Mietinpä tällä palstalla käytyä keskustelua, onko tuhnuttaminen omistusasumista edullisempaa. Vähän vieraalta keskustelu vaikutti, kun lähtökohta oli se, että asunto ostetaan pääosin lainalla. Muutinkin tilanteen tutummaksi. Siis esiintyneillä parametreillä:
Tuhnu maksaa kulahteneesta kämpästään vuokra sähkö yms. 750 € /kk. Tuhnu on näillä palstoilla esiintyvä elämäntapatuhnu, jolla olisia kämpän ostoonkin riittävät rahat, mutta hän pelaa niillä mieluummin markkinoilla.
Ostan vastaavan kämpän 200 000 eurolla. Maksan siitä vastiketta sähköt yms. 250 €/kk.
Siirrytään sitten vuositasoon, kun en oikein osaa ajatella kuukausimaksuja kuten tuhnut ja velkamuulit:
Eli tuhnu maksaa vuodessa 6 000 euroa enemmän asumisestaan.
Samaan aikaan tuhnu saa 200 keurolle 8 prosentin tuoton markkinoilta (oletetaan nyt tämä, hommassa on riskinsä, mutta aika lähellä pitkän ajan tuottoa ollaan). Se on 16 000 euroa.
Jos likvidiksi jäävän rahan tuotto otetaan huomioon, niin tuhnu säästää vuodessa 10 000 euroa. Mutta muistetaanpas se, että myös asunnoilla on ollut pitkän ajan tuotto luokkaa 2 prosenttia vuodessa. Silloin muuli tienaa arvonnousuna 4 000 euroa vuodessa. Ero siis tuhnun hyväksi 6 000 euroa. Edelleen, koska tuhnu tekee markkinoilta jatkuvasta myyntivoittoja, niin hän joutuu maksamaan niistä 28 prosentin veron eli 16 keurosta menee sosiaalipummien elättämiseen 4 480. Silti tuhnu jää 1 520 euroa voiton puolelle. Tuhnuluihan näyttää järkevältä!? Omistusasumisessa ja sen tuotossa on tietenkin vähemmän riskiä ja kämppä on todennäköisesti parempikuntoinen. Pitäisikö ryhtyä tuhnuksi?
Ai, mutta jotain unohtui yllä esitetystä laskelmasta.
Jos olen ostamassa 200 keuron kämppää, en tietenkään osta sitä pankkitililläni olevilla rahoillani. Sen sijaan neuvottelen pankinjonhtajatädin kanssa 80 prosentin lainarahoituksen kämpälle. Tämän jälkeen tilanteeni on seuraava:
Kämpästä 6 000 euroa vähemmän kuluja vuodessa kuin tuhulla
160 keuron lainasta korkoja (4 prosentin mukaan) 6 400 euroa. Tästä verottajan piikkiin 1 900 euroa eli nettovaikutus 4 500 euroa (pyöristetään vähän).
160 keuron markkinasijoituksesta tuottoa saman verran kuin tuhnullekin eli 8 prosenttia, josta 28 prosenttia sosiaalipummien elättämiseen: 9 200 euroa (pyöristetään taas vähän)
Kämpän arvonnousu: 4 000 euroa
Tästä päädytään summaan: 14 700 euroa, kun tuhnu-mallilla summa on 11 520 euroa. Eli pienellä velkavivulla (44% eli paljon alle sen tason, joka sai aikaan talouskriisin) omistusasuminen muuttui selkeästi kannattavaksi. Taidanpa jättää tuhnuilun Provencen-loman harrastukseksi.
Toki yllä oleva laskelmassa on se virhe, että eihän 200 keurolla mitään kunnon asuntoa perheellinen saa eli luvut ovat epärealistisen pieniä. Toki tuhnujen ja velkamuulien näkökulmasta realistisia. Ehkä kun poika pääsee armeijasta, hän voi rakentaa mallin tämänkokoisilla luvuilla hankkiessaan opiskelukämpän.
Ei muuta kuin roseta jääpalojen kanssa terassille nauttimaan..
Tuhnu maksaa kulahteneesta kämpästään vuokra sähkö yms. 750 € /kk. Tuhnu on näillä palstoilla esiintyvä elämäntapatuhnu, jolla olisia kämpän ostoonkin riittävät rahat, mutta hän pelaa niillä mieluummin markkinoilla.
Ostan vastaavan kämpän 200 000 eurolla. Maksan siitä vastiketta sähköt yms. 250 €/kk.
Siirrytään sitten vuositasoon, kun en oikein osaa ajatella kuukausimaksuja kuten tuhnut ja velkamuulit:
Eli tuhnu maksaa vuodessa 6 000 euroa enemmän asumisestaan.
Samaan aikaan tuhnu saa 200 keurolle 8 prosentin tuoton markkinoilta (oletetaan nyt tämä, hommassa on riskinsä, mutta aika lähellä pitkän ajan tuottoa ollaan). Se on 16 000 euroa.
Jos likvidiksi jäävän rahan tuotto otetaan huomioon, niin tuhnu säästää vuodessa 10 000 euroa. Mutta muistetaanpas se, että myös asunnoilla on ollut pitkän ajan tuotto luokkaa 2 prosenttia vuodessa. Silloin muuli tienaa arvonnousuna 4 000 euroa vuodessa. Ero siis tuhnun hyväksi 6 000 euroa. Edelleen, koska tuhnu tekee markkinoilta jatkuvasta myyntivoittoja, niin hän joutuu maksamaan niistä 28 prosentin veron eli 16 keurosta menee sosiaalipummien elättämiseen 4 480. Silti tuhnu jää 1 520 euroa voiton puolelle. Tuhnuluihan näyttää järkevältä!? Omistusasumisessa ja sen tuotossa on tietenkin vähemmän riskiä ja kämppä on todennäköisesti parempikuntoinen. Pitäisikö ryhtyä tuhnuksi?
Ai, mutta jotain unohtui yllä esitetystä laskelmasta.
Jos olen ostamassa 200 keuron kämppää, en tietenkään osta sitä pankkitililläni olevilla rahoillani. Sen sijaan neuvottelen pankinjonhtajatädin kanssa 80 prosentin lainarahoituksen kämpälle. Tämän jälkeen tilanteeni on seuraava:
Kämpästä 6 000 euroa vähemmän kuluja vuodessa kuin tuhulla
160 keuron lainasta korkoja (4 prosentin mukaan) 6 400 euroa. Tästä verottajan piikkiin 1 900 euroa eli nettovaikutus 4 500 euroa (pyöristetään vähän).
160 keuron markkinasijoituksesta tuottoa saman verran kuin tuhnullekin eli 8 prosenttia, josta 28 prosenttia sosiaalipummien elättämiseen: 9 200 euroa (pyöristetään taas vähän)
Kämpän arvonnousu: 4 000 euroa
Tästä päädytään summaan: 14 700 euroa, kun tuhnu-mallilla summa on 11 520 euroa. Eli pienellä velkavivulla (44% eli paljon alle sen tason, joka sai aikaan talouskriisin) omistusasuminen muuttui selkeästi kannattavaksi. Taidanpa jättää tuhnuilun Provencen-loman harrastukseksi.
Toki yllä oleva laskelmassa on se virhe, että eihän 200 keurolla mitään kunnon asuntoa perheellinen saa eli luvut ovat epärealistisen pieniä. Toki tuhnujen ja velkamuulien näkökulmasta realistisia. Ehkä kun poika pääsee armeijasta, hän voi rakentaa mallin tämänkokoisilla luvuilla hankkiessaan opiskelukämpän.
Ei muuta kuin roseta jääpalojen kanssa terassille nauttimaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
nyt viimeisimmänkin tuhnun pitäisi herätä tämä luettuaan. ( oli ihan järkeenkäyvästi selitetty että kansakoulupohjallakin tajuaa)
Itseasiassa tuo kirjoitus pitäisi saada taloustiedon kirjoihin.
Se on tuulipuku eikä mikään muuli. Palstan virallinen sanasto käsittää vain tuulipuvun.
Ja kyllä niillä veroilla tehdään muutakin kuin elätetään sosiaalipummeja. Kuten nyt vaikka tehdään sulle se asvalttitie, mitä pitkin matkustat avokonttoriin ja takaisin.
Olkoon sitten tuulipuku. Sellainen on minullakin, kunhan säät vähän viilenevät, Provence-loma on ohi ja pääsee mustikkametsään.
Verojen maksu tuntuu mielekkäämmältä, kun niille on jokin kuvitteellinen käyttökohde. Jotenkin avokonttorin ikkunasta näkyvä, puistossa kesää viettävä sosiaalitapaus tuntuu mielekkäämmältä kuin musta asvaltti. Sitä paitsi, kunhan VR joskus saa junat kulkemaan edes jotenkin ajallaan, siirryn käyttämään rautatietä.
Täällä vähän syrjemmällä lähtöarvot ovat toisenlaiset. Asunnon hinta on 60000, vastike 160 ja vuokra 490 (molemmissa sähkö ja vesi mukana), sekä remonttivaraus 60 euroa kuussa. Pääoman vuotuinen tuotto on 12 x 270 = 3240 euroa eli 5,4 prosenttia. Tämä on verotonta tuloa ja sen korvaamiseksi pitäisi pääomalle saada jostakin muualta verollista tuottoa 7,5 prosenttia.
Oma asunto tuottaa siis jotakuinkin saman verran kuin ne kahdeksan prosentin osakkeet, joita kai tässä pidetään vaihtoehtona, joten tuhnulla ei ole minkäänlaista etua missään vaiheessa elämäntaivalta. Ja yleisesti kai asunnon riskiäkin pidetään pienempänä, varsinkin kun samalla välttyy vuokraisäntien tempauksilta.
Se on selvä, että isommissa asunnoissa ja isommilla paikkakunnilla hintasuhteet voivat olla ratkaisevastikin toisenlaiset. Jossakin ääritapauksessa jopa kannattaa asua isossa asunnossa vuokralla ja omistaa pieniä sijoitusasuntoja. Mutta minun kohdallani tilanne on tämä ja on ollut jo kymmenkunta vuotta.
Laskeppa paljonko tuoti kylmät tilat, jotka rintamamiehet raivas korpeen? Laudat ikkunoihin ja Ruotsiin? Paljonko? Paljonko tuotos purettavasa homekuutiossa?
Nyt jo valtion tuella puretaan homevuokralääviä. Kohta menee omistus läävät? Mikä tuotto?
Ei se eiran repaleinen yksiö mitään maksa, vaan paikka.
Tarkemmat laskelmat on jo tehty tälläkin palstalla aikaisemmin: http://keskustelu.suomi24.fi/node/9007717
Taas yhden HUOLESTUNUT, ’rehellinen’ ja ’mukava’ loisvälittäjä