Olen ollut jo pitkään kiinnostunut psykoterapeutin ammatista. Olen hakenutkin yliopistoon enkä päässyt sisään matematiikan osuuden vuoksi. Sen jälkeen tajusinkin, että en jaksa/halua opiskella yliopistossa, koska opiskelu vie lähemmäs kymmenen vuotta ellei jopa yli ja pääpaino ei ole psykologialla vaan tutkimisella, mistä en ole kiinnostunut.
Haluaisin vain tietää, että mitä minun kannattaisi opiskella, jotta minusta voisi tulla psykoterapeutti tai jonkinlainen psykologi, joka puhumalla tarjoaisi apua ihmisille? Kai jokin linja amk:ssa esimerkiksi voisi myös johtaa psykologian puolelle ilman että tarvitsisi hakea yliopistoon?
Ongelma on myös, että ilmeisesti kaikilla psykologian tyyppisillä opiskelupaikoilla valintatilaisuudessa on jonkinlaisia ryhmätestejä. Katsotaan, miten tullaan toimeen ryhmässä yms. Olen suht ujo ja erityisesti ryhmissä en saa koskaan ääntäni kuuloon. Kuitenkin haluaisin kovasti auttaa ihmisiä psykoterapeuttina. Onko minunlaisellani mitään mahdollisuuksia päästä tuohon ammattiin?
Haluaisin vain tietää, että mitä minun kannattaisi opiskella, jotta minusta voisi tulla psykoterapeutti tai jonkinlainen psykologi, joka puhumalla tarjoaisi apua ihmisille? Kai jokin linja amk:ssa esimerkiksi voisi myös johtaa psykologian puolelle ilman että tarvitsisi hakea yliopistoon?
Ongelma on myös, että ilmeisesti kaikilla psykologian tyyppisillä opiskelupaikoilla valintatilaisuudessa on jonkinlaisia ryhmätestejä. Katsotaan, miten tullaan toimeen ryhmässä yms. Olen suht ujo ja erityisesti ryhmissä en saa koskaan ääntäni kuuloon. Kuitenkin haluaisin kovasti auttaa ihmisiä psykoterapeuttina. Onko minunlaisellani mitään mahdollisuuksia päästä tuohon ammattiin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En usko. Useimmille aloille pitää olla reipas ja puhelias ja se on hyvä se! Itseäni ainakin vituttaisi ujo ja epävarma psykologi, lääkäri, kaupan kassa, hotellin respa jne. Haluan reippaan ja älykkään asiakaspalvelijan, jonka puheesta saa selvää ja joka näyttää varmalta siinä mitä tekee. Kyllä teidän ujojen pitää ensin itse päästä sairaudestanne eroon ja vasta sitten harkita jotain muuta kuin siivoustyötä, jos teistä edes siihen on.
Sinusta ei voi tulla "jonkinlainen psykologi" muuten kuin opiskelemalla yliopistossa psykologiksi. Muuta tietä ei ole. :)
Psykoterapeutiksi voi toki kouluttautua muutakin reittiä, ja niistä eri koulutustavoista on puhuttu näillä palstoilla jo kai aika paljon. Koulutuksesta lisää tuolla: http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet/hakemusohjeet/suomessa_koulutetut/psykoterapeutit/koulutuksen_hyvaksymisperusteet
Puhumalla avun antaminen kuuluu kyllä niin käsittämättömän monen ammattiryhmän työnkuvaan, että jos sitä työkseen haluaa tehdä, ei kannata tuijotella vain psykologi-psykoterapeutti -akselia. Esmes mielenterveyshoitajien koulutus kestää kolmisen vuotta (saa korjata, jos olen väärässä), ja on ymmärtääkseni paljolti apua tarvitsevien ihmisten tukemista. Muitakin vaihtoehtoja on, kantsii kysyä vaikka ammatinvalintapsykologilta.
Ujoudesta huolimatta on ihan mahdollista toimia ihmispainotteisessa työssä sikäli mikäli kyse ei ole ihan suroanaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta tai vastaavasta, että menee poikkeuksetta täysin lukkoon ihmisten kanssa. Kannattaa silti muistaa, että keskusteluapua tarvitsevat ihmiset eivät tule luoksesi puhumaan mukavia, etkä voi oikein valikoida asiakkaista ne kivoimmat ja helpoimmat. Vaikeita tilanteita, tunteita, ja asiakkaita tulee. Kohtaat rajusti reagoivia, itkeviä, jne. ihmisiä, joiden kertomat asiat ja tunteet pistävät omankin pään liikkeelle. Tämä siis sen lisäksi, että osaat olla vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa ja reagoida herkästi.
En itse missään tapauksessa haluaisi terapeutikseni mitään ylitöreipasta asiakaspalvelijaa -- kyky rauhallisuuteen, hiljaisuuteen, ennen kaikkea hiljaisuuden sietämiseen, tilan antamiseen, ym. ovat terapiassa tärkeitä asioita, ja niiden tietoinen hallitseminen, samalla kuin aidosti kuulee asiakasta, on oikeasti todella vaikeaa.
Oli miten oli, psykoterapeutiksi kouluttautuminen on pitkä polku teitpä mitä tahansa. Ensin korkeakoulututkinto (3 vuotta), sitten asiakastyötä muutama vuosi (2-3 vuotta jos ei enemmän), ja sen jälkeen sitten psykoterapiakoulutukseen, joka taisi olla siinä kolmen vuoden kieppeillä viimeksi kun katsoin. Siitä tulee siis se vajaa 10 vuotta vaikka mitä tekisi.
Kokeilepa esim http://www.mol.fi/avo/ ja/tai ammatinvalintapsykologilla käymistä, veikkailen että vaihtoehtoja voisi tulla lisääkin.
Toinen viesti taitaa olla jonkun katkeran provo, mutta sanon silti sanasen...
Tottakai ujo voi olla psykologi tai psykoterapeutti. Usein pahasta ujoudesta tai sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivät tarvitsevat ammattiapua, ja mieluiten toiselta ujolta, syvälliseltä ja empaattiselta ihmiseltä. Kovaääninen egomaani terapeuttina pelottaisi ainakin minut pois kieriskelemään yksin omissa ongelmissani. Ei ujous ole mikään este, kunhan osaa kuunnella, ymmärtää, neuvoa. Tietysti selkeä puhe ja ammattimainen ote ovat tärkeitä, mutta en näe miksei hyvinkin ujo ihminen voisi täyttää noita kriteereitä paremminkin kuin joku hölpöttävä ekstrovertti.
Psykologi ei ole vain mikään "asiakaspalvelija" - henkisissä ongelmissa tarvitaan erilaista apua kuin Siwan kassalla asioidessa....
P.S.: Siivoustyössä ei ole mitään pahaa. Nimim. 3 vuotta siivoojana työskennellyt, nyt psykologiaa neljättä vuotta opiskeleva.