Säästämistarinoita

Hiljaa hyvä tulee. Tämä pätee myös säästämisessä, kunhan löytyy tietoa, tahdon lujuutta, itsetiedostusta ja kärsivällisyyttä. Lähtökohdat vaurastumiseen ovat jokaisen osalta erilaiset, mutta kertomuksista kuulee, että jopa opintotuesta on osa pystynyt säästämään. Mikään ei kuitenkaan ole kivaa, jos eteneminen on liian suorituspainotteista eikä edistyminen tunnu juurikaan palkitsevan. Luovuttaminen ja velkaantuminen on kuitenkin pois tulevaisuuden säästömahdollisuuksilta, joten miksei aloittaa vaikka nyt?

Tähän ketjuun voi jokainen jakaa kertomuksiaan säästämisensä edistymisestä, vastoinkäymisistä tai säästämättömyydestä :) . Seuraavassa esitän oman tarinani:


Itse olen kovasti innostunut toimivan budjetin ja säästämisen mahdollisuuksista, vaikka käytännössä olen vielä tuloton "peräkammarin poika."

Perustin ensimmäisen tilini ja tutustuin hiljalleen pankkiasointiin keväällä. Säästämisestä aloin kiinnostua luettuani vähänkin Saituri-blogia.
http://saituri.org/
Blogin kirjoittaja on ollut minulle suorastaan esikuva raha-asioihin liittyvässä filosofiassa.

Saatuani isältä rahaa talkootöistä pystytinkin parempikorkoisen säästötilin, ajatuksena laittaa säännöllisesti säästöön, kun alan syksyllä opiskellessa saada säännöllistä tuloa. Vielä viime lukuvuonna kaikki mahdolliset varat ruokaan tuli äidiltä käteislainoina oman tilin puuttuessa, mutta tällä kertaa MINÄ operoin minulle suunnattuja tukia yms.

Jo viime vuoden lopulla sain laskettua, etteivät menoni olleet kovinkaan suuret, mistä optimistisuus ensi lukuvuoden mahdollisuuksiin. Oppilaitoksessa, jossa aion jatkaa tämänkin vuoden, on ilmainen asuntola, eli niiltä osin eläminen on hyvinkin edullista. Säästämisen kannalta tilaisuus on mitä loistavin minulle, jolle minkään kuluttaminen ei alkujaankaan ole ollut statuskysymys.

Vaikka näkymät säästämiseen ovatkin varsin hyvät, on vielä pidettävä pää kylmänä ja odotettava Kelan päätöstä, ennen kuin kuukausisummaa voi alkaa budjetoimaan. Takaiskujakin voi tulla, esimerkkinä tämän kesän yllättävät menot, poliklinikalla käynnin unohtumisesta seurannut rangaistuslasku, sekä kunnalle päivystysmaksu pahojen allergiaoireiden vuoksi. Lääkitys kustannettiin perheen varoilla, jotta varani riittäisivät laskujen maksuun.

Laskujeni mukaan joudun ensimmäiset opintoviikkoni toimimaan käteislainojen varassa, ennen kuin Kela on käsitellyt tukea koskevan hakemuksen. Nyt tulleiden laskujen jälkeen omia varoja jää alle 10 euroa, mutta vanhempien armeliaisuuden turvin velkaantuminen on vältettävissä.
Voi tuntua moraalittomalta, että veronmaksajien rahoja menisi myös henkilökohtaisiin säästöihini eikä vain elämiseen, mutta voi olla, että aloittamalla nyt maltillisen vaurastumisen voin tulevaisuudessa tukea seuraavaa opiskelijapolvea verojen muodossa.

Toisaalta, helppohan minun on lesoilla: enhän ole vielä itse maksanut niitä puhelin-, netti-, sähkö yms. laskuja, joita liittyy tämänkin viestin julkaisuun. Mutta itseopittua pohjatietoa ja kokemusta on nyt sen verran, että luulen voivani varautua, kun nämäkin tulevat minun maksettavaksi. Siihen mennessä täytyy jostain alkaa hakea lisätienestiä, mutta nyt tavoitteena on mahdollisuuksien puitteissa koota pesämunaa, pohjaksi edelleen tulevaisuuden säästämisiin yms. Jahka saan edelleen nostettua tulojani, voin laajentaa "salkkuani" edelleen säästötiliä tuottoisampiin kohteisiin.


Miten te olette ajatelleet talouttanne? Onko jo euro-merkkejä silmissä vai kismittääkö jokin vaikeus rahoihin liittyen?