Koira puri omistajaa

Koira pakeni, tartuttiin kiinni ja ryhdyttiin kiskomaan, siis selkeä puolustusreaktio äärimmäisessä hädässä. Kyllä nyt oli syy ihmisen. Olisi houkutellut ja lohdutellut paniikkiin joutuneen koiran. Olipa kyseessä mikä tahansa hoitotilanne, niin väkipakolla esiin kiskominen taatusti vain pahentaa ongelmaa. Ja mikä on se hoitotoimi jota koira noin kauhistuu ja kuinka kovia otteita faija käytti, että koira turvautui äärimäiseen tekoon?

luomuhurtta kirjoitti:

Koira pakeni, tartuttiin kiinni ja ryhdyttiin kiskomaan, siis selkeä puolustusreaktio äärimmäisessä hädässä. Kyllä nyt oli syy ihmisen. Olisi houkutellut ja lohdutellut paniikkiin joutuneen koiran. Olipa kyseessä mikä tahansa hoitotilanne, niin väkipakolla esiin kiskominen taatusti vain pahentaa ongelmaa. Ja mikä on se hoitotoimi jota koira noin kauhistuu ja kuinka kovia otteita faija käytti, että koira turvautui äärimäiseen tekoon?

Lue lisää

Nyt pakko sanoa, että syy ei välttämättä ole koiran hoitajassa, jos koira pelkää noin paljon jotain hoito toimenpiteitä. Jotkut koirat vain ovat tuollaisia. Ja itselläni on todella kokemusta koirista ja myöskin kyseisellä tavalla hoito toimenpiteitä pelkäävästä. Oma koirani ei onneksi pure, mutta pakenee paikalta ja on todella kauhuissaan.

Omalle koiralleni on edellis päivänä tai ainakin muutamaa tuntia aikaisemmin kerrottava, että tehdään jokin isompi hoito juttu. Muuten minkään tekemisestä ei tule mitään. Itse en pakota koiraani mihinkään...ei toimi. Koira vain menee täysin lukkoon. Koiran ehdoilla olen edennyt ja päässyt eteen päin asioissa. Nyt voin jopa jo ruveta harjaamaan koiraa kertomatta paljoa etukäteen.

Tuo oli todella totta, että kyseessä on pelko pureminen, joka voi olla hankala poistettava. Helpointa on välttää tilanteita, joissa koira joutuu tuon kaltaiseen tilanteeseen. Ja jos koira pakenee sängyn alle, niin antaa olla sielä. Toimenpiteen ehtii tekemään vähän myöhemminkin.

Kärsivällisyys on avain sana näissä asioissa. Hidasta totuttelua. Myönnän, että välillä todella hermoja raastavaa, mutta opettavaista.

Koira tuskin tulee puremaan lapsiasi tai muita ihmisiä, jos eivät mene koskemaan koiraan silloin, kun se on peloissaan. Jos sitten tuntuu siltä, että menee pahempaan suuntaan ja pureminen lisääntyy, niin siinä ei oikein ole, kuin yksi vaihtoehto. Valitettavasti.

luomuhurtta kirjoitti:

Koira pakeni, tartuttiin kiinni ja ryhdyttiin kiskomaan, siis selkeä puolustusreaktio äärimmäisessä hädässä. Kyllä nyt oli syy ihmisen. Olisi houkutellut ja lohdutellut paniikkiin joutuneen koiran. Olipa kyseessä mikä tahansa hoitotilanne, niin väkipakolla esiin kiskominen taatusti vain pahentaa ongelmaa. Ja mikä on se hoitotoimi jota koira noin kauhistuu ja kuinka kovia otteita faija käytti, että koira turvautui äärimäiseen tekoon?

Lue lisää

oli ongelma. Koiraa saattoi sattua paljon, kun revittiin esiin.

Itse en nähnyt tilannetta, joten olen jäävi siitä sanomaan mitään. Ajattelen vain, että koiran ei missään tilanteessa pidä purea omistajaansa. Silloin on jotain pielessä koiran asemassa laumassa.

aloittaja === kirjoitti:

oli ongelma. Koiraa saattoi sattua paljon, kun revittiin esiin.

Itse en nähnyt tilannetta, joten olen jäävi siitä sanomaan mitään. Ajattelen vain, että koiran ei missään tilanteessa pidä purea omistajaansa. Silloin on jotain pielessä koiran asemassa laumassa.

Lue lisää

Jos koiraa satutettiin, niin ei ole mikään ihme, jos se puolustautuu puremalla. Täysin normaalia puolustautumista koiralta. Koira kun koira puree omistajaansakin jos sitä ahdistettuna satutetaan.

Syy omistajassa.

aloittaja === kirjoitti:

oli ongelma. Koiraa saattoi sattua paljon, kun revittiin esiin.

Itse en nähnyt tilannetta, joten olen jäävi siitä sanomaan mitään. Ajattelen vain, että koiran ei missään tilanteessa pidä purea omistajaansa. Silloin on jotain pielessä koiran asemassa laumassa.

Lue lisää

Voihan nenä! Koiran tulee olla ihmeolento, jolla ei ole oikeutta tuntea kipua? Jos sinulla on ihotulehdus ja joku repii sinua niin, että sinua saattaa sattua paljon, mikä on ensimmäinen reaktiosi? Todennäköisesti kiljua, huitoa repijääsi, kenties vallan antaa kunnolla kuonoon? Et ehkä toteuta niistä muuta kuin kiljumisen, mutta oletkin ihminen, jolle on opetettu lapsesta pitäen, ettei toiseen saa käydä kiinni, koska se on moraalisesti väärin. Ja siitä huolimatta saattaisit tuskissasi tuntea siihen tarvetta.

Koirallekin on voitu opettaa, ettei ihmiseen saa käydä kiinni. Mutta se ei ikinä opi, että asiaan liittyisi meidän ihmisten moraalisääntöjä. Se ei käy kiinni, koska omistaja on sen toisin opettanut. Silti se tuskissaan puolustautuu, eikä hommasta pitäisi tehdä härkästä.

Jos jostakusta pitäisi olla huolissaan, niin isästäsi, joka repii kipeää koiraa niin, että koiraa saattaa sattua paljon. Isäsi tosiaan voi olla omilla toimillaan tekemässä koirastaan pelkopurijaa, jolloin koira voi olla lopulta uhkaksi muillekin. Mutta jos niin tapahtuu, syy ei ainakaan kuvauksesi perusteella ole koirassa. Ehkä pieni juttutuokio isipapan kanssa olisi paikallaan?

huhhuhhuh kirjoitti:

Voihan nenä! Koiran tulee olla ihmeolento, jolla ei ole oikeutta tuntea kipua? Jos sinulla on ihotulehdus ja joku repii sinua niin, että sinua saattaa sattua paljon, mikä on ensimmäinen reaktiosi? Todennäköisesti kiljua, huitoa repijääsi, kenties vallan antaa kunnolla kuonoon? Et ehkä toteuta niistä muuta kuin kiljumisen, mutta oletkin ihminen, jolle on opetettu lapsesta pitäen, ettei toiseen saa käydä kiinni, koska se on moraalisesti väärin. Ja siitä huolimatta saattaisit tuskissasi tuntea siihen tarvetta.

Koirallekin on voitu opettaa, ettei ihmiseen saa käydä kiinni. Mutta se ei ikinä opi, että asiaan liittyisi meidän ihmisten moraalisääntöjä. Se ei käy kiinni, koska omistaja on sen toisin opettanut. Silti se tuskissaan puolustautuu, eikä hommasta pitäisi tehdä härkästä.

Jos jostakusta pitäisi olla huolissaan, niin isästäsi, joka repii kipeää koiraa niin, että koiraa saattaa sattua paljon. Isäsi tosiaan voi olla omilla toimillaan tekemässä koirastaan pelkopurijaa, jolloin koira voi olla lopulta uhkaksi muillekin. Mutta jos niin tapahtuu, syy ei ainakaan kuvauksesi perusteella ole koirassa. Ehkä pieni juttutuokio isipapan kanssa olisi paikallaan?

Lue lisää

niinkuin yllämainittu kertoi, ei enää järkevämmin voisi sanoa! Elä huoli tyttärestäsi, eläkä varsinkaan ala suhtautumaan koiraan erilailla kuin ennen, varovaisemmin tai jopa vihamielisemmin. Se on sama turre edelleen. Kyllä koiralla on todellakin oikeus purra, myöskin omistajaansa. On tilanteita, joissa sen täytyy puolustaa itseään. Ja kun koira on vihjeitä tarpeeksi antanut ja sen vihjeistä ei oteta vaariin, niin viimeinen keino ja ne ovat hampaat. En itsekkään suvaitse minkään elukan puremisia, mutta on tilanteita joissa näin voi käydä.
Entäpä emo juuri synnyttämässä, ei todellakaan kaikki anna tulla avuksi tai ottaa pentua jos se on elottoman näkönen ja tarvitsee hierontaa, siinä on puremanjälkiä tullut, mutta tämä täysin koiran omaa puolustamistaan.

Joten en jäisi tuota turhaan murehtimaan, koiruuden ja lapsesi kanssa vaan rannalle uimaan :)

wiiw kirjoitti:

niinkuin yllämainittu kertoi, ei enää järkevämmin voisi sanoa! Elä huoli tyttärestäsi, eläkä varsinkaan ala suhtautumaan koiraan erilailla kuin ennen, varovaisemmin tai jopa vihamielisemmin. Se on sama turre edelleen. Kyllä koiralla on todellakin oikeus purra, myöskin omistajaansa. On tilanteita, joissa sen täytyy puolustaa itseään. Ja kun koira on vihjeitä tarpeeksi antanut ja sen vihjeistä ei oteta vaariin, niin viimeinen keino ja ne ovat hampaat. En itsekkään suvaitse minkään elukan puremisia, mutta on tilanteita joissa näin voi käydä.
Entäpä emo juuri synnyttämässä, ei todellakaan kaikki anna tulla avuksi tai ottaa pentua jos se on elottoman näkönen ja tarvitsee hierontaa, siinä on puremanjälkiä tullut, mutta tämä täysin koiran omaa puolustamistaan.

Joten en jäisi tuota turhaan murehtimaan, koiruuden ja lapsesi kanssa vaan rannalle uimaan :)

Lue lisää

Koiraa sattuu, se puolustautuu kuten eläimet tekee. Ja kuten ihminenkin tekisi.

Älä tee tästä ongelmaa väkisin. Luonnollinen reaktio satutetulta eläimeltä, joka hädissään puolastaa itseään kivulta.

Opetelkaa tekemään ne hoitotoim.piteet asiallisesti. Vaikka olisi ollut sata sakemannia, se ei tarkoita, että olet asiantuntija tämän rodun ja yksilön kanssa. Kannattaa lukea ihan koiran käyttätymisen alkeita.

vcrewq kirjoitti:

Koiraa sattuu, se puolustautuu kuten eläimet tekee. Ja kuten ihminenkin tekisi.

Älä tee tästä ongelmaa väkisin. Luonnollinen reaktio satutetulta eläimeltä, joka hädissään puolastaa itseään kivulta.

Opetelkaa tekemään ne hoitotoim.piteet asiallisesti. Vaikka olisi ollut sata sakemannia, se ei tarkoita, että olet asiantuntija tämän rodun ja yksilön kanssa. Kannattaa lukea ihan koiran käyttätymisen alkeita.

Lue lisää

Juuh. Oma koirani livahtaa kyllä sängyn alle tms. jos ehtii huomaamaan että kynsisakset otetaan esille. No, oma vikani.. saa olla siellä aikansa, olen muina naisina, luen vaikka lehtiä tms. kunnes koira uskaltautuu piilostaan. En sittenkään vielä toimi vaan vaikka harjaan turkin -josta pitää suuresti. Jossain vaiheessa, esim. lenkin jälkeen, nappaan kääpiön syliin ja nipsnaps leikkelen ne kynnet, joskus kaikista tassuista, joskus vain parista, joskus vain pari kynttä.. Verta ei ole tullut kertaakaan, läheltä piti-tilanteita kylläkin, josta koira on sitten varoittanut ja ilmeisesti ne jäävät joskus kummittelemaan ja tekevät joskus tämän kynnenleikkuun lievästi hankalaksi. Toistaiseksi ei ole sentään tarvinnut ulkopuolisella tätä teettää, ja kaikkeni teen ettei siihen koskaan jouduta, juurikin tuolla vaihtelevalla leikkuurytmillä, toistukoon vaikka usean kerran viikossa (että kaikki kynnet tulevat tasaisesti leikattua).

kanteliin kirjoitti:

Juuh. Oma koirani livahtaa kyllä sängyn alle tms. jos ehtii huomaamaan että kynsisakset otetaan esille. No, oma vikani.. saa olla siellä aikansa, olen muina naisina, luen vaikka lehtiä tms. kunnes koira uskaltautuu piilostaan. En sittenkään vielä toimi vaan vaikka harjaan turkin -josta pitää suuresti. Jossain vaiheessa, esim. lenkin jälkeen, nappaan kääpiön syliin ja nipsnaps leikkelen ne kynnet, joskus kaikista tassuista, joskus vain parista, joskus vain pari kynttä.. Verta ei ole tullut kertaakaan, läheltä piti-tilanteita kylläkin, josta koira on sitten varoittanut ja ilmeisesti ne jäävät joskus kummittelemaan ja tekevät joskus tämän kynnenleikkuun lievästi hankalaksi. Toistaiseksi ei ole sentään tarvinnut ulkopuolisella tätä teettää, ja kaikkeni teen ettei siihen koskaan jouduta, juurikin tuolla vaihtelevalla leikkuurytmillä, toistukoon vaikka usean kerran viikossa (että kaikki kynnet tulevat tasaisesti leikattua).

Lue lisää

Mielestäni lappalaisilla on tyypillistä se, että ne eivät sitten niin millään tahdo tulla "räplätyiksi". Niin kauan kuin muistan, se on ollut normaali status quo.

Muistelen että toissavuonna kun hain uusimman, kasvattajakin totesi, että kyllä karmealla hikipäässä tappelulla yhden kerran oli saanut pennuilta kynnet leikattua koko väen voimalla.
Myönsi ihan suoraan ettei edes pikkupenikoina onnistuttu, ihan mahdotonta koko sakille. Sitä en tiedä millä ne kerran ne saivat katki, mitä oli annettu, että saatiin sen verran pideltyä..?

Koira tulee 2v loppuvuonna, eikä siltä kukaan saa kynsiä poikki, eikä varmaan ikinä tule saamaan, muuta kuin eläinlääkäri nukutuksessa joskus harvoin. Ei ole vielä tarvinnut, kulunut sen verran kuitenkin. Tai tarvis ja tarvis, mutta mahdotonta mikä mahdotonta. Villi kuin villikissa, jos sellaista koettaa. Silmät repisi päästäni tahattomasti vastaan tapellessaan. Ei ole pahansisuinen, mutta räplääminen noiden mielestä on NIIN HIRVEÄÄ. Ei siihen mitenkään "opeta" tai totuta. Ei se onnistu. Ei vaikka 10v kuluisi!

Yksi meillä on, jolta saa, ja joka ei taatusti pure, eikä aktiivista vastarintaa, mutta jos se vain voi mitenkään, niin kyllä sängynalus kutsuu. Sen tiedän että sille on jotain todella ikävää tehty exkodissa kynnenleikkuussa, koska tärisee kun koetetaan hoitaa. Arka koira se ei ole, hyvin päinvastoin, vaan nämä jutut ...

Toisilla -yleensä kaikilla aina- ne ovat mahdottomia, koska nöyriä nämä eivät normaalisti ole.

Vanhimman saa ainoastaan kuonosukan päähän pistämällä ja sekin kaulapannan alta kiinnitys, ettei varmasti saa päästä pois revittyä. Sittenkin aika vaikea.

taisteluhaavat kirjoitti:

Mielestäni lappalaisilla on tyypillistä se, että ne eivät sitten niin millään tahdo tulla "räplätyiksi". Niin kauan kuin muistan, se on ollut normaali status quo.

Muistelen että toissavuonna kun hain uusimman, kasvattajakin totesi, että kyllä karmealla hikipäässä tappelulla yhden kerran oli saanut pennuilta kynnet leikattua koko väen voimalla.
Myönsi ihan suoraan ettei edes pikkupenikoina onnistuttu, ihan mahdotonta koko sakille. Sitä en tiedä millä ne kerran ne saivat katki, mitä oli annettu, että saatiin sen verran pideltyä..?

Koira tulee 2v loppuvuonna, eikä siltä kukaan saa kynsiä poikki, eikä varmaan ikinä tule saamaan, muuta kuin eläinlääkäri nukutuksessa joskus harvoin. Ei ole vielä tarvinnut, kulunut sen verran kuitenkin. Tai tarvis ja tarvis, mutta mahdotonta mikä mahdotonta. Villi kuin villikissa, jos sellaista koettaa. Silmät repisi päästäni tahattomasti vastaan tapellessaan. Ei ole pahansisuinen, mutta räplääminen noiden mielestä on NIIN HIRVEÄÄ. Ei siihen mitenkään "opeta" tai totuta. Ei se onnistu. Ei vaikka 10v kuluisi!

Yksi meillä on, jolta saa, ja joka ei taatusti pure, eikä aktiivista vastarintaa, mutta jos se vain voi mitenkään, niin kyllä sängynalus kutsuu. Sen tiedän että sille on jotain todella ikävää tehty exkodissa kynnenleikkuussa, koska tärisee kun koetetaan hoitaa. Arka koira se ei ole, hyvin päinvastoin, vaan nämä jutut ...

Toisilla -yleensä kaikilla aina- ne ovat mahdottomia, koska nöyriä nämä eivät normaalisti ole.

Vanhimman saa ainoastaan kuonosukan päähän pistämällä ja sekin kaulapannan alta kiinnitys, ettei varmasti saa päästä pois revittyä. Sittenkin aika vaikea.

Lue lisää

Ne ovat aika alkukantaisia eivätkä niin kesyjä kuin voisi luulla.
Ja suoraan sanottuna se räplääminen loukkaa niiden mielestä niitä. Niiden itsetuntoa, omanarvontuntoa, en minä osaa selittää ... se on sitä, että "en minäkään sinua räplää ja revi, älä sinäkään minua, kunnioita itse minua ensin niin minäkin kunnioitan sinua"