siinä se olikin. vihalle ei ole konkreettista syytä ja on vaikea selittää, miksi edes vihaan kyseistä ihmistä. ikinä (noin viidentoista vuoden tuntemisen aikana) en ole hänestä pitänyt, mutta sietänyt yhteisten kavereidemme takia. on vain yliherkkä ja ymmärtämätön, jotenkin ei tunnu olevan samalla aaltopituudella sitten kenenkään kanssa ja "valitsee" ihmisistä ne ketä palvoo ja ne ketä kohtelee töykeästi. minua kohtaan hän on aina ollut suhteellisen neutraali, ei ole minusta pitänyt, muttei ole saanut syytä vihatakaan. koska olen ollut aina häntä kohtaan mukava, lähinnä säälistä.
viimeisen vuoden aikana tää viha (tai mitä onkaan) on kuohunut sen verran, etten ole paljoa pitänyt yhteyttä muihinkaan kavereihini, koska tää kyseinen tyyppi sattuu puskemaan aina mukaan, jos tietää muiden tekevän jotain. muiden kavereiden kanssa mulla on kivaa, mutta kun tämä on paikalla, oloni on vaivautunut - kun näkee minun tulevan, naama venähtää, ja jos yritän jutella jollekin toiselle (joiden kanssa sitä puhuttavaa yleensä on) alkaa puhua päälleni, nauraa tai sitten rupeaa selittää jotain omasta elämästään minulle, etten saisi tilaisuutta puhua toisille. olen yrittänyt karistaa tämän ihmisen, mutta seuraa minua juttujensa kanssa kuin takiainen, vahtii jokaista liikettäni, etten pääsisi juttelemaan paremmille kavereille. "surkuttelee" lihomistani kuin painonnousu olisi minulle terveysriski, mutta todellisuudessa nauttii tilanteesta eikä kykene sitä peittelemään. haittaa paljon motiviaatiotani parantua syömishäiriöstä, ja vaikka olen pyytänyt, ettei ulkonäöstäni puhuttaisi, tämä ihminen on jatkuvasti kommentoimassa sitä. kaikkein oudointa (ei ilkeintä, mutta jotenkin häiriintyneintä) on, että vääntelee naamaansa minulle. yrittää kai näyttää ystävälliseltä, mutta enemmänkin se ilme muistuttaa irvistystä.
tämän ihmisen käytös on siis tahallisen töykeää (eikä vain minua kohtaan) ja enemmänkin suunniteltua ja "loogista" kuin tunteikasta. lisäksi tämä ihminen on tyhmä, joten tuo looginen ei ole ehkä oikea sana kuvaamaan hänen toimintaansa. en oikeastaan edes tiedä, mitä kaikkea pahaa haluaisin hänelle aiheuttaa, haudon jatkuvasti kostoa, mutta mitään en kykene tekemään. on puhunut musta paskaa yhteisille kavereilleni, ja niidenkin käytös on muuttunut monin tavoin. sain tarpeekseni ja lopetin yhteydenpidon kokonaan, mutta viha ei ole kadonnut. tänään se kuohahti taas.
miten olette päässeet eroon vihasta ihmistä kohtaan, jota teidän ei (toivottavasti) tarvitse enää nähdä kuin sattumalta? oletteko puhuneet suun puhtaaksi? se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, mutten tiedä hyödyttäisikö loppujenlopuksi, kun tällä ihmisellä on pahoja ymmärtämisvaikeuksia. elämäni kaipaa muutosta, mutta tää viha syö niin, etten jaksa mitään. miten vihasta pääsee eroon?
viimeisen vuoden aikana tää viha (tai mitä onkaan) on kuohunut sen verran, etten ole paljoa pitänyt yhteyttä muihinkaan kavereihini, koska tää kyseinen tyyppi sattuu puskemaan aina mukaan, jos tietää muiden tekevän jotain. muiden kavereiden kanssa mulla on kivaa, mutta kun tämä on paikalla, oloni on vaivautunut - kun näkee minun tulevan, naama venähtää, ja jos yritän jutella jollekin toiselle (joiden kanssa sitä puhuttavaa yleensä on) alkaa puhua päälleni, nauraa tai sitten rupeaa selittää jotain omasta elämästään minulle, etten saisi tilaisuutta puhua toisille. olen yrittänyt karistaa tämän ihmisen, mutta seuraa minua juttujensa kanssa kuin takiainen, vahtii jokaista liikettäni, etten pääsisi juttelemaan paremmille kavereille. "surkuttelee" lihomistani kuin painonnousu olisi minulle terveysriski, mutta todellisuudessa nauttii tilanteesta eikä kykene sitä peittelemään. haittaa paljon motiviaatiotani parantua syömishäiriöstä, ja vaikka olen pyytänyt, ettei ulkonäöstäni puhuttaisi, tämä ihminen on jatkuvasti kommentoimassa sitä. kaikkein oudointa (ei ilkeintä, mutta jotenkin häiriintyneintä) on, että vääntelee naamaansa minulle. yrittää kai näyttää ystävälliseltä, mutta enemmänkin se ilme muistuttaa irvistystä.
tämän ihmisen käytös on siis tahallisen töykeää (eikä vain minua kohtaan) ja enemmänkin suunniteltua ja "loogista" kuin tunteikasta. lisäksi tämä ihminen on tyhmä, joten tuo looginen ei ole ehkä oikea sana kuvaamaan hänen toimintaansa. en oikeastaan edes tiedä, mitä kaikkea pahaa haluaisin hänelle aiheuttaa, haudon jatkuvasti kostoa, mutta mitään en kykene tekemään. on puhunut musta paskaa yhteisille kavereilleni, ja niidenkin käytös on muuttunut monin tavoin. sain tarpeekseni ja lopetin yhteydenpidon kokonaan, mutta viha ei ole kadonnut. tänään se kuohahti taas.
miten olette päässeet eroon vihasta ihmistä kohtaan, jota teidän ei (toivottavasti) tarvitse enää nähdä kuin sattumalta? oletteko puhuneet suun puhtaaksi? se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, mutten tiedä hyödyttäisikö loppujenlopuksi, kun tällä ihmisellä on pahoja ymmärtämisvaikeuksia. elämäni kaipaa muutosta, mutta tää viha syö niin, etten jaksa mitään. miten vihasta pääsee eroon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen samassa tilanteessa ja päätin katkaista kaikki välit häneen. Vaikka sillä on samoja "kavereita" kuin minulla ja väistämättäkin tulee nähtyä, niin yritän vaan kestää. En tiedä miten pääsisi inhosta ja vihasta eroon :(
n.2v. Nyt ollan ystäviä.
olimme ja ollaan.
Kyllä vihasta pääsee eroon, kunhan vaan antaa itsellensä siihen luvan. Vihasin serkkuani hänen hujattuaan maita isältäni joka oli kuolemaisillaan (morfinin vaikutuksen alaisena) syöpään, isältäni hujattiin n. 70.000 €.
Olin hyvin katkera, uhosin äidilleni, että se pitää viedä oikeuteen, mutta äiti vastusti, hän pyysi, että päästäisin vihasta irti, sanoi uskovansa että jokainen saa ansionsa mukaan. No, en tiedä onko serkkuni vielä saanut ansionsa mukaan, mutta huomasin, että voi saada vielä enemmän takaisin kun mitä menettää, hijattain perin tätini asuntoa, jonka arvo on yli. 100.000,-. Tietysti joskus iskee ahneus, ja ajattelee, että mulla olisi ollut 170.000 nyt, mutta olen pystynyt päästämään vihastini irti (siis jo ennen tämä asunnon periminen), ja se tuntuu hyvältä, itse voin paremmin. En voi sanoa, että toivoisin jotain hyvää serkulleni, hän ei ole sen arvoinen, että käyttäisin voimiani häneen millään lailla.