Katsellessani pientä sylivauvaa joka täysin viattomana nukkuu silmät kiinni ja keskittyy kasvamaan ja voimistumaan tuleviin koitoksiin...en voi olla miettimättä miten hänen tulevaa voisi helpottaa tai mitä ja miten häntä pitäisi valmentaa parhaan tuloksen saamiseksi.
Mikä tuo paras tulos hänelle olisi ja miksi.
Yleisesti yhteiskuntamme korostaa koulutusta.
Ohjeet lapsille ovat selkeät.
Käy koulu hyvin ja saat hyvän todistuksen.
Hyvällä todistuksella pääsee jatko-opintoihin ja valmistuu hyvään ammattiin.
Ammatin saatuaan haetaan työpaikka, tienataan rahaa.
Aika etsiä sopiva puoliso.
Ostetaan oma talo tai osake, tehdä töitä menestymisen takeeksi.
Lomamatkoilla on kiva kuherrella.
Halutaan jälkikasvua, se saadaan.
Ostetaan turvaistuimet siihen turvallisempaan autoon, onhan perheen turvallisuus tärkeää.
Tuohon asti yleensä meneekin aika hyvin, on tavoite ja unelma jota seurata.
Mietin sitä onko vanhempamme ja opetuslaitos jättänyt opettamatta tai kertomatta tuon jälkeisen elämän mielekkyyttä, suuntaa ja tavoitteita.
Vuosittain noin 13 000-14 000 paria ei voi löytää tuota mielekkyyttä vaan valitsee avioeron.
Tuossa luvussa ei ole mukana epäonnistuneiden avoliittojen määrää.
Puolet elää parisuhteessa missä he miettivät ainakin hetkittäin eroamista.
Syitä on monia:
1. Uskottomuus
2. Päihteet
3. Läheisyyden ja rakkauden puute
4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet
5. Erilleen kasvaminen
6. Fyysinen väkivalta
7. Kommunikaatiovaikeudet
8. Henkinen väkivalta
9. Työhön liittyvät syyt
10. Seksielämän ongelmat
11. Yhteisen ajan puute.
12. Suhdetta ei hoidettu
13. Arvostuksen puute
14. Epäluottamus
15. Taloudelliset tekijät
Tuota vauvaa katsellessani vilkaisen tuota listaa, miten saan hänet ymmärtämään nuo vaikeudet ja miten pitäisi elää ettei hänellä olisi tulevaisuudessa noita listassa esiintyviä parisuhdeongelmia.
Monet noista syistä liittyvät samaan syy-yhteyteen.
Olisiko annettava kuva jossa hänen pitäisi olla juomatta( pari saunaolutta ok ).
Hierottava tyttöystävän tai vaimon varpaita ja hartioita kun hän katsoo televisiota samalla jutellen yhteisistä asioista.
Työelämän painosuhde ei saisi olla liian suuri, raha ei ole tärkeintä..riittää kun on mitä tarvitsee normaalielämään...varaa aikaa yhdessäoloon vaikka ei aina jaksaisi lähteä kävelylenkille töiden jälkeen yhdessä..tee se, ei se tapa...se vahvistaa.
Mitä kaikkea voisikaan opettaa ? Olisiko sekään tae suhteissa menestymiseen ?
Pitäisikö vai sanoa tuolla vauvalla olevan edessään elämisen ihanuuden ja vaikeuden oppimatka jota varten ei voi edes tarpeeksi ohjeistaa ?
Usein kun ajattelemme asioita toisesta lähtökohdasta tapahtuu valaistuminen. Mitä jos ensin ajattelisimme miten opettaisimme tuota vauvaa niin voisiko sieltä tulla jopa uusia ajatuksia omaan elämään ? Voimmeko antaa ohjeita itsellemme aivan uusin menetelmin.
Eilen käytyäni baarissa en voisi sanoa vauvalle sen olevan järkevää.
Joten älä mene vauva vanhempana baariin, oho..nyt täytyisi siis sanoa myös että älä mene qq enää baariin :)
Taidan oppia jo jotain !
Mikä tuo paras tulos hänelle olisi ja miksi.
Yleisesti yhteiskuntamme korostaa koulutusta.
Ohjeet lapsille ovat selkeät.
Käy koulu hyvin ja saat hyvän todistuksen.
Hyvällä todistuksella pääsee jatko-opintoihin ja valmistuu hyvään ammattiin.
Ammatin saatuaan haetaan työpaikka, tienataan rahaa.
Aika etsiä sopiva puoliso.
Ostetaan oma talo tai osake, tehdä töitä menestymisen takeeksi.
Lomamatkoilla on kiva kuherrella.
Halutaan jälkikasvua, se saadaan.
Ostetaan turvaistuimet siihen turvallisempaan autoon, onhan perheen turvallisuus tärkeää.
Tuohon asti yleensä meneekin aika hyvin, on tavoite ja unelma jota seurata.
Mietin sitä onko vanhempamme ja opetuslaitos jättänyt opettamatta tai kertomatta tuon jälkeisen elämän mielekkyyttä, suuntaa ja tavoitteita.
Vuosittain noin 13 000-14 000 paria ei voi löytää tuota mielekkyyttä vaan valitsee avioeron.
Tuossa luvussa ei ole mukana epäonnistuneiden avoliittojen määrää.
Puolet elää parisuhteessa missä he miettivät ainakin hetkittäin eroamista.
Syitä on monia:
1. Uskottomuus
2. Päihteet
3. Läheisyyden ja rakkauden puute
4. Erilaiset elämänarvot ja -tavoitteet
5. Erilleen kasvaminen
6. Fyysinen väkivalta
7. Kommunikaatiovaikeudet
8. Henkinen väkivalta
9. Työhön liittyvät syyt
10. Seksielämän ongelmat
11. Yhteisen ajan puute.
12. Suhdetta ei hoidettu
13. Arvostuksen puute
14. Epäluottamus
15. Taloudelliset tekijät
Tuota vauvaa katsellessani vilkaisen tuota listaa, miten saan hänet ymmärtämään nuo vaikeudet ja miten pitäisi elää ettei hänellä olisi tulevaisuudessa noita listassa esiintyviä parisuhdeongelmia.
Monet noista syistä liittyvät samaan syy-yhteyteen.
Olisiko annettava kuva jossa hänen pitäisi olla juomatta( pari saunaolutta ok ).
Hierottava tyttöystävän tai vaimon varpaita ja hartioita kun hän katsoo televisiota samalla jutellen yhteisistä asioista.
Työelämän painosuhde ei saisi olla liian suuri, raha ei ole tärkeintä..riittää kun on mitä tarvitsee normaalielämään...varaa aikaa yhdessäoloon vaikka ei aina jaksaisi lähteä kävelylenkille töiden jälkeen yhdessä..tee se, ei se tapa...se vahvistaa.
Mitä kaikkea voisikaan opettaa ? Olisiko sekään tae suhteissa menestymiseen ?
Pitäisikö vai sanoa tuolla vauvalla olevan edessään elämisen ihanuuden ja vaikeuden oppimatka jota varten ei voi edes tarpeeksi ohjeistaa ?
Usein kun ajattelemme asioita toisesta lähtökohdasta tapahtuu valaistuminen. Mitä jos ensin ajattelisimme miten opettaisimme tuota vauvaa niin voisiko sieltä tulla jopa uusia ajatuksia omaan elämään ? Voimmeko antaa ohjeita itsellemme aivan uusin menetelmin.
Eilen käytyäni baarissa en voisi sanoa vauvalle sen olevan järkevää.
Joten älä mene vauva vanhempana baariin, oho..nyt täytyisi siis sanoa myös että älä mene qq enää baariin :)
Taidan oppia jo jotain !
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Ihmiselämään riittää kun selviydytään" - lauloi aikanaan Maarit.
Jokainen selviytyy tavallaan, ohjeilla tai ilman. Onko parempi antaa ohjeita maallisen mammonan rikkauteen vai henkiseen rikkauteen?
Sanoisin että kun on ensin kokenut sen setelintuoksuisen elämän tulee aika jolloin se ei enää riitä. Ihminen kaipaa henkisyyttä, jotain jota sanotaan totuudeksi. Mikä se sitten on, sitä minä en tiedä, mutta rahasta tuskin löytyy kuitenkaan perimmäistä totuutta.
Joten tällä pienellä pohdinnalla neuvosin tuota haurasta ja viatonta elämänalkua katsomaan maailmaa rehellisin silmin ja opettaisin luottamaan toiseen Ihmiseen. Kliseistä ja naivia mutta kuitenkin lopulta melkolailla kattava neuvo moneen tilanteeseen.
Millä on merkitystä? Mieti kun olet saanut itsellesi kaiken mitä olet aina halunnut. Mitä sen jälkeen? Mitä? Kun olet saanut itsellesi kaiken et voi saada enää enempää. Jäljelle vain toisen auttaminen. Neuvo nro 2 vauvalle: Jos autat niin saat. Hyvin yksinkertaista.
Laatimaasi avioerosyy-listaan lisään vielä kohdan 16. Nykyaika.
Jos mietitään elämänkaarta kymmenien ja satojen vuosien ajanjaksolla voidaan huomata että tämä aika on aivan ainutlaatuinen parisuhteille koko historian aikana. Aikaisemmin miehet tarvitsivat naista ja naiset miehiä ihan oikeasti. Oli yksinkertaisesti tehtäviä joista vain toinen pystyi suoriutumaan. Oltiin kimpassa, muodostettiin liittoja jotta selviydyttiin aamusta iltaan. Ruokaa piti saada ja elämän piti jatkua.
Entäs tänä päivänä. Oikeat tarpeet toistemme suhteen ovat vähentyneet. Seksiä saa mistä tahansa tarvittaessa, miestä ei tarvita metsästämään ruokaa tai laittamaan taloa. Kaikki palvelut voidaan ostaa. Naista ei tarvita laittamaan ruokaa tai pyykkäämään. Pizzerioita on joka nurkalla ja uusia vaatteita saa kaupasta. Suhteiden muoto on muuttunut. Nyt voidaan kuoria kermat suhteen päältä ja antaa lopun olla.
Oppia ikä kaikki. Elämä jatkuu ja kehittyy kunhan viisaus siirtyy jatkossakin vaareista vauvoihin!
Nykyaika tekee parisuhteista täysin erinlaisia mitä 50 vuotta sitten.
Tuo oli erittäin hyvä pointti.
Halutaa kuoria vain kermat päältä, eikä haluta käsitellä normaaliin elämään liittyviä ongelmia koska ei ole pakko. On helpompi karata, haihtua.
Nykyisin siis valitaan usein itselle helpompi tie vaikka se olisikin väärä...se vain tuntuu henkilökohtaisesti oikealta...hmm.
Monella on omituinen ongelma.
Hyvä työ sekä miehellä että naisella, pari lasta, upea koti.
Töiden jälkeen kotiin ja arkiaskareet, lasten harrastukset on kunnossa.
Viikonloppuna tulee joitain ongelmia kun ei pääse "pakenemaan" työelämään, on lähes pakonomaista olla yhdessä.
Keskustelu pääpiirteittäin kohdistuu tekemisiin..oletko tehnyt sitä tai tätä, tuo pitäisi laittaa, ostetaanko se uusi juttu, Jere on hyvä jalkapallossa kun teki maalinkin jne.
Jotkut haluavat irtautua arkielämästä menemällä kavereiden kanssa baanalle ja ihan yksin, puoliso voikin mennä omien tuttujensa kanssa jos haluaa.
Nykyaika voi olla yksi syy ongelmiin.
Elämä on pitkälti ohjattu ajatuksissa lasten kautta ja suoritteiden kautta jotka eivät ole edes välillä mitenkään tärkeitä. Parisuhteen hyvinvointiin tärkeä henkilökohtainen läheisyys puuttuu, siksi moni on vaikeuksien tullessa herkistetty hyppäämään janoamaansa hellyyteen vaikka vieraassa sängyssä..uusi tuttavuus joka ei vaadi arkipäivän suoritteita, ihminen joka on kiinnostunut sinusta ei siitä oletko kitkenyt kukkapenkin :)
Voin opettaa vauvalle ettei kannata murehtia erosta vaan silloin on katsottava avoimesti onko itse keskittynyt kukkapenkin kitkemiseen vai onko ollut oikeasti kiinnostunut naisestaan. Opetan katsomaan peiliin vaikka nainen olisi lähtenyt ilman mitään "hyvää" syytä.
Vauvan kannattaa olla viisas, kun hän oikeasti kiinostuu ihmisestä ja näyttää sen niin kukkapenkin kitkeminen käy ihan luonnostaan. Vaikealta se tuntuu vain jos ei tunne mielekkyyttä ja tuo mielekkyys tulee suhteen toimivuudesta.
Pahin tilanne on missä ns. "joutuu" kitkemään kukkapenkin ja siitä masentuneena menee juomaan parit helpottavat kun on niin vaikeaa tämä elämä...huh huh, kaverilla on aina parempi vaimo..se ei mäkätä tai käyttäydy ärsyttävästi :)
taitaa ihminen olla sen verran monimutkainen otus.ettei ihan yksinkertaisia jokaiseen sopivia käyttöohjeita löydy.
Ainoastaan tukea ja kannustaa niissä päätöksissä ja ratkaisuissa mitkä hän elämänsä polulla
valitsee. Jokaisen meistä on käytävä se oma golgatamme, tehtävä omat valintamme, hakattava
välillä se oma pää petäjään.Se on vain sitä elämää.
Omieni kohdalla olen koittanut parhaani mukaan ohjailla oikeaan suuntaan mutta siten että
se elämä ei sitten jää elämättä. Joskus menee hienosti, tulee hyviä juttuja, onnistumisia,
menestystä ja välillä taas ei. Asiat jumii, parisuhde mättää, rahat on vähissä.
Sen olen aina koittanut tehdä että en anna mitään valmiita ratkaisuja, vaan pikemminkin vaihtoehtoja.
Homma aa johtaa tähän, homma bee tähän... mietitään mikä näistä nyt sitten kannattaa.
Esim avioero ei välttämättä ole paha asia vaikka rankkaa se onkin.
Joskus ihmiselle avautuu täysin uusi maailma kun uskaltaa ponnistaa siitä ei-toimivata liitosta pois.
Tämä ei tarkoita välttämättä välien katkaisemista. Minusta tuli mieheni paras kaveri eromme jälkeen.
Vanha afrikkalainen sanonta kuuluu että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Lisäisin tähän että parisuhteen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi kylää.
Kun ei kenenkään pään sisälle pääse eikä voi elää elämää toisen puolesta, voi kulkea rinnalla
kuunnellen ja omia elämänkokemuksia voi hienovaraisesti kertoa, vaan ei nalkuttaen älä sitä, älä tätä....
Kun se pieni ja viaton siitä aikanaan varttuu, kokee vaikkapa sen ensirakkauden ihanan huuman, ei
todellakaan kannata uhkailla sillä että joka toinen avioliitto päättyy eroon. Ne asiat kuuluu elää
ja kokea läpi, huumineen ja sydänsuruineen. Perhe on perustettava pelottomasti uskoen että kyllä
elämä kantaa, vaikka riskejä onkin.
Kulje sinä rinnalla, älä edessä !
On olemassa yksi asia mihin ei oikein koskaan valmistaudu, ja se on kuolema.
Niin että tätä nykyistä päivää kannattaa vain elää ihan kympillä, saarnaajan sanoin:
Aika on surmata ja aika parantaa
Aika on purkaa ja aika rakentaa
Aika on itkeä ja aika on nauraa
Aika on valittaa ja aika on hypellä
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet
Aika on syleillä ja aika on olla syleilemättä
Aika on etsiä ja aika on kadottaa
Aika on säilyttää ja aika viskata pois
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen
Aika on olla vaiti ja aika puhua
Aika on olla vaiti ja aika puhua
Aika on rakastaa ja aika on vihata
Aika on sodalla ja aika on rauhalla
jättää se vauva tekemäti kun maailma on niiiin paha paikka, eli olet syyllinen jälkipolviesi kärsimyksiin,
ilman aiheuttamaasi syntymää olisi jäänyt paljon pettymyksiä kokemati.
Kiva olla ilkeä vai ?
käsitin kirjoituksestasi avioliiton olevan jokin elämän täerkein päämäärä. En oikein ymmärrrä tuota loputonta mesoamista perehe-elämän ongelmista, onhan lapset ja perhe toki tärketä mutta on sitä elämässä muitakin osa alueita. Itselläni on kolme poikaa ja kyllä mielestäni paistoi läpi ajalle tyypillinen feministinen näkökulma siittä, että mies olisi jotenkin vastuussa naisen onnellisuudesta ja velvoitettu palvelemaaan häntä. Kyllä tasa-arvoinen parisuhde on mielestäni se tavoiteltava parisuhteen muoto jossa molemmat antaa ja saa. Poikalasten vanhempien pitäisi kasvattaa hyvällä itsetunnolla varustetuja miehiä jotka eivät anna käyttää itseää hyväksi ja jos se liitto on vain yksipuolista antamista, se on parempi lopettaa eikä se maata merelle kaada. Kyllä tasa-arvoiset nyky miehet hoitavat isyytensä jos siihen annetaan yhtäläiset mahdollisuudet kuin äityiteenkin ja kyllä niitä naisiakin löytyy erillaisia, niiden luonteissakin on suuria eroja.
sä oot päässyt siitä pomottajasta eroon. Mutta pomottajia on miehissä ja naisissa. Äitien ongelma on liika lasten elämään sekaantuminen. He ovat liian huolisaan. Vanhemmiten huolestuneisuus voi kasvaa. Po9mottajaäijät ei oo yhtään sen hauskempia. Käytökseltään joskus törkeitä. Ja kuitenkaan yksikään pomottaja ei edes tiedä olevansa hankala.
Avioliitto ei liene tärkein päämäärä mutta monille jälkikasvun saaminen on suuren suuri asia.
Kun tuo jälkikasvu sitten syntyy niin kysyinkin mitä hänelle pitäisi opettaa ja ohjeistaa...yksi voisi olla hyvinkin mainitsemasi avioliiton ihannoimisen kyseenalaistus ?
Toit esiin hyviä pointteja, ei miehen ole tarkoitus yksin pitää hyvinvointia yllä..ainakaan Suomessa jossa on tasa-arvo.
Liitto tuskin on yksipuolista antamista juuri koskaan, tai ei ainakaan voi pitkään olla kasassa jos noin olisi.
Olisi mukava nähdä lista missä ihmiset arvioisivat itseään suhteessa samanikäisiin "kilpailijoihinsa".
Kysymys miksi olen hyvä puoliso kumppanilleni verraten vaikka naapurin Tainaan tai Mattiin...tai yleisesti arvioiden niihin laatusanoihin joita parisuhteeseen kuuluu.