miten näkyy?

Ja jos mielessä käväiseekin muutos, se unohtuu, kun toinen koukuttaa itsariuhkauksilla tms..alat miettimään omaa vastuutasi häneen. Itsen unohtaen. Yhtäkkiä vaan elät sen toisen elämää.. :/

Tää kokemus meitä yhdistää. Helppo puhua ihmisen kanssa joka on kokenut saman.

Voi meitä =) Toisaalta ollaan kokemusta rikkaampia.

Sulla voi olla post-traumaattinen stressireaktio. Älä hötkyile. Alä kosta.

Sanoit syytit, menneessä muodossa, hyvä, olet alkanut parantua.. :)

20 v olin narsistin uhrina. Ystävystyin häneen 20v sitten kun olimme naapureita.Minulla on ollut vaikeita elämäntilanteita:työttömyyttä, avioeroa, läheisten kuolemantapauksia myös omaa henkiinjäämis taistelua.
Alkuun hän oli musta jännittävää seuraa, yst. oli matkatomistossa töissä ja me matkusteltiin koska mä rakastan matkustelua.(Hän sai nim. korvausta vastaan matkoja ja huom. maksoin kyllä omat viuluni)
Maksoin matkoista katkeran hinnan, koska hän aina kyllä järjesti sellaisen shown etten pystynyt matkoistani nauttimaan).
Aina sain kuulla miten olin huonompi kas kun mulla on opistotasoinen tutkinto ja hän taas on maisteri eli akateeminen ja siitä saan joka v:n välissä kuulla.
Kun olin työttömänä tai koulutustani vastaamattomissa matalapalkka töissä sain tuta myös hänen ylivertaisuutensa ja kuinka hän hyvänhyvyyttään järjestää mulle matkoja. (ikäänkuin olisi maksanut omasta pussistaan).
Joka paikassa hän antoi mun tuntea miten olin huonompi enkä hallinnut elämääni ja olin tehnyt elämässäni vain huonoja valintoja ja jos vaan tuli tilaisuus henkisesti rusentaa hän ei epäröinyt käyttää valtaansa muhun.
Olen kärsinyt yksinäisyydestä ja heikosta itsetunnosta ja olin siis oiva puruluu narsulle.
Uskoin jo itse huonommuuteeni ja lihoin ja annoin elämäni repsahtaa.
Eheytymiseni alkoin kun älysin mennä uudelleen koulutukseen ja onnistuin löytämään työpaikan missä olen edelleenkin.
Nyt mulla on varaa tehdä itsenäisesti ulkomaanmatkoja ja nauttia elämästä.Pitää kiinni elämän peruspilareista ja olla itselleen arvokas ja uskoa, että elämä kantaa.
Ystävättäreni sai kostonhimoisen raivon kun hän menetti otteensa minusta.Pistin välit poikki, mulle riitti.
Nyt saan kyliltä kuulla kaikkein arkaluontoisimmatkin asiani jotka olen hänelle aikoinaan uskoutunut ja myös aivan käsittämättömiä valheita mitä olen muka tehnyt ja "hän raukka on joutunut kärsimään tälläisestä mielenvikaisesta ystävättärestä".
En lähde vastakostoon enkä lähde korjailemaan paskajuttuja.Minä tiedän kuitenkin miten asiat ovat ja annan rouva akateemisen olla. Ihmisiin on vaan mennyt luottamus ja viihdyn parhaiten yksin.

metall-leidi kirjoitti:

20 v olin narsistin uhrina. Ystävystyin häneen 20v sitten kun olimme naapureita.Minulla on ollut vaikeita elämäntilanteita:työttömyyttä, avioeroa, läheisten kuolemantapauksia myös omaa henkiinjäämis taistelua.
Alkuun hän oli musta jännittävää seuraa, yst. oli matkatomistossa töissä ja me matkusteltiin koska mä rakastan matkustelua.(Hän sai nim. korvausta vastaan matkoja ja huom. maksoin kyllä omat viuluni)
Maksoin matkoista katkeran hinnan, koska hän aina kyllä järjesti sellaisen shown etten pystynyt matkoistani nauttimaan).
Aina sain kuulla miten olin huonompi kas kun mulla on opistotasoinen tutkinto ja hän taas on maisteri eli akateeminen ja siitä saan joka v:n välissä kuulla.
Kun olin työttömänä tai koulutustani vastaamattomissa matalapalkka töissä sain tuta myös hänen ylivertaisuutensa ja kuinka hän hyvänhyvyyttään järjestää mulle matkoja. (ikäänkuin olisi maksanut omasta pussistaan).
Joka paikassa hän antoi mun tuntea miten olin huonompi enkä hallinnut elämääni ja olin tehnyt elämässäni vain huonoja valintoja ja jos vaan tuli tilaisuus henkisesti rusentaa hän ei epäröinyt käyttää valtaansa muhun.
Olen kärsinyt yksinäisyydestä ja heikosta itsetunnosta ja olin siis oiva puruluu narsulle.
Uskoin jo itse huonommuuteeni ja lihoin ja annoin elämäni repsahtaa.
Eheytymiseni alkoin kun älysin mennä uudelleen koulutukseen ja onnistuin löytämään työpaikan missä olen edelleenkin.
Nyt mulla on varaa tehdä itsenäisesti ulkomaanmatkoja ja nauttia elämästä.Pitää kiinni elämän peruspilareista ja olla itselleen arvokas ja uskoa, että elämä kantaa.
Ystävättäreni sai kostonhimoisen raivon kun hän menetti otteensa minusta.Pistin välit poikki, mulle riitti.
Nyt saan kyliltä kuulla kaikkein arkaluontoisimmatkin asiani jotka olen hänelle aikoinaan uskoutunut ja myös aivan käsittämättömiä valheita mitä olen muka tehnyt ja "hän raukka on joutunut kärsimään tälläisestä mielenvikaisesta ystävättärestä".
En lähde vastakostoon enkä lähde korjailemaan paskajuttuja.Minä tiedän kuitenkin miten asiat ovat ja annan rouva akateemisen olla. Ihmisiin on vaan mennyt luottamus ja viihdyn parhaiten yksin.

Rankemmanpuoleinen tarina, metall-leidi! Tervetuloa kerhoon. Ystävättäresi teki helkutin väärin kun kertoilee luottamuksellisia asioita ympäriinsä. Se on luonnehäiriöisen tapa. Tsemppiä!

metall-leidi kirjoitti:

20 v olin narsistin uhrina. Ystävystyin häneen 20v sitten kun olimme naapureita.Minulla on ollut vaikeita elämäntilanteita:työttömyyttä, avioeroa, läheisten kuolemantapauksia myös omaa henkiinjäämis taistelua.
Alkuun hän oli musta jännittävää seuraa, yst. oli matkatomistossa töissä ja me matkusteltiin koska mä rakastan matkustelua.(Hän sai nim. korvausta vastaan matkoja ja huom. maksoin kyllä omat viuluni)
Maksoin matkoista katkeran hinnan, koska hän aina kyllä järjesti sellaisen shown etten pystynyt matkoistani nauttimaan).
Aina sain kuulla miten olin huonompi kas kun mulla on opistotasoinen tutkinto ja hän taas on maisteri eli akateeminen ja siitä saan joka v:n välissä kuulla.
Kun olin työttömänä tai koulutustani vastaamattomissa matalapalkka töissä sain tuta myös hänen ylivertaisuutensa ja kuinka hän hyvänhyvyyttään järjestää mulle matkoja. (ikäänkuin olisi maksanut omasta pussistaan).
Joka paikassa hän antoi mun tuntea miten olin huonompi enkä hallinnut elämääni ja olin tehnyt elämässäni vain huonoja valintoja ja jos vaan tuli tilaisuus henkisesti rusentaa hän ei epäröinyt käyttää valtaansa muhun.
Olen kärsinyt yksinäisyydestä ja heikosta itsetunnosta ja olin siis oiva puruluu narsulle.
Uskoin jo itse huonommuuteeni ja lihoin ja annoin elämäni repsahtaa.
Eheytymiseni alkoin kun älysin mennä uudelleen koulutukseen ja onnistuin löytämään työpaikan missä olen edelleenkin.
Nyt mulla on varaa tehdä itsenäisesti ulkomaanmatkoja ja nauttia elämästä.Pitää kiinni elämän peruspilareista ja olla itselleen arvokas ja uskoa, että elämä kantaa.
Ystävättäreni sai kostonhimoisen raivon kun hän menetti otteensa minusta.Pistin välit poikki, mulle riitti.
Nyt saan kyliltä kuulla kaikkein arkaluontoisimmatkin asiani jotka olen hänelle aikoinaan uskoutunut ja myös aivan käsittämättömiä valheita mitä olen muka tehnyt ja "hän raukka on joutunut kärsimään tälläisestä mielenvikaisesta ystävättärestä".
En lähde vastakostoon enkä lähde korjailemaan paskajuttuja.Minä tiedän kuitenkin miten asiat ovat ja annan rouva akateemisen olla. Ihmisiin on vaan mennyt luottamus ja viihdyn parhaiten yksin.

Vaikka narsistin saa kammettua pois elämästään, jää hänestä lähtemättömiä vaikutuksia. Yksi niistä on, että uhrilta menee perusluottamus muihin ihmisiin, mikä hankaloittaa ja kapeuttaa koko loppuelämää. Minkäs teet? Kerran narsuun pahoin törmännyt on ihmisten kanssa ultra-varovainen, koska haluaa suojella itseään.

metall-leidi kirjoitti:

20 v olin narsistin uhrina. Ystävystyin häneen 20v sitten kun olimme naapureita.Minulla on ollut vaikeita elämäntilanteita:työttömyyttä, avioeroa, läheisten kuolemantapauksia myös omaa henkiinjäämis taistelua.
Alkuun hän oli musta jännittävää seuraa, yst. oli matkatomistossa töissä ja me matkusteltiin koska mä rakastan matkustelua.(Hän sai nim. korvausta vastaan matkoja ja huom. maksoin kyllä omat viuluni)
Maksoin matkoista katkeran hinnan, koska hän aina kyllä järjesti sellaisen shown etten pystynyt matkoistani nauttimaan).
Aina sain kuulla miten olin huonompi kas kun mulla on opistotasoinen tutkinto ja hän taas on maisteri eli akateeminen ja siitä saan joka v:n välissä kuulla.
Kun olin työttömänä tai koulutustani vastaamattomissa matalapalkka töissä sain tuta myös hänen ylivertaisuutensa ja kuinka hän hyvänhyvyyttään järjestää mulle matkoja. (ikäänkuin olisi maksanut omasta pussistaan).
Joka paikassa hän antoi mun tuntea miten olin huonompi enkä hallinnut elämääni ja olin tehnyt elämässäni vain huonoja valintoja ja jos vaan tuli tilaisuus henkisesti rusentaa hän ei epäröinyt käyttää valtaansa muhun.
Olen kärsinyt yksinäisyydestä ja heikosta itsetunnosta ja olin siis oiva puruluu narsulle.
Uskoin jo itse huonommuuteeni ja lihoin ja annoin elämäni repsahtaa.
Eheytymiseni alkoin kun älysin mennä uudelleen koulutukseen ja onnistuin löytämään työpaikan missä olen edelleenkin.
Nyt mulla on varaa tehdä itsenäisesti ulkomaanmatkoja ja nauttia elämästä.Pitää kiinni elämän peruspilareista ja olla itselleen arvokas ja uskoa, että elämä kantaa.
Ystävättäreni sai kostonhimoisen raivon kun hän menetti otteensa minusta.Pistin välit poikki, mulle riitti.
Nyt saan kyliltä kuulla kaikkein arkaluontoisimmatkin asiani jotka olen hänelle aikoinaan uskoutunut ja myös aivan käsittämättömiä valheita mitä olen muka tehnyt ja "hän raukka on joutunut kärsimään tälläisestä mielenvikaisesta ystävättärestä".
En lähde vastakostoon enkä lähde korjailemaan paskajuttuja.Minä tiedän kuitenkin miten asiat ovat ja annan rouva akateemisen olla. Ihmisiin on vaan mennyt luottamus ja viihdyn parhaiten yksin.

Luettele kolme pahinta omaa vikaasi sen lisäksi, että syytät omista mokistasi muita.