en ole varma kuuluisiko tämä tänne, mutta laitan nyt kuitenkin. eli mitä oikein teen, kun haluaisin itselleni homosuhteen, siis ihan aidon rakastavan suhteen, en seksisuhdetta, vaikka olen fyysisesti nainen enkä aio vaihtaa sukupuolta? pukeudun joskus poikamaisesti ja kuvittelen olevani poika ja tykkään kun minua luullaan pojaksi, ja haluaisin itselleni pojan, mutten osaisi olal tyytyväinen seurusteluun inhottavan heteromiehen kanssa, vaan tykkään naisellisista, jotka yleensä ovat homoja. mitä siis pitää tehdä? vaihtaa sukupuolta kaikesta huolimatta että saisin miehen? unohtaa kiinostukseni ja hankkia joku iljettävä tavishetero? olla vain yksin? asiallisia vastauksia kiitos, olen oikeasti ihan pihalla kaikesta..
oudoista oudoin
boygirl92
7734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ystävyyssuhde tarjoaa paljon lämpöä. Monet homot hengaavat mielellään tyttöjen kanssa, joten ei sinun tarvitse jäädä yksin. Poikatyttö sopii ainakin minun ystäväpiiriin mainiosti. Homot olevat myös elämänkoulunsa käyneet, joten ei sinun tarvitse pelätä paljastumista.
Ehkä viime kädessä kaipaat kuitenkin biseksuaalia. Saat yhdessä paketissa homon lämmön ja seksuaalisen kiinnostuksen.
Eiköhän heteroista löydy yhtä lailla "homolämpöisiä" kuin homppeleista epäempaattisia mulkkuja. Ja kappas, niin heteroista kuin homoista löytyy maskuliinisia ja femininiisiä ihmisiä, fiksuja ja vähemmän viisaampia, pitkiä ja lyhyitä, sinisilmäisiä ja ruskeasilmäisiä ja niin edelleen...
Aikuiset ihmiset tehkööt niin kuin parhaakseen näkevät, hankkiutukoot sellaiseen suhteeseen kuin haluavat sellaisen ihmisen kanssa, joka heille sopii. En ymmärrä, miten edelliset kirjoittajat liittävät asian seksuaaliseen suuntaumiseen "per se". Ihmiset ovat erilaisia - riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta! Missä tynnyrissä on täytynyt kasvaa, ettei tuota ole huomannut...
Alkuperäiselle: kasvapa aikuiseksi! Mietitkö tosissasi, että pitäisikö vaihtaa sukupuolta kaikesta huolimatta että saisit miehen? Ja sinutko pitäisi ottaa vielä vakavasti?
Homoja löytyy monenlaisia. Totta. Eivät kaikki ole kaikkea. Yleinen väite, että homot olisivat täsmälleen samanlainen kirjo ihmisiä kuin heterotkin hämmentää. Ihan kuin erilaisuus sittenkin olisi jotain kammottavaa. Sitä se ei ole. Me homot olemme jokainen erilaisia, mutta meissä on myös jotain ainutlaatuista, joka erottaa meidät heteroista. Ei ole mitään tarvetta väittää, että seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta me voisimme hyvin olla heteroita.
Viimeistään tässä vaiheessa alkuperäinen aihe lienee hukkunut...
Samapa tuo. Myönteinen yllätys tämä Mr. Gay Finland, vie ihan sanat suustani. "Lekassora", tässä vähän sinullekin purtavaa:
http://yle.fi/alueet/teksti/turku/2010/07/mister_gay_finland_kenneth_liukkonen_on_tavishomo_1813406.html
Heterojen kuvitelma, että homous on glitteriä, on lapsellisen ihastuttava, mutta joulupukkia ei ole olemassa. Homous ei ole myöskään kimallusta, naisten matkimista, pelkkiä merkkivaatteita tai aivottomia sketsejä. Kun haetaan oikeuksia, ei haeta oikeuksia olla blondibimbo, vaan oikeutta rakastaa.
Tavallisia homoja on enemmän kuin arjestaan peformanssia luovia heteroita. Myönnetään. Vaikka stereotyyppisten homojen suojelu on tärkeää, me tavishomot tarvitsemme kasvot.
Kenneth on ihastuttava esikuva. Ei voi toivoa kuin parasta hänelle. Ei menestys ole kuitenkaan homoilla harvinaislaatuinen poikkeus. Koska Kenneth ei ole ensimmäinen onnistuja, hänellä on myös täydet mahdollisuudet loistaa.
Erot ovat syvemmällä. Itse asiassa moni homo kykenee empaattisuuteen, mikä lämmittää raavaintakin heteromiestä. Sääli vain, ettei se hetero useinkaan ymmärrä tilannetta. Homous on sitä, että osa miehen aivoista toimii naisten aivojen tavoin. Joissain tapauksissa siitä on selkeää etua. Nykyaikana viestintäkyvyn ja tekniikan korostuessa, homojen aivot ovat täydelliset.
Itse olen paininut pitkään samanlaisten tuntemusten kanssa ja sitä on joskus tosi hankala selittää. On niin hämmentävää, kun toisten silmissä on hetero, mutta omassa sisimmässä se vaan kuulostaa totaalisen väärältä! Mä olen homo! Ja ylpeä siitä! Ja sitten alkaakin takellella, että "en mä varsinaisesti trans ole, enkä siis lesbo, kun tykkään pojista, mut...in a gay way, you know?"
Luulen, että sun kannattaisi suunnata wikipediaan (englanninkieliseen versioon) ja katsoa, mitä hakusana Girlfag kertoo :)
Pari kankeasti suomennettua pätkää:
"Girlfag tarkoittaa biologista naista, jolla tuntee voimakasta romanttista tai eroottista kiinnostusta homo- tai bi-miehiä tai heidän miljöötään (=kulttuuria?) kohtaan. ... Oletuksena ei ole homomiehen kääntäminen heteroksi, ennemminkin he haluavat itse tulla kohdelluiksi, osittain tai kokonaan, homomiehinä. Girlfagien käsitys parisuhteesta ei olekaan verrattavisssa mies-nainen -asetelmaan heterosuhteessa. "
Kuulostaako yhtään tutulta? Meitä on aika monia, ja monenlaisia, tervetuloa joukkoon! :)
Älä siis anna sukupuolen hämätä liikaa, vaan hae tietoa ja vertaistukea, tutustu koko siihen mahtavaan seksuaali- ja sukupuoli-identiteettien kirjoon, joka sateenkaaren alta löytyy :)
Tuntuu ihanalta löytää ihmisiä, jotka on olleet ihan yhtä eksyksissä ja nyt ovat itsevarmoja ja ylpeitä itsestään ja omasta identiteetistään. Tietenkään ei ole helppoa, kun ihannekumppani ei oletusarvoisesti ole kiinnostunut kropastasi, ja ihan sekopäistähän tää toisaalta on, mutta minkäs teet, sydäntään on seurattava ja onneksi vertaistukea löytyy. Siis ei mitään tavishetskuja kehiin, be proud to be queer! :)
tässä taas näkee millaisissa kuplissa jotkut nykypäivän tytöt elää, realismi haloo rakkausadut/fantasiat sinne oman pään sisään. ja eläkää miten lystäätte niin kauan kun ette tule mun tielle. look amazing! homo ja kusipää ja vieläpä samassa paketissa.