Tänään olin vaatekaupassa ja puhuin myyjän kanssa kun tuli paikallisalkuinen kohtaus. Aloin puuskuttaa, katse harhaili, puhuin ilmeisesti tosi sekavia ja jätin käsilaukkuni tiskille kun vein sovittamani vaatteen pois ja lähdin kohti ovea. Vieressä oli joku asiakas, katsoi pitkään ja sanoi jotakin outoa jota en muista enää... Kaikista oudointa oli se, että ihan kuin olisin nähnyt isäni vieressäni. Kuin unta, tosi sekava tilanne. Myyjä lähti perääni tuomaan laukkua ja oli aika kummissaan. Luulivat varmaan että olin jossain lääkkeissä tms.
Hävetti niin että meinasi itku päästä. Häpeän muutenkin sairauttani ja joka ikistä kohtausta, sellaistakin, jonka joku tuttu näkee. Epilepsiaa olen sairastanut vuodesta 2004 ja se on yhä edelleen suuri "peikko". Tuttua?
Hävetti niin että meinasi itku päästä. Häpeän muutenkin sairauttani ja joka ikistä kohtausta, sellaistakin, jonka joku tuttu näkee. Epilepsiaa olen sairastanut vuodesta 2004 ja se on yhä edelleen suuri "peikko". Tuttua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama kävi mullekin, kun seisoin vaateliikkeen kassalla, ja onnekseni poikaystävä oli lähettyvillä ja näki että seison oudosti vain paikoillani ja tuijotan tyhjyyteen sekä maiskutan. Hän riensi paikalle ja hoiti maksun, sekä kertoi myyjälle mikä on meneillään. Nololta se ei tuntunut kylläkään. Enemmäkin vain nauratti kun tulin "tajuihini".. Jostain syystä en ole koskaan hävennyt sairautta tai kohtauksiani. 9v takana.
20-vuotta takana ja edelleen välillä nolottaa kun jotain oiretta ilmaantuu.
tytölläni, 13v tulee kohtauksia sillointällöin ja aina silloin kun ei tarvis! Kassalla, mä maksamassa ja neiti pakkaamassa-sitten alkaa latoa tavaraa sinne ja tänne ja sopertaa jotain....
Hampurilaisbaarissa, mä tilaamassa ja neiti istuu pöydässä--alkaa kaataa pöytää ja sopertaa, ketsuppi lentää lattiaan..immeiset kyttää..
Uimarannalla, neiti on just ehtinyt veteen ennen mua, asettuu makuulle rantaveteen ja alkaa kiertää itsensä ympäri makuuasennossa...
Näitä riittää, joskus naurattaa joskus itkettää, oikeastaan ei hävetä kuin joskus...usein on ihan turta olo!
huhhuhh!!!
Läheisilleni. Itselläni kun ei oo tajua ja muistia. =) Ajattelen niin, että jotta tämä tulisi vähemmän noloksi tästä pitää puhua. Me kaikki yhdessä voimme kertoa eteenpäin mistä on kysymys, ehkemme sillä hetkellä, mutta silloin kun kykenemme. Jos voisimme, emme tekisi kaikkea sitä "noloa" mitä nyt teemme. Me vain emme voi asialle mitään.