kysyn vaan

Et tiedä sitten elämästä yhtikäs mitään. Mulla ei ole tarkoitus jauhaa p.....

ryhmärakastelujakin joten yhden rakastelu ei kovin kummaa

rakkaudeksi, mutta useimmiten kai on kysymys rakkauden puutteesta, tunteettomuudesta, välinpitämättömyydestä, julmuudestakin?
Huomasitko sanan "suhde" aloituksessa?

beessi kirjoitti:

rakkaudeksi, mutta useimmiten kai on kysymys rakkauden puutteesta, tunteettomuudesta, välinpitämättömyydestä, julmuudestakin?
Huomasitko sanan "suhde" aloituksessa?

Kaipa se voi johtua myös mainitsemistasi tekijöistä, mutta ehkä ei useimmiten. Aloituksessa puhuttiin hyväksymisestä, joten sekin rajaa pohdintaa. Suhteita on menenlaisia: on yhden yön suhteita, lyhytaikaisia suhteita, pitkiä suhteita, sukupuolisuhteita, platonisia suhteita, rakkaussuhteita, sivusuhteita jne.

jocus* kirjoitti:

Kaipa se voi johtua myös mainitsemistasi tekijöistä, mutta ehkä ei useimmiten. Aloituksessa puhuttiin hyväksymisestä, joten sekin rajaa pohdintaa. Suhteita on menenlaisia: on yhden yön suhteita, lyhytaikaisia suhteita, pitkiä suhteita, sukupuolisuhteita, platonisia suhteita, rakkaussuhteita, sivusuhteita jne.

ja tosiaankin itseltäni jäi huomaamatta - tai peräti älyämättä - tuo "hyväksyy" sanan painoarvo tässä.

Suhteella tietenkin tarkoitin sitä mitä mielestäni yleensä suhteella puhekielessä tarkoitetaan, jatkuvaa suhdetta saman henkilön kanssa.
Luulen, että jos kumppaniaan rakastava puolisko sellaisen hyväksyy, niin hän yksinkertaisesti "joutuu" sen hyväksymään. Useimmiten.
Ja koska hän vielä kykenee tuntemaan rakkautta, niin luultavasti hän myös usein tuntee itsensä yksinäiseksi ja onnettomaksi, hylätyksi, petetyksi, riittämättömäksi, loukatuksi, masentuneeksi.
Siksi arvelin, ettei tällaisessa asetelmassa useimmiten ole kysymys rakkaudesta, ei ainakaan molemminpuolisesta, kuka haluaisi tuollaista aiheuttaa rakastamalleen ihmiselle.
Myös luottamus on tärkeä asia parisuhteessa, en puhuisi enää rakkaudesta, jos toinen on valmis näin paljon koettelemaan luottamuksen säilymistä.

beessi kirjoitti:

ja tosiaankin itseltäni jäi huomaamatta - tai peräti älyämättä - tuo "hyväksyy" sanan painoarvo tässä.

Suhteella tietenkin tarkoitin sitä mitä mielestäni yleensä suhteella puhekielessä tarkoitetaan, jatkuvaa suhdetta saman henkilön kanssa.
Luulen, että jos kumppaniaan rakastava puolisko sellaisen hyväksyy, niin hän yksinkertaisesti "joutuu" sen hyväksymään. Useimmiten.
Ja koska hän vielä kykenee tuntemaan rakkautta, niin luultavasti hän myös usein tuntee itsensä yksinäiseksi ja onnettomaksi, hylätyksi, petetyksi, riittämättömäksi, loukatuksi, masentuneeksi.
Siksi arvelin, ettei tällaisessa asetelmassa useimmiten ole kysymys rakkaudesta, ei ainakaan molemminpuolisesta, kuka haluaisi tuollaista aiheuttaa rakastamalleen ihmiselle.
Myös luottamus on tärkeä asia parisuhteessa, en puhuisi enää rakkaudesta, jos toinen on valmis näin paljon koettelemaan luottamuksen säilymistä.

kun olen hänen kanssaan yhtä mieltä lähes kaikesta! En vain olisi osannut noin herkästi nähdä, en noin hyvin kirjoittaa...

Ihan teoriassa voisi kai olla mahdollista, että ymmärtäisi toista niin syvästi, ettei ottaisi hänen käytöstään itseensä kohdistuvana loukkauksena, vaan näkisi, että pettäjä on sidoksissa omaan problematiikkaansa ja elää sellaista prosessia, joka vaatii tuon tyyppisen irtíoton. Silloin kyllä jo taidetaan olla agape-rakkauden linjalla.

Muistan Pekka Ervastin sanoneen, että avioliitot solmitaan taivaassa. Minulle se on avautunut sillä tavoin, että ellei suhteella ole siunausta - en keksi nyt muutakaan sanaa - sitä ei ihmisvoimin pidetä yllä - tai voidaan tietysti pitää ihan noilla motiiveilla mitä eräs kirjoittaja tuolla yllä listasi, mutta silloin ei tosiaan ole kyse liitosta/suhteesta vaan arkisesta sopimuksesta, joka ei luultavasti vastaa ihmisen syvimpiin tarpeisiin. En moralisoi tai paheksu ihmisten ratkaisuja - jokainen meistä kai tahtoo tehdä elämästään parhaan mahdollisen niillä keinoilla, jotka ulottuvilla ovat - joskus vain tuntuu että "väärien" valintojen seurauksista syntyy turhan paljon harhautumista ja kärsimyksiä.

demeter kirjoitti:

kun olen hänen kanssaan yhtä mieltä lähes kaikesta! En vain olisi osannut noin herkästi nähdä, en noin hyvin kirjoittaa...

Ihan teoriassa voisi kai olla mahdollista, että ymmärtäisi toista niin syvästi, ettei ottaisi hänen käytöstään itseensä kohdistuvana loukkauksena, vaan näkisi, että pettäjä on sidoksissa omaan problematiikkaansa ja elää sellaista prosessia, joka vaatii tuon tyyppisen irtíoton. Silloin kyllä jo taidetaan olla agape-rakkauden linjalla.

Muistan Pekka Ervastin sanoneen, että avioliitot solmitaan taivaassa. Minulle se on avautunut sillä tavoin, että ellei suhteella ole siunausta - en keksi nyt muutakaan sanaa - sitä ei ihmisvoimin pidetä yllä - tai voidaan tietysti pitää ihan noilla motiiveilla mitä eräs kirjoittaja tuolla yllä listasi, mutta silloin ei tosiaan ole kyse liitosta/suhteesta vaan arkisesta sopimuksesta, joka ei luultavasti vastaa ihmisen syvimpiin tarpeisiin. En moralisoi tai paheksu ihmisten ratkaisuja - jokainen meistä kai tahtoo tehdä elämästään parhaan mahdollisen niillä keinoilla, jotka ulottuvilla ovat - joskus vain tuntuu että "väärien" valintojen seurauksista syntyy turhan paljon harhautumista ja kärsimyksiä.

se kaikista helpoin asia noista on olla ottamatta toisen käytöstä itseensä kohdistuvana (tahallisena) loukkauksena.

Ei tarvitse edes ymmärtää (tai kuvitella ymmärtävänsä) toisen käytöstä. Ja kun itse rakastat, niin varmasti et koskaan voikaan täysin ymmärtää. Etenkin, jos luulit rakastuneesi rehelliseen, "tavalliseen" ihmiseen, joka kohtelee sinua kunniallisesti ja ottaa vastuun käytöksestään.
Käytännössä kuitenkin näihin tilanteisiin liittyy pettämistä, valehtelua, sopimusten ja lupausten rikkomista. Ainakin taktikointia, odotuttamista, epävarmuuden, surun ja kaipauksen aiheuttamista, toiveiden ja haaveiden murskaamista rikkomalla julmasti optioina ilman heitetyt lupaukset tulevista ja sanattomatkin sopimukset, sellaiset, joiden toteutumista jollakin osapuolista olisi kuitenkin ollut ihan kohtuudella lupa odottaa.
Mikään tehty keskinäinen sopimus ei voi näitä oikeuttaa, seuraukset kärsivälle osapuolelle voivat olla pitkäkestoiset, pahimmillaan ylitsepääsemättömät. Parempi tehdä asiat kerralla selviksi ja antaa hylätylle osapuolelle mahdollisuus tehdä surutyönsä ja ehkä vielä löytää onni ja ilo elämäänsä. On oltava suora ja rehti, kerrottava kumppaneilleen, että minuun varaani et voi koskaan laskea. Olen ehkä toisen sylissä/seurana/ilona/tukena juuri silloin, kun sinä minua ja tukeani eniten tarvitsisit, enkä halua tulla häirityksi.
Puhun siis tilanteesta, jossa yhdellä ihmisellä on parisuhteensa lisäksi muita pitkäaikaisia suhteita, jotka mitä todennäköisimmin ennemmin tai myöhemmin tekevät jonkun osapuolen elämän onnettomaksi, en satunnaisista aisti-ilojen ja hekuman hetkistä satunnaisen naisen kanssa.
Niihin voisin jopa usuttaa rakastamaani miestä, mutta hieman vihjaillen ja epämääräisesti, en pilaisi asioita sopien.
Tärkeintä on rakkaus ja luottamus.

beessi kirjoitti:

se kaikista helpoin asia noista on olla ottamatta toisen käytöstä itseensä kohdistuvana (tahallisena) loukkauksena.

Ei tarvitse edes ymmärtää (tai kuvitella ymmärtävänsä) toisen käytöstä. Ja kun itse rakastat, niin varmasti et koskaan voikaan täysin ymmärtää. Etenkin, jos luulit rakastuneesi rehelliseen, "tavalliseen" ihmiseen, joka kohtelee sinua kunniallisesti ja ottaa vastuun käytöksestään.
Käytännössä kuitenkin näihin tilanteisiin liittyy pettämistä, valehtelua, sopimusten ja lupausten rikkomista. Ainakin taktikointia, odotuttamista, epävarmuuden, surun ja kaipauksen aiheuttamista, toiveiden ja haaveiden murskaamista rikkomalla julmasti optioina ilman heitetyt lupaukset tulevista ja sanattomatkin sopimukset, sellaiset, joiden toteutumista jollakin osapuolista olisi kuitenkin ollut ihan kohtuudella lupa odottaa.
Mikään tehty keskinäinen sopimus ei voi näitä oikeuttaa, seuraukset kärsivälle osapuolelle voivat olla pitkäkestoiset, pahimmillaan ylitsepääsemättömät. Parempi tehdä asiat kerralla selviksi ja antaa hylätylle osapuolelle mahdollisuus tehdä surutyönsä ja ehkä vielä löytää onni ja ilo elämäänsä. On oltava suora ja rehti, kerrottava kumppaneilleen, että minuun varaani et voi koskaan laskea. Olen ehkä toisen sylissä/seurana/ilona/tukena juuri silloin, kun sinä minua ja tukeani eniten tarvitsisit, enkä halua tulla häirityksi.
Puhun siis tilanteesta, jossa yhdellä ihmisellä on parisuhteensa lisäksi muita pitkäaikaisia suhteita, jotka mitä todennäköisimmin ennemmin tai myöhemmin tekevät jonkun osapuolen elämän onnettomaksi, en satunnaisista aisti-ilojen ja hekuman hetkistä satunnaisen naisen kanssa.
Niihin voisin jopa usuttaa rakastamaani miestä, mutta hieman vihjaillen ja epämääräisesti, en pilaisi asioita sopien.
Tärkeintä on rakkaus ja luottamus.

Avioliitossa en voisi hyväksyä ulkopuolisia suhteita. Yleensä mies hyväksyy omat ulkopuoliset suhteet mutta ei vamonsa, vaimo yleensä joutuu hyväksymään miehensä ylimääräiset suhteet, mutta takuu varmasti avioliitto tuottaa kärsimystä vaimolle, joten se myös usein lopulta hajoaa.
Ylempänä väitetyt ryhmä seksi sessiot ei sopis omaan perheeseen, kokisin sen " niljakaasi " tautiseksi, luulempa väitteiten olevan enemmänkin fantasiaa.