Eli kyse on vielä pentukoirasta, mutta tykkää näykkiä kovasti. EI sana menee kuin kuuroille korville ja suihkepulloakin on kokeiltu,mutta näyttää vain tykkäävän siitä. Eli mikä olisi hyvä konsti opettaa koiralle, että ei saa näykkiä??
Kiitos kaikille ketkä vaivautuu vastaamaan.
Kiitos kaikille ketkä vaivautuu vastaamaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...mitä koira näykkimisellä tavoittelee.
Se hakee huomiota? Se saa sinut perääntymään?
Eli kuten aina koirien kanssa, selvitä ensin syy miksi koira tekee näin. Sitten kun sen tiedät voit puuttua asiaan, korjata vian. Ymmärtänet, että näykkiminen poistetaan koiralta eritavoin mikäli sen taustalla on huomionhaku, kuin silloin jos sen taustalla olisi puolustautuminen..
1. Harhauta: Kesken tilanteen sano "Hei, mikä tuolla on", sano se pahuksen innostavalla äänellä.
2. Harhauta: Ota tilanteeseen vaikka risa hanska ja heitä poispäin itsestä. Tai riepottele sitä koiran kanssa.
3. Harhauta: Ota tilanteeseen nameja, ja viskele niitä poispäin itsestä (tästä meillä tykätään vieläkin).
4. Rauhoita: Ota nami käteen ja opeta istumaan tai tekemään jotain muita uusia juttuja.
5. Rauhoita: Anna koiralle näykittävän tilalle luu tai jokin muu
Oma kierous on pentukoiran omistajan tärkein valttikortti.
On ihan turha tehdä omasta ja koiran elämästä ikävämpää jatkuvalla "ei:llä" kun voi tehdä siitä molemmille mukavampaa pelkällä yhteisellä hauskanpidolla.
Huomioimattomuus ja kiljahdus paras keino. Kiljahdat aina ja heti, jjuri sillä hetkellä kun näykkäisee ja nouset vaikka pystyyn, et edes vilkaise pentua, jätät sen täysin huomiotta hetkeksi. Tovin kuluttua menet antamaan taas huomiota ja näytät, että kaikki, et ole vihainen pennulle. Toimii nopeasti, mutta vaatii tarkkaa ajoitusta ja johdonmukaisuutta, joka kerta ja kaikilta perh.jäseniltä, ei toimi jos kaikki eivät tee samoin.
Koira näykkii yleensä leikin yhteydessä. Ja välillä silloin tällöin alle vuoden ikäistä lasta ja lapsi ei osaa olla antamatta huomiota...
koiraa ja lasta. Lapselle voi siinä samalla kätevästi opettaa miten koiran kanssa ollaan. Pääsette paljon vähemmällä jatkossa, kun lapsella on selvä kuva, ettei koira ole lelu, sen edessä ei huidota, ei kiljuta, ei läpsitä jne. Ja kyllä. Tuon ikäiselle vallan hyvin voi alkaa opettaa.
Niin, tottakai valvotaan koiran ja lapsen yhteistoimintaa :) Yleensä koira vain nuoleskelee tuota poikaamme,mutta villiintyessään saattaa näykkäistä, sitä tarkoittamattaan. Meidän aikuisten kanssa leikkiessään tekee sen kyllä tiedostaen ja siitä tavasta pitäisi päästä eroon.
Koirat pureskelevat leikkiessään, niillä ei ole käsiä joilla ottaa kiinni, vaan ne ottavat luonnollisesti suullaan.
Mitään mitä koira ei saa pureskella ei siis anneta koiralle leluksi. Jos käsiinne ei saa sattua vahinkoja, pitäkää kätenne kaukana leikkivästä koirasta, hankkikaa vaikka sählymaila, jolla heittelette koiralle palloa. Sillä vahinkoja sattuu, ei vain pentukoirille, vaan myös aikuisille, joskus palloa tavoitellessa tuleekin hutilyöntejä ja on harmillsita jos huti osuu käteen, jos olet päättänyt ettei se saa siihen osua.
Iän myötä koira oppii varomaan hutilyöntejä paremmin, mutta kyllä ainakin omat käteni ovat jatkuvasti purtuina, vaikka on yli kymmenenvuotiaat vireellä kasvatetut koirat. Lapsien en anna riehua koirieni kanssa, koska tiedän niiden tavoittelevan kädestä tavaroita vauhdikkaasti. Silti monet lapset leikkivät koirieni kanssa, kuten heidät on opetettu leikkimään; koiralle käsky istu, heitto ja koiralle käsky hae. Vetoleikkejä ei missään nimessä, eikä missään nimessä lähdetä juoksemaan leikkikalu kädessä, muuten käy huonosti.
"Koirat pureskelevat leikkiessään, niillä ei ole käsiä joilla ottaa kiinni, vaan ne ottavat luonnollisesti suullaan."
Näinhän se on, mutta myös koiralle voi opettaa mihin saa suullaan koskea ja mihin ei. Ja ainakin meillä ihmistä ei hampailla kosketa, ei edes leikin tiimellyksessä käsiä. Tokihan varsinkin pennulla on koordinaatio vähän hukassa ja välillä saattaa käsiinkin osua, mutta silloin leikki (tai mitä sitten tekemässä oltiinkin) loppuu välittömästi, oli kyseessä sitten vahinko tai tahallinen teko, sillä mikä on kielletty on kielletty, eikä edes vahinkoja tässä tapauksessa sallita. Ja vaikka meillä leikitäänkin vetoleikkejä ja muutenkin välillä meno on melko vauhdikasta niin enpä voi juuri sanoa purruksi joutuvani, koira on kyllä iän myötä oppinut varomaan ja tietää, että leikki loppuu jos hammas käteen osuu.
Aloittajalle sanoisin, että kun ei se ei-sana tehoa, niin lopeta sen turha hokeminen, muuten koko sana on kohta loppuunkäytetty ja joudut keksimään kieltosanaksi jonkun muun. Samoin hylkää koiraa vain innostava suihkepullo. Koska kyseessä on pentu, kokeile pennun näykkäistessä vinkaista korkealta (niin pentu ilmoittaa toiselle, että sattuu) ja sen jälkeen jättää koira täysin huomiotta, kunnes rauhoittuu (käännä sille selkä tai poistu tilanteesta jollei muuten rauhoitu). Kun koira on rauhallinen kehu sitä. Jos pentu riehaantuu oikein todella näykkimään, eikä huomiotta jättäminen auta, niin poista pentu paikalta, laita esim. toiseen huoneeseen suljetun oven taakse rauhoittumaan. Päästä pentu pois vasta kun se on rauhoittunut, ja taaskin kehu kunnolla rauhallista käytöstä. Muista kuitenkin kehuessa ja palkitessa hyvästä käytöksestä olla rauhallinen, jottet innosta pentua vahingossa riehumaan ja näykkimään. Pennuilla on luonnostaan tarve kokeilla kaikkea uutta hampaillaan ja testata myös rajoja sen suhteen mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Anna pennulle myös tarpeeksi sallittua pureskeltavaa, jotta sillä on jotain mihin hampaita luvan kanssa käyttää. Kyllä se siitä, muistat vain olla kärsivällinen ja toimia määrätietoisesti ja johdonmukaisesti samalla tyylillä joka kerta. Tämä vaatii vain aikaa ja kärsivällisyyttä, kuten kaiken muunkin opettaminen koiralle.
Systeemi on varmasti hyvä: lopettaa leikkiminen tai sulkea koira toiseen tilaan, koira varmasti oppii olemaan purematta, mutta mikä olikaan tarkoitus?
Käsittääkseni tarkoitus oli leikkiä koiran kanssa. Miten onnistuu leikkimään koiran kanssa jos koiralle ei anna huomiota tai se suljetaan toiseen tilaan?
Ok, leikkikin voi olla vallan vahvistamista, jos sille tielle lähtee. Vain minä, vallan kultainen rusina, saan päättäää milloin leikki alkaa ja leikki loppuu ja leikki voidaan lopettaa rankaisu mielessä. Aloittajan tulee kuitenkin pohtia sitä, että miksi hän leikkii koiransa kanssa? Yleensä koirien kanssa leikitään niiden palkitsemiseksi, eli motioimiseksi, silloin leikkiin ei voi koskaan liittyä mitään valtapeliä tai rankaisuja, vaan se on ansaittu palkinto koiralle.
Mitään ei-sanoja on turha leikkiin sotkea. Leikin tarkoitus on yleensä (ei esimerkiksi edellä olevan kirjoittajan tilanteessa näemmä) olla koiran toimintaa motivoivaa. Ei-käsky taas yleensä pyrkii olemaan toiminnan tukahduttava. Joten luonnollisestikaan nämä kaksi eivät sovi yhteen. Älä yritä lopettaa koiran toimintaa kun tarkoitus on leikkiä, ja kun on tarkoitus pitää koira mitään tekemättömänä, älä leiki koiran kanssa.
Osumat käsiin on ikäviä, mutta jos aloittaja haluaa koiran joka saa mitä parhaimman palkinnon leikkimisestä, niin koiran on annettava leikkiä täysin rentoutuneesti, vailla mitään painetta siitä, että tämä saattaakin vahingosta muuttua rangaistus toimeksi. Leikin yhtäkkistä lopettamista käytetään vire-vietti koulutuksessa luonnollisena osana, koska leikkiessä koira on niin vireistynyt, tällöin koiran tottelemiseen käskyhyihin saadaan aivan uusi potku. Jos leikin yhtäkkistä lopettamista käytetään rankaisuna, niin se on kyllä mahdollisimman julma rankaisu, sillä koiraan jää hirveä niin vire, jota sen ei sallita mitenkään enää purkaa. Ajan myötä koira, jolle jätetään vire purkamatta, turhautuu, eikä nosta enää lainkaan virettään leikkimisestä, tällöin leikkiä ei enää voi käyttää koiran kouluttamiseen.
Leikki lopetetaan aina vasta kun koira on purkautunut täysin vireestään, ettei se jää stressitilaan. Eli leikki lopetetaan rentoutumiseen ja rauhoittamiseen, silityksellä, hieronnalla ja rauhallisella puheella, ja vasta kun koira on täysin normaalitilassaan, leikkituokio on ohi. Koskaan koiraa ei jätetä kierroksille, eli leikki ei lopu kuin seinään, sillä kyllä koira pakkautuneen vireensä purkaa tyylillä tai toisella ja ne tyylit harvemmin on ihmistä miellyttäviä (koirakentällä näkee usein esimerkiksi koiran jolle vire on jäänyt päälle hyökkäävän toisen koiran päälle, nylkyttävän omistajansa jalkaa, jäävän räksyttämään jne...).
Harmi, että ihminen kasvaa aikuiseksi. On käsittämätöntä, että leikki pitää opetttaa uudelleen ihmisille, kun he alkavat touhuta aikuisina koiran kanssa. Jos olisimme lapsia aina, leikkimisen tunne ja lataus olisi itsestään selvä, eikä tällaisia itsestään selvyyksiä tarvitsisi ihmisille tälläkään palstalla kertoa erikseen. Hillu ihmisen lapsenkin kanssa hetki ja lopeta se kuin seinään, ilman mitään rauhoittavaa elementtiä, nin kyllä ihmisen lapsikin hyppii seinille ja on säpinöissään vielä pitkään ennenkuin rauhoittuu. Mutta jos ennen autoon menoa suoraan trampoliinilta kun hilluminen on parhaillaan, välissä lapselle tarjotaan vaikka jäätelö ja annetaan tasata oloaan rauhallisiella yhteisololla, niin automatkastakin tulee miellyttävämpi.
Kyse on luonnollisista hormoneista. Leikkiessä erittyy stressihormoneja (adrenaliineja) kaikille eläimille, ihmisillekin. Adrenaliinien tarkoitus on tehdä elimistöstä räjähtävän nopea ja täpinöissä oleva (oleellista mm. paetessa). Ne hormonit pitää tasata elimistöstä ennenkuin elimistö kokee olonsa stressittömäksi. Elimistössä jatkuvasti asuva stressi heikentää terveyttä ja tekee innottomaksi. Stressi tasaantuu elimistöstä hyvänolon hormoneilla, joita helpoiten saa eläimelle kuin eläimellä antamalla suun makiaksi ja rentouttamalla silityksillä ja muulla mistä kyseinen yksilö nyt tykkää.
Vielä on jatkettava, kun leikkimisestä kerran intouduin ja mieleen tuli se yksinkertaisin esimerkki.
Kaikki jotka on lasten kanssa pelannut kuurupiiloa tietävätkin tämän keinon millä lapset löytää helpoiten; seuraa kikatusta. "Nyt minä tulen, töm, töm, hirveä mörkö joka syö pienet piileskelevät lapset." Siellä pöydän alla kyykkii pikku-Liisa ja alkaa kuulua hirveä kikatus. Liisa ei ala kikattamaan koska hänestä olisi hauskaa, että mörkö hänet uhkaa syödä, vaan Liisa alkaa kikattamaan, koska elimistössä kasvaa jännitys ja kun Liisa-rukan pitää yrittää olla liikkumatta paikallaan elimistö ei saa jännitystä purettua liikkumalla, jännitys purkautuu suusta.
Kuten lapset, myös koirat ovat yksilöllisesti herkkiä purkamaan paineen eritavoin. Koirilla on rotukohtaista. Esimerkiksi jotkut koirat tarvitsevat hirveän paineen päähänsä ennenkuin paine purkautuu haukkumiseen. Pystykorvaiset koirat eivät kuitenkaan tarvitse juuri mitään viritettä, että jo alkaa räksytys. Omaa noutajaa en esimerkiksi saa haukkumaan leikkimällä, joten kovan sanan opetus on jäänyt. Noutaja aloittaa muita sijaistoimia, yleensä se alkaa raapia itseään, jos sen leikissä pidetään liian pitkä tauko. Paimenella taas kovasana oli ensimmäisiä asioita joita oppi leikkiin pohjautuvalla koulutuksella.
"Osumat käsiin on ikäviä, mutta jos aloittaja haluaa koiran joka saa mitä parhaimman palkinnon leikkimisestä, niin koiran on annettava leikkiä täysin rentoutuneesti, vailla mitään painetta siitä, että tämä saattaakin vahingosta muuttua rangaistus toimeksi."
Itselläni on isokokoinen koira, joten täytyy sanoa, että osumat (myös ne vahinko-osumat) käsiin ovat todella ikäviä. Jos sen sallisi niin kädet olisivat jatkuvasti ruhjeilla ja mustelmilla. Mielestäni koiralle voi hyvin laittaa leikeissä tiettyjä rajoja ja sääntöjä, ei mitä tahansa tarvitse sallia tai sietää vain jotta koira saa purkaa paineitaan. Eikä meillä leikkeihin juuri koskaan enää tule keskeytyksiä sen takia, että hampaat käteen osuvat, vaan koira osaa kyllä varoa vaikka riehuukin oikein tosissaan.
"Käsittääkseni tarkoitus oli leikkiä koiran kanssa. Miten onnistuu leikkimään koiran kanssa jos koiralle ei anna huomiota tai se suljetaan toiseen tilaan?"
Ihan samoin kuin lapsilla leikeissään voi koirillekin niitä sääntöjä asettaa, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Jollei sääntöjä noudata, niin leikki loppuu. Eipä meillä enää paljonkaan tarvitse leikkiä kesken lopettaa ja eristämistä ei ole käytetty ikiaikoihin. Kun koira on rauhoittunut voidaan leikkiä taas jatkaa. Varsinkin kun aloittajalla on pieni lapsi, jota koira myöskin innostuessaan näykkii, niin on rajojen asettaminen entistä tärkeämpää, muuten voi pahimmassa tapauksessa käydä isojakin vahinkoja.