Kun on yhteishuoltajuus siten,
että lapset vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla
ja lapsilisät menee äidille (yht. 205,50).
Onko äidillä pienemmistä tuloista johtuen mahdollisuus elatustukeen?
Äidin bruttotulot n. 1700€/kk,
isän n. 2300€/kk.
Löytyykö ketään jolla on tällainen järjestely?
Miten teillä hoidetaan raha-asiat?
että lapset vuoroviikoin molemmilla vanhemmilla
ja lapsilisät menee äidille (yht. 205,50).
Onko äidillä pienemmistä tuloista johtuen mahdollisuus elatustukeen?
Äidin bruttotulot n. 1700€/kk,
isän n. 2300€/kk.
Löytyykö ketään jolla on tällainen järjestely?
Miten teillä hoidetaan raha-asiat?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Suhteelisen pieni on vanhempien tulojen erotus. Kun vielä äiti saa tulojensa lisäksi lapsilisät, niin erotus jää melko olemattomaksi. Joten en uskoisi, että isälle määrättäisiin elatusmaksuja kyseisessä tapauksessa.
Asiasta voi sopia yhteisesti. En kyllä suoraan sanoen ymmärrä, mistä toinen maksaisi toiselle puolisolle, kun jo lapsilisät menevät äidille ja aika on tasan.
Ei elatuksen tarkoitus ole tasata puolisojen välistä tuloeroa.
on 2 samanlaista tyyliä, hyviä muuten!,
eikä kummallakaan ole velvollisuutta elariin.
Toisessa tapauksessa isä maksaa omasta halustaan,
kun tienaa hieman enemmän kuin sinun esimerkkisi.
jos lapset ovat puoliksi molemmilla, miksi pitäisi jommankumman maksaa??? Järkeä peliin,kiitos.
Vieläpä muutama sananen tuosta vuoroviikkosysteemistä.. oletteko ajatelleet asian aivan loppuun? jos lapset ovat alle kouluikäisiä,en suosittele. Menee pienet päät ihan sekaisin,kun ei ole pysyvyyttä,vaan ainaista reissaamista. (ja tavarat aina väärässä paikassa ym.) Olen itse asiaa läheltä seurannut,ja en kannata sitä.
Yleensä ei makseta elareita jos on sovittu vuoroviikkosysteemistä. Lapsilisillä pystytään yleensä kattamaan mahdolliset tuloerot siten että kumpikin selviytyy lasten elatuksesta. Jotkut ovat tehneet tämän siten että on avattu yhteinen pankkitili jonne menee lapsilisät ja osuudet palkoista. Tästä tilistä sitten maksetaan lasten kiinteät maksut, isommat hankinnat jne. Toiset taas ovat sopineet kumpi maksaa mitäkin kiinteitä maksuja (ph-maksuja, harrastusmaksuja) ja sitten kumpikin vastannut hankinnoista ja juoksevista kuluista.
Vuoroasuminen on kalliimpi ratkaisu kuin perinteinen etä/lähisysteemi ja sen takia pitää miettiä riittääkö rahat siihen. Vanhemmat eivät ole oikeutettuaja elatustukeen tällaisessa tapauksessa (kumpikin vanhempi on elatuskykyinen).
Lasten edun kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä...
Tutkimuksissa on käynyt ilmi että vuoroviikkolapsi voi keskimäärin paremmin kuin muut erolapset - sen takia että heillä säilyy läheiset välit kumpaankin vanhempaan. Siirtymisiä kodista toiseen ei ole yhtään sen enempää verrattuna tavalliseen joka-toinen-vkl systeemiin. Ajanjaksot ovat vaan vähän pidempiä ja näin ollen lapsi ehtii paremmin asettumaan. Jos lapsi on isompi voi mennä jopa kahden viikon jaksoissa niin siirtymisiä tulee vielä vähemmän.
Tietysti olisi parempi että lapsella vain yksi koti - mutta joskus käy niin että vanhemmat eroavat ja silloin toiseksi paras vaihtoehto on että lapsi saa säilyttää kummatkin vanhemmat.
linkkejä? Todisteita?
Lapsi ehtii juuri asettumaan, ja taas mentiin.
ei siinä asettumista ole kun oman vanhempansa luo menee! saattaa olla että sitten on kun muutetaan vieraalta vieraalle, mutta ei omien tuttujen kesken.
voisit muuten laittaa linkin jossa kerrotaan että se on lapsen edun vastaista.
tuli joku ohjelma,
olisikohan ollut Mirja Pyykön vetämä,
jossa keskusteltiin juuri tästä asiasta.
Siinä olleet kolme (?) nuorta totesivat
lähes samoin, että oli rankkaa asua vuorotellen.
Kun piti sopia jotakin menoa,
joutui aina miettimään kumman luona on
ja sen puolesta kyydit, ruoanlaitot isän luona
jne. vaikuttivat.
Myöskään kaverit eivät koskaan muistaneet
kumman luokse milloinkin menisi käymään.
Asiantuntijat eivät pitäneet ratkaisua hyvänä.
Perusteluina lasten psyykkeen muuttuminen.
Parhaimmaksi katsottiin vkl-tapaamiset
ja vain toisen luona asuminen pysyvästi.
Omassa lähipiirissäni on kaksi perhettä,
jossa lapset ovat kaksi viikkoa kerrallaan
molempien luona ja ainakin niissä se toimii.
Todettakoon kuitenkin,
että molemmissa tapauksissa vanhemmat asuvat
lähes naapureina.
En ole katsonut ko. ohjelmaa, mutta jos pitää paikkansa että asiantuntijat suosittelevat ainoastaan toista vanhempaa huoltajaksi, miksi enää perustaa perhettä ollenkaan?
Olen itse liikkuvien vanhempien lapsena joutunut usein muuttamaan. Olen kai sitten täystollo, psyyken muutosten vuoksi.
Eipä silti, olenkin sitä miettinyt jo pitemmän aikaa.
:(
Itse en muista rankkuutta lapsuudestani. Elämän rankkuus ja raadollisuus tuli esille vasta aikuisena.
Itse en olisi halunnut olla vain äidin tai vain isän kanssa. Molempi parempi.
Olen aina kummastellut eroja, joissa vaikeudet vain kasvavat. Eikö erotakaan siksi enää, että yhdessä ei pärjätä?
Erotaankohan nykyisin siksi, että ei pärjätä oikeasti kenenkään kanssa?
Oletin, että kaikki ymmärsivät keskustelun aiheen
olevan avioerolapset! ;)
Eli eron jälkeen paras ratkaisu olisi pysyvästi
toisen luona asuminen.
Mutta asiantuntijamielipiteitä on varmaankin
yhtä monta kuin asiantuntijoita.
Ja eivätköhän ne vanhemmat ole kuitenkin
parhaita asiantuntijoita! :)
ettei vanhemmat tiedä lapsensa parhaasta suinkaan aina hölkäsen pölähtämää.
Olen itse henk.koht. sitä mieltä, että peli tulisi puhaltaa poikki, kun vanhemmat selvästi tavoittelevat omia etujaan.
Kuka meistä oikeasti voi sanoa, että minä olen parempi kuin toinen lapsen biologinen vanhempi? Perhettä ei ole pakko perustaa, eikä erotakaan ole pakko.
Jos tietää liaanin tavoin ripustautuvansa lapseensa, kannattaa hankkia lapsi keinohedelmöityksellä tai yhden illan tuttavuuden kautta. Kärsijöitä on näin kolme vähemmän...
Kukaan ei synny avioerolapseksi. Kenenkään ei pitäisi sitä joutua kokemaan. Ne, jotka joutuvat, heillä on monenlaista traumaa jo pelkästä erosta, puhumattakaan vanhempiensa manipuloinneista yms.
Ei ole helppoa ei.
Kunhan pelleilin. Vakavalla asialla. Tunnethan sinä minut.
:)
vuoroviikkoasuminen toimii kun lapsi on alle 3 vuotias, sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa ongelmia tulla. Totutteluun menee todellakin koko ensimmäinen päivä, joskus jopa kaksi. Elämistyyli vaihtuu aivan toisenlaiseksi vuoroviikoin niin onhan se aikamoinen sekamelska itsekullekin.
vuosi sitten meilläkin oli vuoroviikko systeemi ja se tuntui alussa hyvälle kaikkien puolesta.
Lapsesta rupesi huomaamaan että jotain oli tehtävä, selkeästi erilaiset tavat toimia sekoitti lapsen päätä.
En suosittele kellekkään vuoroviikkosopimusta jos lasta ajattelette, siinä vaiheessa kun ero tulee ja on muitakin murheita niin pitäisi vaan pystyä tekemään selkeä ratkaisu lapsen eduksi samantien koska se on viimeistään kouluiässä edessä kuitenkin.
Nyt elellään tytön kanssa kahdestaan ja tapaamiset on joka toinen viikonloppu äidin luona. Ja kyllä näkee selkeästi tytön käyttäytymisessä eroja kun on asettunut vain yhteen kotiin. Paljon parempi näin!
Vuoroasuminen on hyvä ratkaisu lapsille jos se on hyvin toteutettu - takaa että lapsi saa säilyttää läheiset välit kumpaankin vanhempaan.
http://www.sos.se/FULLTEXT/110/2002-110-21/2002-110-21.pdf
on myös lapsia
jotka ovat tyytyväisempiä
jopa onnellisempia erolapsina
aikuiset aliarvioivat lapsiaan
ja heidän kykyään nähdä
sanomatonta
väitän
että lapsen on parempi olla avioerolapsi
kuin riitaisan ja/tai onnettoman liiton kasvatti
tavoitteena pitäisi olla hallittu ero
mutta tuskinpa se monelta onnistuu
katkeruus
pettymys
suru
raivo
lohduttomuus
ne saavat manipuloimaan
ihminen on ihminen
ja tunteva olento
-sodassa ja rauhassa-
en väittänytkään, ettei näitä ole, se jälleen on kiinni viisaista vanhemmista. Heidän kyvyistään järjestää lapsiensa asiat. Olemme varmaan tästä samaa mieltä.
Toisaalta, armas e-p, on myös niitä avioerolapsia, joitten koko elämä on ollut aikuisikään asti yhtä helvettiä yhteensopimattomien vanhempien ansiosta.
Ensin riidellään lähes koko avioliitto, sitten tapellaan erotessa oikein kunnolla, ja vielä erossa olan takaa...ei tuo ero helpotusta.
Vanhemmilla on vastuu.
Tottakai nuo mainitsemasi asiat saavat manipuloimaan, mutta tuo tunteva olento pitäisi saada näkemään, että se on väärin! Hänen pitäisi pystyä tuntemaan myös lapsen ja etän puolesta.
näin on
myös etävanhemman tulisi tuntea
lähivanhemman ja lapsen puolesta
olen tanakasti sitä mieltä että
aika on ainoa lääke katkeruuteen
ja ajanmyötä asioilla on taipumus selvitä
kun välimatkaa kipeään eroon on riittävästi
sen jälkeen lapsella on rauhalliset vanhemmat
ja aika kultaa lapsenkin surulliset muistot
[ajatukseni nk normaaleista eroperheistä]
nämä ikuisesti taistelevat virtaset ovat heitä
joihin järjensana ei yllä
elämäntapataistelijoita
näistäkin vanhemmista syntyy ja kasvaa kunnon kansalaisia
muoteista ja malleista huolimatta
joskus jopa oikeinkin pärjääviä veronmaksajia
heitä emme saa unohtaa
-hymy-
tämä aihe talvella ja ei siitä tainnut selkoa tulla, vaikka sitä eri näkökulmistakin puitiin.
Kyse ei niinkään ollut rahasta, vaan lapsen/lasten parhaasta.
Käy katso nekin jupinat:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000001876957