Mulla jäi diagnoisoimatta ja hoitamatta synnytyksen jälkeinen masennus. Siitä surasi melkoinen soppa jatkossa. Jopa 20 vuoden jälkeen syön masennuslääkkeitä. Aikoinaan oli temppu poikineen: exhaustio, paniikkihäirö ja muutama itsari. Häpeän vieläkin niin, että asiasta on kökkö puhua. Koska joku jossain on määrittänyt naisen ja varsinkin äidin.
Kun ei sovi muottiin, tulee vaikeuksia. Pilkataan ja kyseenalaistetaan sinun kykyjäsi äitinä.
Tää muksu, joka yritti tappaa mut väsymykseeen, on nyt kemian inssi.
Siis rupunen alku ei tarkoita hukkaaa. Ainakaan kakaralle. Annoin itseni. Muuta ei ollut. Mulla on ikävä tyttöjeni seuraa. Kerrankin parempaa kuin tämä minä ja kissa-juttu. Anteeksi kissa. Olkoon ja menköön, kunhan voisivat luottaa avoimiin kodinoviin.
Kun ei sovi muottiin, tulee vaikeuksia. Pilkataan ja kyseenalaistetaan sinun kykyjäsi äitinä.
Tää muksu, joka yritti tappaa mut väsymykseeen, on nyt kemian inssi.
Siis rupunen alku ei tarkoita hukkaaa. Ainakaan kakaralle. Annoin itseni. Muuta ei ollut. Mulla on ikävä tyttöjeni seuraa. Kerrankin parempaa kuin tämä minä ja kissa-juttu. Anteeksi kissa. Olkoon ja menköön, kunhan voisivat luottaa avoimiin kodinoviin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.