Muistuu mieleen alakouluaika jolloin yksi manne oli meidän luokalla ja tottakai se istu juuri mun kaksoispulpetin vieressä, koska sattuu olemaan ruotsalainen sukunimi myös minulla vaikka vaaleet hiukset päässä seiso. Opettajien huoneesta mannen ehdotuksesta vohkittiin piparit parempiin suihin. Manne sano että ei sanota että me vietiin ne piparit. Opettaja huomasi piparivarkauden koska oli juuri itse ne pöytään laittanut, jokaiselle opettajalle yhden kappaleen (elettiin pula-aikaa 70-luvulla). Kun tilinteon aika tuli niin ensiksi kysyttiin minulta että olimmeko vienyt piparit. Muistin että manne oli sanonut että ei paljasteta varkautta. Sanoin että ei viety, koska jos jostain asiasta sovitaa se myös pitää. Opettaja kysy mannelta että veittekö piparit, niin manne siihen heti sano rehellisenä poikana että kyllä. Näin manne antoi ymmärtää että kuinka rehellinen manne on ja valkolainen valehtelee. No manne oli kouluaikana "ystävä" ja kaveerasin mustalaisten kanssa tosin en uskaltanut heidän omakotitalon verantaa pidemmälle sisään mennä. Mannen ystävyydestä oli kylillä se hyvä puoli että muut kunnioittivat päätä lyhyempää kaveri (siis minua) koska olin mannen kaveri. Mannen isoveli oli kova jätkä pistään poikien päitä wc pyttyyn koulussa ja tietenkin jäin väliin (en wc pytyn) kyseisestä rituaalista koska olin mannen pikkuveljen kaveri.
Manneen ei voi luottaa
entisajan rikos...
1204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika sika oli tuo piparivaras-Manne :D No olipahan jotakin hyötyäkin sinulle ystävyydestä