onkohan täällä vastaavaan tilanteeseen joutuneita. Sairastaessa on minulle tullut pitkiä poissaoloja työmakkinoilta ja nyt kun olen hakemassa uutta työtä niin haastatteluissa aina tulee eteen tuo kysymys poissaolon syistä. En haluaisi kertoa sairaudesta, syövästä enkä varsinkaan itselläni sairauteen liittyneestä masennuksesta.. Terveyteen liittyvistä asioista ei kai edes tarvitsisi kertoa, mutta antaisihan se selkeän kuvan tilanteesta haastattelijalle. Oletteko kertoneet tällaisissa tilanteissa?
työhaastattelu
+syöpähistoria
4370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärtääkseni laki ei velvoita kertomaan.
Itselle tuli liki vuoden katko työhistoriaan syövän takia. Oli sädehoidot vielä kesken kun hain uutta työtä, vanhaan työhön loppui määräaikainensopimus saikun aikana, enkä samaan paikkaan halunnutkaan palata.
Kerroin haastattelussa, mistä on kysymys. Se tuntui oikealle. En ole katunut. Kontrollikäyntejä kun on ja niihin pitää kesken työpäivän lähteä. En saanut hakemaani paikkaa silloin. Sitähän ei tiedä, johtuiko sairaudesta vai muusta. Samaisesta paikasta kuitenkiin tarjottiin useamman viikon sijaisuutta, jonka tein. Työt on nyt jatkunut monta vuotta.
Jokainen miettii tahollaan, miten kokee asian parhaaksi tehdä. Itse koen, että sairaus on niin iso osa elämää ja nykyistä minuutta, että kertominen on siksikin ollut luonnollista. Tuntuu reilummalle kaikkia kohtaan, että tietävät, miksi toisinaan tiheästikin ramppaan lääkärillä ja välillä, kun epäilyttävää on ilmaantunut, niin näkyyhän se varmasti minussa.
Osa tukee, osa ei. Osa on varmaan tyytyväinen, että ovat tilanteestani tietoisia, toiset taas toivoisivat, etteivät olisi. Siksi kannattaa vaan ja ainoastaan omalta kannaltaan tehdä ratkaisu.
Onnea työn hakuun!
kertoa. kysyin terveydenhoitajalta tarvitseeko kertoa ja hän sanoi että ei tarvitse. Sairaus on sairastettu ja se on hoidettu joten sitä ei tarvitse kertoa. Itse en kertonut vasta jälkikäteen 5:n työvuoden jälkeen kerroin. Se on niin henkilökohtainen juttu että olen muutenkin pitänyt siitä kertomisen minimissä..
En ole kertonut työhaastattelutilanteessa sairauksista, mitkä ei vaikuta tällä hetkellä työntekoon. Ei niistä tarvitse kertoa, eikä ole kysytty. Itselläni sairasloma ei näy aukkona työhistoriassa, joten ei siitä tule kysymyksiäkään. Jos jostain syystä tulisi jotain kysymyksiä, niin varsinkaan masennuksesta en kertoisi.
Sitten jos on jo työpaikan saanut, niin voi tietysti työkavereille harkinnan mukaan kertoa käyvänsä syöpäkontrolleissa. Niissä nyt käydään niin harvoin, että ei niiden takia varmasti joudu pois töistä, jos työ muuten sujuu hyvin. Siis tiedän ettei virallisesti joudu koskaan sairauden takia pois, mutta niin monesti on nähty näitä tapauksia että määräaikaisuutta ei jatketa kun työntekijä on sairas tai raskaana, tai että ei uskalleta vakinaistaa, jos on jotain terveysongelmia. Eli jos se olisi jokin pätkätyö, johon odottaisi vakinaistamista niin en ehkä kertoisi kontrolleistakaan.
Kerroin avoimesti asiasta ja siihen suhtauduttiin asiallisesti.
Sairastin sen minkä sairastin, olin leikkauksessa, sain sytöja ja säteitäkin.
Siihen aikaan pelotti se kuinka minuun suhtaudutaan jatkossa. Pelkäsin silloin että olisin nk. poispyyhkäisty tietyistä tehtävistä.
Hyvinhän siinä kävi. Oma työnantajani suhtautui asiallisesti syöpään siinä missä mihin tahansa muuhunkin sairauteen. Jälkeenpäin olen saanut tosi haasteellisia tehtäviä hoidettavaksi. Ehkä juuri siksi kun se syöpäkin oli kuvioissa jonkun aikaa ja homma hoitui kuitenkin tyydyttävällä tavalla ja kenenkään ei tarvinnut arvailla miksi olen satunnaisesti poissa työstä.
Määräaikaiset jutut ovatkin sitten eri asia. Mulla on kuitenkin sellainen tuntuma tähän asiaan, että jos työnantaja ei tätä ymmärrä, niin ehkä sitten kannattaisi vaihtaa työnantajaa, sillä aika moni meistä lopulta ennmmin tai myöhemmin joutuu tekemisiin syövän kanssa.
Mielummin siis avoimuus kuin salailu.