En tiedä mihin suuntaan lähden. Lyhyesti surkeastani elämästäni: Pitkä suhde miehen kanssa takana, rakastunut palavasti heteroystävääni, kaksi vuotta kohta yksinoloa ja armotonta juhlimista viikonloppuisin.
Tuloksenä tyhjäolo, mieletön seksin ja läheisyydenkaipuu. Naisiin kohdistuva.. Toisaalta turvallisuudenkaipuu ja kaipuu vanhaan elämään miehen kanssa. Miehen joka on muru, maailman paras mies... Mutta joka ei riitä ja jonka kanssa en saa seksistä irti paljoakaan. Mutta sekin parempi kun ei elämää ollenkaan?
Haluisin niin paljon päästä jo kotiin. Ei meinaa jaksaa enää. Peruspositiivisestä elämää rakastavasta naisesta on pikkuhiljaa tulossa oikeasti masentunut ja ahdistunut ihmisrukka.
Pitäisi varmaan lähteä DTM:ään etsimään elämää. Yksin jotenkin säälittävää lähteä viihteelle ja toisaalta en ole valmis kertomaan kaikesta ystävilleni. :(
Tuloksenä tyhjäolo, mieletön seksin ja läheisyydenkaipuu. Naisiin kohdistuva.. Toisaalta turvallisuudenkaipuu ja kaipuu vanhaan elämään miehen kanssa. Miehen joka on muru, maailman paras mies... Mutta joka ei riitä ja jonka kanssa en saa seksistä irti paljoakaan. Mutta sekin parempi kun ei elämää ollenkaan?
Haluisin niin paljon päästä jo kotiin. Ei meinaa jaksaa enää. Peruspositiivisestä elämää rakastavasta naisesta on pikkuhiljaa tulossa oikeasti masentunut ja ahdistunut ihmisrukka.
Pitäisi varmaan lähteä DTM:ään etsimään elämää. Yksin jotenkin säälittävää lähteä viihteelle ja toisaalta en ole valmis kertomaan kaikesta ystävilleni. :(
Vastaukset 16
Vanhimmat
ekspertti neuvomaan,mutta kannataisiko pysähtyä miettimään ,mitä oikeasti haluat elämältä?
Rikot vain itsesi tuota menoa.Kokeile olla edes yksi viikonloppu juhlimatta.Kyllä sinä siihen pystyt.
Ota aikaa itsellesi ja omille ajatuksille ja tuntemuksille.Onko seksielämäsi tyydyttävää tuon miehen kanssa?
Olisitko oikeasti valmis suhteeseen naisen kanssa?Uskon ,että sinullakin on joku luotettava ystävä,jonka
kanssa voit keskustella mieltäsi painavista asioista.Se helpoittaisi sinun oloasi varmasti.Kaikkihan meistä
haluaisi kotiin,niin minäkin.Ja tiedänkin missä se on,mutta hän valitsi miehen.Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi.Voimia sinulle ja jaksamista.
Täällä on toinen tienhaarassa oleva. Itse elän miehen kanssa, mutta en tiedä, haluanko jatkaa suhdetta. Mietin, olenko sitten lesbo, vaikka tähän asti olen pitänyt itseäni bissenä. Mieheni tietää ajatuksistani. Hän haluaisi toisaalta jatkaa kanssani mutta on toisaalta lopen kyllästynyt pähkäilyihini. Pelkään, että jos lähden suhteesta, elämäni muuttuu juuri tuollaiseksi. Pelkään yksinäisyyttä. Pelkään, että hajotan turhaan kaiken enkä saakaan mitään tilalle. Mieheni on kiva, söpö ja meillä on mukavaa yhdessä. Seksi ei ole kovin intohimoista, mutta ihan ok. Ongelma on siinä, että en ole palavasti rakastunut. Romanttisen rakkauden tunne puuttuu. Jos jään suhteeseen, mietin, tätäkö elämäni sitten on? Enkö saa koskaan kokea sitä suurta rakkautta, hullaantumista ja intohimoa? Sitä, jota kuvataan kirjoissa ja elokuvissa ja josta tehdään lauluja. Olen ollut joitakin kertoja ihastunut naisiin, ja silloin olen kokenut tunteita, joita en nyt koe. Pelkään, etten voi elää näin, mutta pelkään, että jos lähden, jään lopullisesti yksin. Uutta miestä en ole kiinnostunut etsimään, ja naista en ehkä löytäisi. Etsinhän jo aiemmin sinkkuna ollessani enkä silloinkaan löytänyt. En tiedä, mitä tehdä.
yksin olossa sit pelottaa?herraisä kai sulla ystäväkin löytyy,hanki se oma elämä,harrastuksia sä pystyt siihen.sit häipyy huoli miehestä miehistä ja voit panostaa siihen naispuoleen,yksin pitäsi jokaisen olla elämässä,oppii tunteen itteesä jos haluaa.onks susta nyt oikeen sun miestäs kohti toi tommonen elämä et pidät siitä siin kyles vain ku et uskala muutakaan,sit kärsiitte siin molemmat.havahdu hereille nainen ennenku nahistut saappaisiis.
Olen elänyt elämästäni vuosia sinkkuna, joten tiedän kyllä, mitä se on. Baarien kiertelyä yksin, viikonloppujen viettämistä yksin, lomamatkoille lähtemistä yksin jne. Jos kaverit ovat pariutuneita, heistä ei saa usein seuraa eikä perheellisten kanssa ole kiva viettää esim. juhlapyhiä. Kavereita näkee toki silloin tällöin mutta harva pystyy lähtemään ilman etukäteisjärjestelyjä mihinkään. Koska olen aikoinani etsinyt tosissani naisseuraa, tiedän, miten vaikeaa se on. Realistiset vaihtoehdot tuntuvat siis olevan joko yksinolo tai suhde miehen kanssa. En tiedä, voittaako yksinolo sitä, mitä minulla nyt on. Miehelleni olen ollut rehellinen siitä, mitä olen, ja hän on ihan vapaaehtoisesti kanssani.
Samaa mietin suhteessa miehen kanssa ollessani "Enkö saa koskaan kokea sitä suurta rakkautta, hullaantumista ja intohimoa? Sitä, jota kuvataan kirjoissa ja elokuvissa ja josta tehdään lauluja."
Suhteessa ollessani elin ns. "puolivaloilla". Sitten muutin yksin asumaan. Ensimmäinen vuosi oli hieno, sain oppia tuntemaan itseäni ja nautin yksinolosta. Ei kannata verrata kokemuksiini itseäsi, sillä itse en ole etsinyt naisseuraa. Rakastan naispuolista ystävääni ja olen pahasti koukussa hänen seuraansa. Joten ahdistukseni kumpuaa sekavasta elämäntilanteestani. Mutta jossain syvällä uskon, että kriisi on vain mahdollisuus. Jos haluaa elää täysiä ei voi elää pelkäämällä... Kliseitä, joiden uskon pätevän elämässä.
Yritän räpiköidä siis ulos synkistelyistäni ja nauttia ystävistäni, aurinkosta, terveydestä ja ihan kaikesta hyvästä mitä minulla on. Tässä vielä ohjenuorani elämään ;)
"Tärkeintä maailmassa ei ole se, missä
olemme, vaan mihin suuntaan olemme menossa.
Satamaan päästäksemme on meidän
purjehdittava,
joskus tuulen mukana ja joskus sitä vastaan.
Mutta……
Purjehdittava meidän on, ei ajelehdittava,
eikä seisottava ankkurissa."
sittenhän sulla on loppujen lopuksi asiat hyvin.Toisilla kun on ongeilmia sen terveyden kanssa.Joutuu
elämän pelossa,jatko ajalla.Nauti elämästäsi,äläkä murehdi.Sulla on kuitenkin hyvä elämä.Arvosta elämääsi.Olkaamme kiitollisia jokaisesta päivästä,mikä meille suodaan.If tomorrow never comes?
Nautitaan tästä kesästä !
tuo runo :)
Tuo on hieno ohjenuora, mutta missä se satama oikein on? Sen kun tietäisi. Koska en osaa ratkoa omia ongelmiani, yritän auttaa muita: Oletko aivan varma, että ystäväsi on hetero? Onko hän suhteessa miehen kanssa? Tietääkö hän, että pidät naisista? Sanoisin, että melkein kaikki on mahdollista. Ihmiset, jotka eivät tunne minua, pitävät minua esimerkiksi 100-prosenttisesti heterona. Voisiko ystäväsi pitää naisista ilman, että tietäisit sitä? Kannattaisiko kokeilla kepillä jäätä?
Käytkö muuten baareissa yksin vai kavereidesi kanssa? Jos olet käynyt kahden vuoden ajan noinkin paljon ulkona, etkö ole törmännyt kehenkään muuhun naiseen, joka vetäisi vertoja ystävällesi? Vaikka eihän sieltä baarista ole helppo löytää ketään. Itsekin sen tiedän Hehkut, Kaisaniemet, Lostarit, Poreet ynnä muut nykyiset ja entiset baarit moneen kertaan kolunneena.
on asia joka saa ihmisen järjettömäksi. Sinä pelkäät jäämistä yksin, pelkäät miehesi menettämistä, pelkäät sitä ettet saa kokea jotain järisyttävää rakastumisen tunnetta, pelkäät menettäväsi ok seksin, pelkäät ettet saa kokea tulista intohimoa.
Pelko on sinulla ruorissa kun ajelehdit elämässäsi. Pelko saa sinut näkemään mustaa ja valkoista, ettei ole muuta vaihoehtoja kuin do or die.
Minä ehdottaisin sinulle sellaista että ihan ensimmäiseksi mietit suhdettasi tähän mieheen, millaiset teidän välit oikeasti on, miten paljon luotatte toisiinne, tunnette toisianne ja millaista teidän rakkaus on. Onko se sellaista ettei miehesi voisi ymmärtää jos kerrot hänelle tunteistasi naisia kohtaan? Ja jos sinusta tuntuu ettei hän kestä sinulla on jo yksi solmu selvitettynä, eli tiedät mitkä vaihtoehdot sinulla on jos ja kun haluat jatkaa itsesi kokonaisvaltaista löytämistä.
Seuraavaksi tietysti sun on punnittava sun elämä, vähän kuin olisit vaatekaapilla ja miettisit mitä ilman voit tulla toimeen ja mitkä on ne asiat joita et voi heittää pois.
Tästä tulisi kirjan mittainen jos kertoisin joka askeleen, mutta tärkeintä ei ole nyt matkan nopeus, itseesi vaan se että aloitat sen. Pelko jumittaa sua nyt ja koko elämääsi. Sinun täytyy päästää se pelko pois ja ottaa tilalle mitä sinä haluat, mihin sinä haluat elämäsi menevän ja sinun pitää olla sujut niiden valintojen kanssa. Se onnistuu siten ettet ajattele pelon kautta jokaista asiaa, vaan oikeasti kuuntelet mitä sinulla on sinulle sanottavaa.
Älä siis ajattele että Minusta tuntuu että haluan naista mutta jos haluan niin menetän kaiken ja ikinä en saa miestäni takaisin enkä tätä elämääni.
Vaan että Minusta tuntuu että haluan tietää miltä nainen saa minut tuntemaan.
Päästäksesi tuohon sinun ei siis pidä dissata miestäsi ja hypätä vain elämästäsi toiseen vaan sinun pitää käsitellä pelkosi, ne kohdat mitkä jarruttavat sinua.
Voihan se olla kun mietit asioita ja teitä, huomaat ettette enään edes koita saada intohimoa ja sitä vastarakastuneena oloa suhteeseenne. Ei missään suhteessa pysy kipinä ellei siihen yhdessä puhalleta. Kokeilkaa jotain uutta ja ennen kaikkea, kokeile rehellisyyttä. Ehkäpä miehesikin innostuisi auttamaan sinua löytämään itseäsi.
Elämässä on otettava riskejä ja heitettävä kaikki peliin, suhdeasioissa suosittelen kuitenkin istumista alas ja juttelemista ikkään kuin se toinen olisi se jota rakastaa ja kunnioittaa ja haluaa siksikin olla rehellinen hänelle. Siitä on hyvä alkaa mikä matka hyvänsä, oli se sitten itseensä tai parisuhteeseensa, rehellisyys. Ehkä mniehesi ansaitsee tilaisuuden saada kuulla mitä kaipaat ja haluat, ehkäpä hänkin haluaa löytää jotain ja ette tiedä onko teillä sama matka ennen kuin puhutte siitä.
Pääasia että lopetat pelkäämisen, se on niin turha painolasti että ei mikään.
Ylipäätään kaikille että älkää olko yksin/yksinäisiä parisuhteessanne, siihen kuuluu kaksi ihmistä.
tiedän tuon kaipuun, tunnen sitä itsekin. mutta ole varovainen naisten kanssa, itse en olisi koskaan uskonut kuinka julmia naiset voivat olla, en koskaan. ajattelin ehkä sinisilmäisesti, että maailma tällä puolella aitaa olisi jotenkin parempi ja pehmeämpi. nyt jo useaan kertaan peräkkäin siipeeni saaneena olenkin menettänyt uskoni naisten rehellisyyteen. esim. netissä sinkun esittäminen on enemmän kuin tavallista, joten ole valppaana. toivon kuitenkin että löydät rehellisyyttä ja aitoutta, rakkautta, ja tulet onnelliseksi. ja sitä ihmettä toivoisin myös itselleni.
...saattaa myös olla salaa ihastunut suhun, kuka tietää. Itse olen ihastunut juuri eronneeseen kaveriini, vaikka oma perhe minulla onkin. Olen koukussa ystävättäreni seuraan, meillä on hyvin perhemäisen läheiset välit vaikkei mitään kosketuksia tms. En jätä perhettäni, tuskin teen mitään aloitetta, mutten ikinä tule jättämään tätä ystävääni pulaan tai ahdistumaan ja masentumaan johonkin koloon. Ystävyydessä on paljon voimaa!
Yksinäinen aika tekee välillä kipeälläkin tavalla hyvää ja valmistaa sinua uuteen suhteeseen. Koita nyt nauttia vapaudestasi, kaikki on kuitenkin väliaikaista. Armoton juhliminen ei välttämättä tee hyvää, mutta koita löytää uusia virikkeitä, innostu vaikka teatterista, opettele joku uusi kieli tai mene vapaaehtoistyöhön tai seuramatkalle, opettele virkaamaan ja liity ompeluseuraan, tee ruokaa ja kutsu kaikki pariskunta- ja sinkkukaverit syömään. Se vaatii jaksamista ja ryhtymistä, mutta maksaa vaivan.
Seksinkaipuu on hankalampi juttu. Itse suosittelen masturbointia hyvillä välineillä ihan tosissani, lisäksi kaikkea mahdollista fyysistä kropan hoitoa: hierontaa, erilaisia hoitoja. Varmaan joku jooga- tai tanssikurssi tekisi hyvää myöskin. Olen itse miettinyt näitä asioita ihan vakavissani aiemman eroni jälkeen. Se on vähän niin, että yksinolo kannattaa ottaa sillälailla tosissaan, että tekee siitä niin mukavaa että siinä voisi hyvin olla koko loppuiän. Vai tällä tavalla voi olemukseen saada onnellisuutta, rauhaa ja säteilyä, joka alkaa kutittaa vastuttamattomasti potentiaalisia kumppaneita.
Kiitos sanoista! Täytyy yrittää tehdä yksinäisyydestä jollain tavalla mukavampaa ja iskostaa päähän että tämä on vain väliaikaista...
Moi jennya.
Mulla ihan sama tilanne. Tappavan rakastunut (kai?) heterokaveriin ja tilanne ei ota helpottuakseen. Jos samassa tilanteessa olevan kanssa haluut jutskailla niin laita meiliosottees niin voidaan vähän jakaa kokemuksia. :/ Ei oo aina niin hyvät fiilikset täälläkään, täytyy sanoa. Mut eteenpäin mennään eiks vaan. Pakkohan se on.
Ihan kuin oisin itse joskus ton kirjoittanut!! Oli ihan hirvittävän vaikea lähteä "turvallisesta" heterosuhteesta ja jäädä yksin ilman tietoa siitä löytääkö koskaan mitään parempaa. Löysin kuitenkin ihanimman naisen, jo neljä vuotta oltu yhdessä. Silloin heterosuhteessa itkin iltaisin ihan toisen naisen perään, siitä ei koskaan mitään erikoisempaa tullut, mutta ilman eroa en olis koskaan tavannut nykyistäni. En kadu mitään ja tajusin ettei koskaan tule tyytyä mihinkään yksinäisyyden pelossa. Kyllä monet itkut tuli itkettyä ja olin toisinaan ihan todella yksinäinen mutta päivä kerrallaan.
tahto naisiin, seksi ja bilettäminen vähän sellainen L word meininki. Olet nyt sitä tehnyt ja sellainen elämä puuduttaa kenet vain. Sinä et ole kokenut sitä tavallista elämää naisen kanssa, sitä mitä kaipaat nyt takaisin sen miehesi kanssa. Tietenkin se tuntuu kultaiselle kun vertaat sitä krapuloihin ja naisiin jotka menee ja tulee.
Milloin se rakastuminen heterokaveriisi alkoi? Sekö muutti sun ajatukset siitä ettet olekkaan perushetero?
Sun pitää nyt piirtäää sellainen kartta, pikku purtesi on ihan ilman suuntaa. Noin äkkiseltään karikkokohdat tuntuvat olevan siinä heterokaverissa, liiassa bilettämisessä, ja siinä ettet jaksa enää tyhjää bailaamista.
Ensinnäkin se heterokaveri, niin julmalle kuin se kuulostaakin sun on ehkä parempi kertoa hänelle tunteistasi. 99% saat kylmää vettä niskaan mutta luulen että sun tarvii saada jokin kunnon irtiotto niistä tunteista. Kumpikin lopputulos sopisi siis sinulle, kumpikin auttaa sinua matkallasi eteenpäin. Yksipuolinen rakastaminen kuluttaa sinua kuin vetäisi alasti asflatlilla auton perässä, ja tuntuukin suunilleen samalle.
Toiseksesi bilettämiselle seis, näet ihmisiä sitenkin että pidät piknikin, pyydät leffaan, rannalle, kävelylle, jne. Selvinpäin ihmiset ovat paljon ihanempia ja tuntuvat enemmän oikeille kuin kännissä korvaan huutajat jotka jankkaa uudestaan ja uudestaan ne samat asiat jotka kertoivat jo viime vessareissulla ja viime viikonloppuna. Selvinpäin huomaat itsekkin että pidätkö jostain omana itsenään vai et. Ei viinaa siis enää.
Bailaaminen siis myös seis, juhlia kerkee elämässä kun sen aika on, tärkeämpää on ensin oppia elämän hauskuus ilman viinaa ja sitä että se on vain hauskaa kun paulakoivuniemen potpuri soi ja valot välkkyy.
Sitten vielä tämä mies-asia. Sinun on mietittävä kaipaatko häntä oikeasti, ei mitään turvakotia ja turvasyliä jossa voit levätä lentosi päätteeksi ja toipua ja sitten taas uudelleen koittaa siipiäsi. Sinun on löydettävä se turvallinen olo elämäsi valinnoista, siitä mitä olet. Mieti missä olet vahva ja missä on heikot kohtasi ja vahvista niitä. Katso elämääsi läheltä ja kaukaa, ole kriittinen mutta näe hyvätkin asiat, ne jotka saa sinut tuntemaan että elämä on ihanaa. Mieti asioita jotka saavat tuntemaan itsesi turvallisiksi, ne olisi löydettävä itsestä, toinen voi antaa seuraa siihen turvalliseen tilaan mutta itsestäsi sinun on löydettävä se tasapaino ja onni mihin oman elämäsi rakennat.
Ole vahvana sinuna itsenäsi, ota selkeä suunta, kirjaa vaikka ylös mitä sinun pitää tehdä ja tee ne asiat. Älä kertaakaan heittäydy tuohon vanhaan biletysputkeen ja ajattele että mielummin hauskaa nyt ja aloitan pohtimisen myöhemmin. Tämä on kuin dieetti, sinä et ole onnellinen ja se vaatii tiettyjen asioiden pois jättämistä ja elintapojen muuttamista. Itseensä panostaminen kannattaa aina. Kun sinä olett sinut itsesi kanssa, tiedät suuntasi ja seisot vahvana niin huomaat miten asiat helpottuu ja se on hyvän elämän salaisuus, se että asiat on helppoja. Sun ei tarvitse joka risteyksessä jäädä puurtamaan että apua minne ja miten, vaan sun selkä suuntaa ohjaa sut soljuen vain oikeaan. No, näet sen sitten.
Tsemppiä ja muista että itsensä löytäminen on ihana asia, itke itkut nyt, koska kun olet löytänyt ja tutustunut itseesi ne itkut jää aika harvoiksi.
Näistä asioista (ja muista) voi keskustella livenä vaikka Naisasialiitto Unionin bi-naisten ryhmässä. Se kokoontuu kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona osoitteessa Bulevardi 11 A 1, Helsinki klo 18 alkaen. Nyt on kesätauko, jonka jälkeen toiminta jatkuu taas syyskuussa.
Lepakkolaakso.netissä on myös keskusteluketjut Myöhäinen herääminen ja Myöhäinen herääminen, osa 2, joita kannattaa lueskella.
Peruspositiivinen elämä on edelleen mahdollista myös sinulle, jennya :)