...ole tehty ajattelemaan mitään raskaita asioita. ne haluavat ajatella kevyitä ja harmittomia asioita. Ei mitään kauheita rakkausdraamoja eikä mitään syviä kaipauksia. ne ovat yksinkertaisesti liian pienet aivot suurille tunteille, ne menevät niistä rikki kuin ilmapallo yläilmoissa.
Mun aivot on tehty ajattelemaan kukkasia ja mansikoita sekä pilvenhattaroita, ja maassa möyriviä muurahaisia.
Mun aivot on tehty ajattelemaan kukkasia ja mansikoita sekä pilvenhattaroita, ja maassa möyriviä muurahaisia.
Vastaukset 34
Vanhimmat
aika hyvin keksitty, sanoisin.
...on samanalaiset aivot kun minulla?
Ihan oikeasti, jos päässäni on tilaa desin verran ja maailma vaatii sataa litraa niin miten siinä selviää? Vuotaa yli aika rajusti.
meillä sitten on samanlaiset aivot:)
Mulle tuli mieleen että sanavalmis ystäväni oli letkauttanut mun aivotoiminnastani.
voi meitä:)
Mä olen itselleni luvannut sen, etten ikinä enää odota keneltäkään ihmiseltä yhtään mitään tässä elämässä, niin en koskaan enää pety. Ehkä joskus pääsen sellaiseen olotilaan etten tunne mitään ketään kohtaan. Näin on parempi. Vielä siihen on matkaa. Olen palasina.
SULLA ON SIIS KANAN AIVOT :D
on kuules tunteellinen otus, vaikka kuinka yrittää kovettaa itseään, ei siinä onnistu koskaan.
Tuokin olisi jo aivan liikaa minun aivoilleni, ne eivät halua muuta kuin tuijotella järvelle ja maata vaaka-asennossa. Minun aivoni eivät jaksa hautoa kostoa eivätkä miettiä menneitä tai tulevia, ne haluavat vaan seisoa heinänkorsien kanssa ja heilua tuulessa.
Olen kyllä erittäin toiveikas elämän suhteen, en voisi sanoa etten odota keneltäkään mitään, vaan että annan sen minkä jaksan, ja koska aivoni ovat niin pienet, se ei ole paljon se.
mitä milloinkin
kirjoituksista tulee mieleen Nalle Puh, karhu jolla on hyvin pienet aivot. Mitäpä tota turhia murehtimaankaan. Elämä tuo mukaan mikä on tullakseen ;)
Sain tuollaiset ohjeet eräältä naiselta kun itkin kovasti. Yritän noudattaa tuota ohjetta. Hän sanoi ettei pidä koskaan luottaa kehenkään ihmiseen eikä uskoa mitään mitä joku ihminen sanoo. Näin ei voi pettyä. Ennaltaehkäisevä toiminta on varmaankin tässä suhteessa parasta.
Kun ei mitään odota, ei voi pettyä.
...miettinyt, että ehkä se nainen antaisi sinulle tänään toisenlaisia neuvoja. Ehkä ne neuvot olivat hänelle itselleen sinä päivänä, kun hän tarvitsi sellaisen olotilan?
Eikö se nyt ole kumminkin parasta neuvoa itse itseään eikä uskoa tyhmiä neuvoja?
Onhan tuo ihan totta, että pettymys johtuu siitä että on suuria odotuksia.
Jos ei mitään odota, ei voi pettyä. Mutta, ei tietysti voi saavuttaa myöskään mitään. Olen itseäni yrittänyt psyykata siten, että tarvitsen epäonnistumisia, jotta voin kokea onnistumisia. Otan epäonnistumseni todella raskaasta, maailmanloppu vähintään kyseessä.
En minä osaa neuvoa ketään, itseäni kaikkein vähiten. Kyyninen & kylmä suhtautuminen voi vaan viedä kaiken elämän ilon.
...stabiili kompleksi vaan labiili. Mitä olin eilen sitä en ole huomenna, suurin osa ihmisistä on varsin joustavia, mutta ehkä sinä et ole.
Sanohan tyhmälle, mitä tarkoitat sanalla labiili?
...mitä se tarkoittaa mutta se kuulosti stabiilin kanssa rimmaavalta.
horjuvainen, muuttuvainen niinkuin muistelinkin
No en ole labiili. Kaipaan turvallisuutta, lähinnä. Olen joustava joissakin asioissa, kylläkin.
En pidä muutoksista.
mitään rakkausdraamoja ei ole olemassakaan. On vaan ihmisiä jotka pitää toisistaan ja jotkut vähän liikaa
....asian niin pieneksi palaseksi, että aivoni saattavat jotenkuten ymmärtää asiasisällön, ja tosi on, puhut totta tosisaan totta!
Mielikuvitus on paha peikko ihmiselle, joka aivot eivät kestä sen tuotoksia. Tappelen päivät pitkät mielikuvitukseni kanssa joka on paisunut liian suureksi ja tuottaa aivoihini mitä omituisempia ajatuksia. Nyt olen päättänyt antaa sille potkut niin että saan tutkia rannan kiviä ja lepikon sulavaa muotoa. Menköön joutava kiusaamaan sellaisia, joiden aivot on tehty suuria ja pullistuneita ajatuksia varten.
Mä olen valitettavasti tunteellinen ja herkkä (ainakin vielä). Todella harvoin ihastun saati rakastun ja jos sellainen tilanne kohdalle sattuu, niin kyse on lähinnä pahimman luokan katastrofista. Pää hajoaa, elämä menee sekaisin, ei voi nukkua ja niin edelleen. Odotukset ovat korkealla ja kun pettyy, niin tuntuu että henki loppuu. Sanoinkuvaamattoman kauhea olo tulee sellaisesta rakkausdraamasta.
Ei tämä tunteellisen & herkän ihmisen elämä todellakaan ole kivaa. Kovettua pitäisi, mutta miten siinä sitten onnistuu, onkin jo toinen juttu.
...kukaan ympärillä olevista ei ole huomannut mitään.
Minun aivoissani on käynnissä myrsky vesilasissa, muut eivät huomaa mitään mutta elämäni on yhtä suurta katastrofia.
Jännittääkö sinua, kun menet vaikkapa elokuviin?
Kukaan ei huomaa mitään. Yleinen ajatus lienee se, että elämäni on mukavaa, helppoa ja hauskaa. Tottakai pyrin olemaan positiivinen ihmisten kanssa. Eihän mikään ole heidän vikansa.
Minulla on jo hirmumyrsky käynnissä. Pää hajoaa. En oikein osaa mitään. Tällä hetkellä toimin ikäänkuin ulkoa opitun kaavan mukaisesti, mutta en oikein ymmärrä mitä sanon tai teen. Ilmeisesti kaikki menee hyvin kun kukaan ei sano mitään.
Elämäni on tällä hetkellä kuin pahimman luokan kauhuelokuvaa. Erona varsinaiseen elokuvaan on se, että tämä ei lopu, vaan on siis jatkuva olotila. Elokuvan The End-kohta (jolloin voidaan huokaista helpotuksesta) ja lähteä kotiin, ei siis toteudu. Kauhuelokuva on siis pysyvä olotila.
Tuo kuulostaa aivan hirveältä :(! On siinä paljon tuttuakin.
Minua taas jännittää ihan kaikki uudet asia, pelkään lääkäreitäkin nykyään, välillä pelkäsin liukuportaita aivan sairaasti. Jännitän teatteriesityksiä ja kaikkia sellaisia tilaisuuksia, mihin tulee paljon ihmisiä jne.
:)
yksi keino on ruokkia mielikuvitusta ja tunteita mutta suunnata se vaikka taiteeseen tai runoihin ja antaa kaiken purkautua. sitä kautta helpottaa kun sen voi kanavoida ulos
Joo. Loppumaton kauhuelokuva ei ole kiva asia. Sitä en toivo kenellekään.
Pelkäätkö sellaisia pitkiä liukuportaita, metrossa esim.? Minä olen aina pelännyt lääkäreitä, myöskin.
Minä en oikeastaan jännitä mitään isoja tilaisuuksia, koska siellä minuun ei kiinnitetä huomiota.
Rakkauden kohde on se, jota jännitän, pelkään aivan mielettömästi. Sekin vielä.
Minä en oikeastaan pelkää mitään muuta niin paljon kuin omia tunteitani. Niin, ja sitä rakkauden kohdetta. Eli tämä on todellinen katastrofi.
...varma siitä, mielikuvituskin kasvaa ruokkimisesta, kehittyy niinkuin kaikki muukin silloin kun sitä harjoitetaan.
Pienia ajatuksia harmittomassa ympäristössä on se, mitä tarvitsen todella. nämä palstatekstitkin ovat varsin voimakkaita ja kärsin niistä melkein poikkeuksetta, olen itkenyt joskus näiden kirjoituksien vuoksi varsin paljon joskus joten ehkä tämä palstailukaan ei oikein sovi minulle. Kuvittelen vaikka mitä kun luen näitä ja pääni menee vaan entistä hullummaksi.
Tarvitsisin vain pieniä ja kauniita ajatuksia, kestän niitä ihan hyvin.
...kaikkia tutkimuksia, ja yritän aina olla menemättä lääkäriin.
Pelkään ihan tavallisia pieniä liukuportaitakin, mutta metron liukuportaisiin en menisi mistään hinnasta. Nyttemmin olen jo taas päässyt kulkemaan pienissä liukuportaissa.
Minua jännittää kaikki etukäteen, esim. jos tiedän että huomenna pitää mennä elokuviin niin se jännittää jo tänään. Tori ja kaupunki on paha paikka, en tykkää olla kaupungissa, missä on paljon ihmisiä. tiedän kyllä että ihmiset eivät huomaa minua mutta en vaan tykkää suurista ihmismääristä.
Sehän on kamalaa pelätä rakkauden kohdettaan, mutta tiedän kyllä tunteen, rakkaus on nyt ihan liian suuri ajatus ajateltavaksi näillä aivoilla, on parempi varmaan yrittää ajatella vaikka päärynöitä.
Minäkin vältän lääkäreitä ja tutkimuksia.
Minua eivät ihmismassat hetkauta, ehkä jotkut isot tapahtumat, joissa on onnettomuusvaara vähän mietityttävät.
Rakkaus on suuri tunne. Ehkä ne päärynät ovat tosiaankin hieman helpompia ajateltavia,
tuttuja ja turvallisia. -> Maailma ei kaadu yhteen päärynään, aina voi ostaa kaupasta uuden päärynän.
Sama täällä.. Ei vain jotenkin enää jaksa olla jatkuvasti mieli maassa jonkun ihastuksen takia joka on kenties yksipuolista. Sillähän minulla onkin se muutto mielessä ollut keväästä asti. Ja aion myös toteuttaa sen jos tilanne vaatii niin. En yleensäkään ole sellainen ihminen joka mietiskelee kovin synkkiä mut nyt on ollut vähän sellaista kun olen ollut niin epävarma kaikesta.. Ei kukaan kestä kovin pitkään sellaista.
Olenkin niin kaivannut ystäviäni.. He ovat ainakin minulle tärkeitä.
ole ollut ainoa asia joka on synkistänyt elämääni mut yksi niistä.. Kuitenkin ehkä se lievin asia, luulisin. Mut toisaalta koska se liittyy tunteisiin niin siinä mielessä ehkä vähän hankala.
....mitään kuvitteellista?
Minun ongelmanani ovat kuvitteelliset asiat.
ole olleet mitään kuvitteellisia. Eivätkä ne ikävät asiat mitä on tapahtunu. Niille en voi mitään mut tuo ihastusasia on sellainen jolle voin.. Voin yrittää unohtaa sen jos on pakko.
Pienille aivoille pieniä asioita ja isoille isoja. Se on se työnjako, mikä saa varmaan aikaiseksi jonkinlaisen kaaostammattoman tilan päähän niin niihin isoihin kuin pieniinkin aivoihin. Ajattele nyt miten monta metriä siellä niitä aivosoluja on mutkalla ihan vierivieressä eikä yksikään ole toisensa kaltainen vaikka ovatkin silmämääräisesti katsottuna varmaan aika samankaltaisia varsinkin jos asiasta perehtymätön niitä tarkemmin katselisi. Ja jos sellainen määrä muuraihaisia laitettaisiin yhteen ja samaan kekoon asumaan niin varmasti olisi aikamoinen sekameteli siinäkin havunneulaskasassa.
Noi aivojen ajattelun kapasiteettimääritelmät oli aivan ihania, mutta jäi mietityttämään se, että ei kai tuo kuitenkaan ole ihan aivojen koosta kiinni jos vain tuollaisia haluaa ajatella. Joskus olisi vaan huitsin kiva jättää kaikki problematiikka ja draama kauas pois arjesta ja olla vaan ja nauttia arjesta ilman huolenhäivää. Mutta ei kai se ole ihan mahdollista, ainakaan minulle, enkä vaikka sitä kuinka haluaisikin niin isoja aivoja en pois antaisi. Minulla nimittäin on ainakin isot aivot tai uskon niin vaikka ei ne kyllä kuulemma näy mitenkään, mutta ei kai sitä tässä muuten oltaisi kirjoittamassa jos ei olisi ollut ollenkaan tai enää jos ne olisi jotenkin päässeet kuihtumaan tai surkastumaan. Joskus saisi oma järki kulta kyllä minutkin aina jättää hetkeksi rauhaan, vaikkakaan kokonaan en kyllä luopuisi siitä sitten millään, mutta niin sitten voisi jutella tuollaistakin hölynpölyä jonkun kanssa aina edes välillä. Sitä jos mitä järki-ihminen kaipaa elämässä varmaan eniten jos osaa sitä osa-aluetta aivojen kapasiteetista vielä arvostaa kaiken maailman viisaiden pohdintojen keskellä. Tämä nyt ei varmaankaan liikuttanut teitä onnellisia ollenkaan, mutta kunhan sanoin kun niin tykästyin tästä teidän keskustelunaiheista.
ketjun kokonaan.
Tiukka rutistus kirjoittajille.
Kivoja juttuja ja tällaisten takia näitä olisi kiva lukeakin enemmän. On vaan ihan kauhea kiire jo.
on meillä selvästi aika samanlaiset aivot aloittaja;)
ääh..pakko juosta jo. Tsemppiä nyt sulle sinne elokuviin tai mihkä sit ootkaan menossa.
mä voin käydä elokuvissa jännittämättä, mut monta muuta paikkaa ottaa aika tiukille, ellei suorastaan
osottaudu ylivoimaiseksi.