kuin kukaan aiemmin, että vaikka näin sussa joskus jotain mitä en aina tajunnut,
rakastin sua silti. Rakastan aina. Vaikka et välttämättä ole ollenkaan sellainen joksi kuvittelin,
se erikoinen yhteys meidän välillä, siihen mä tahtoisin uskoa.
Niin sen uskon takia se sattuisi eniten. Ei muiden perättömät puheet vaan se että mä todella,
todella uskon sun jonkinlaiseen rakkauteesi. Olkoon se sitten kuviteltua tai totta.
Tahtoisin säilyttää uskoni.Sitä kai me kaikki tarvitaan. Uskoa ja toivoa oikeasta rakkaudesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tulkitsen tarinasi siten, että olet naimisissa ja olet pettänyt jonkun kanssa puolisoasi. Nyt sitten pelkäät että se pettäjäkaverisi, jonka olet jättänyt, kostaa asiasta kertomalla sinusta puolisollesi tai muille ihmisille?
Jos muutoin pelkäät maineesi mustamaalaamista, kunnialoukkaus koskee kyllä kaikkia ihmisiä.
Yleisesti ottaen, kohtelemalla ihmisiä reilusti ja oikeudenmukaisesti välttyy useimmilta ongelmilta.
Jätetyt ihmiset tuntevat aina vihaa, jotkut pääsevät siitä yli nopeammin kuin toiset, mutta kyllähän pettäjä aina ottaa riskin ryhtyessään elämään kaksoiselämää.
Voin toki olla näissä tulkinnoissani täysin väärässäkin. En kyllä ymmärrä mikä se asia on, jonka kertominen voisi olla perheellesi vahingollista muuta kuin pettämisesi.
Aika negatiivisia kommentteja: "et ollut sellainen kuin olisin kuvitellut". Minkälaiseksi kuvittelet ihmisen joka suostuu rinnakkaissuhteeseen ja oletko sinä mielestäsi joku ylin auktoriteetti arvioimaan toisten luonnetta.
Näin tällä kertaa.
Sä puhut rakkaudesta. Kyllä se sun petetty puolisosi tietää että sulla on ollut rakkaussuhde toiseen ihmiseen. Ei hän ole tyhmä, kuuro eikä sokea. Hän ei välttämättä vain sano asiasta kun ei halua vaikuttaa vainoharhaiselta. Voihan se olla, että puolisosi jopa kysyy sinulta jonain päivänä asiaa.
Usko huviksesi, koka maailmaa huomaa jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Puolisosi tuntee sinut erittäin hyvin, kyllä muutokset näkyvät.
kuten sanottua, minä vain oletan asioita kun ei tiedä mistä on kysymys.
sieluni sanoo mulle et sä oot mies ja mä oon se nainen, jota sä tarkoitat.
Kukaan muu kuin hän ei voisi kirjoittaa noin.
Sekä sinä että tekstisi tuntuu tutulta ja omalta, joten vastaan kuin tämä olisi häneltä mulle...
Olen huomannut ja aistinut sen että olet ollut luottavainen mun suhteen. Ehkä se on vaikuttanut siihen, että myös minä olen alkanut luottaa sinuun. Olen myös mielestäni ollut luottamuksesi arvoinen. Toivottavasti olet samaa mieltä.
Arvaankin, että näiden palstojen pohjalta juoruillaan. Se on mielestäni tosi hassuakin, miten joillain riittääkin aikaa ja energiaa ja lähden näinkin hatara kuin palstat. Mutta juorukellolle se lähde ei kai olekaan tärkeä tai se onko totta vai ei tai onko tullut ymmärretyksi oikein. Myönnän, että en ole osannut tätä näkökulmaa ajatella, kun olen tekstejäni kirjoitellut. Varmasti on tullut kirjoitettua hyvää juoruilumateriaalia. Toisaalta luulen, etten tätä näkökulmaa ajattele jatkossakaan. Juoruilija juoruaa vaikka mitä tai miten kirjoittaisi, joten ehkä jatkan entisellä linjalla. Pyrin kuitenkin jatkossa siihen, etten enää niitä pisteliäitä kommentteja laittaisi.. Ellei niitä ensin laiteta mulle.
Olet saanut mut monesti hyvälle mielelle teksteilläsi. Sanokoot kuka mitä hyvänsä, niin ainakin joskus olin varma että ne oli mulle ja jos olikin toiselle, niin sain hyvän mielen kun luulin niiden olevan mulle :D Kiitos niistä monista kehuista..
Tiedän, mitä tarkoitat tuolla erikoisella yhteydellä, tunnen sen myös. Uskon myös sun rakkauteesi, en halua ajatella että se olisi kuviteltua. Olen aistinut sen vahvasti teksteistäsi. En ole yhtä hyvä kirjoittaja kuin sinä, enkä osaa tunteitani tuoda esiin yhtä hyvin, joten olen hyvilläni siitä, että kuitenkin olen jotenkin pystynyt välittämään rakkauteni sulle. Voit luottaa siihen, että se on totta.
joo et sää aivan vääräs oo kyl mää susta tykkään...paljonki! Mua vaan rassas kaikki ne juorut se tuntu tosi inhottavalta mun on ollu vähä vaikeuksia luottaa ihmisiin mitä en kovin hyvin tunne erään vanhan asian takia jota en nyt jaksa selittää! kiitos kun kerroit miten asiat suunnilleen on..Hyvät yöt ja kiva sää oot (: