Täällä on ollut puhetta joskus siitä, että nekin ihmiset, jotka tietävät taustamme, tavallaan unohtavat sen ajan kanssa. Äsken juuri työpaikan kahvihuoneessa tuli puhe isovanhempien nimistä. Yksi naispuolinen kolleegani sanoi, että hänen suvustaan löytyy vain venäläisiä nimiä. Sanoin siihen, että äitini, isoäitini ja isotätini kaikkien nimi on Olga. Hän vastasi että ajatteles jos sinutkin olisi ristitty Olgaksi.
Hän tietää taustani, mutta se on nähtävästi painunut passiivitasolle, joka ei enää vaikuta tämän päivän kannanottoihin ja puheisiin.
Hän tietää taustani, mutta se on nähtävästi painunut passiivitasolle, joka ei enää vaikuta tämän päivän kannanottoihin ja puheisiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on ihan tavallista. Kun ihmiset näkevät sinut päivästä toiseen naisena, vaatisi todella ponnisteluja jossain keskustelussa muistaa kaivaa taustasi esiin ja tehdä tavallaan poikkeus. Kun minä puhun exästäni, kaikki näkevät tämän miehenä, mukaanluettuna nekin jotka tietävät taustani. Ihmisen mieli on vain tällainen, tällaisen erityistapauksen mielessäpitäminen vaatii ylimääräistä energiaa ja tarkkaavaisuutta ja sitähän ihmisillä ei ole.
Asia on niin, että pienet möläytyksetkin mitätöityy, kun on muuten tarpeeksi vakuuttava. Jonkun dementoituneen sukulaisen möläytys kuitataan vanhuksen höperyytenä. On minuakin dementoitunut äitini nimittänyt pojaksi terveydenhoitajan läsnäollessa, mutten kiinnittänyt siihen mitään huomiota, eikä myöskään terveydenhoitaja. Meni dementian piikkiin. Onhan ihan tavallista ettei dementoituneet ihmiset aina tunnista edes omia lapsiaan ja saattaa nimittää tytärtäänkin pojakseen, jos lapsia on monia.
Onkohan tämä nyt näin kuinka yleisesti? Näitä kommentteja lukiessa huomaa, että selkeästi tätä mielipidettä esittää muutama ihminen, kuten juuri ylläoleva, jonka dementoituneesta äidistä olemme saaneet lukea useaan otteeseen, sekä kolmois-s. Ei se ole kovin kuvaava joukko kooltaan vielä. Olisi mukavaa saada tietoa 100 eri henkilöltä parin sijaan. Aihetta tutkimukseen taas kerran. Näitä aiheitahan meihin liittyen riittäisi... Minä epäilen, että tässäkin asiassa on paljon muuntelua, sen enempää alkamatta nimittämään joitain elämäntaparansuilijoiksi tai muutakaan. En ymmärrä tätä yksinkertaistamisen, arvostelevan sävyn, lokeroimisen ja eriyttämisen pakkoa, joka tuntuu joka kerta nostavan päätään.