Pakko tässä jonnekkin on avautua, kun tuntuu niin pahalle :'( rakas lähti tänään ja itkuhan siinä tuli.
Yhteinen asunto, jossa kulta aina hyörimässä ja touhaamassa on enää yksitoikkoinen loukko..
Olisi pitänyt arvostaa enemmän ja ottaa kaikki irti yhteisitä hetkistä ja öistä. Mikä onkaan ihanampaa kuin olla oman rakkaan kainalossa ja tuntea lämpö sekä onni?
Tuntuu ettei tästä selviä millään, pahimmassa tauksessa joudun kestämään vuoden tätä, eikä kesän vaihtuessa syksyksi tuo helpotusta..pimeän tylsä arki yksin ei houkuta ja entäpä talvi niin pitkä ja kylmä!
Ollaan asuttu nyt yhdessä päälle puoli vuotta ja pisimillään olemme suhteemme aikana olemme olleet erossa toisistamme 10 päivää. Kun rakas kahden viikon kuluttua palaa kotiin olen niin hellä ja rakastava kuin ihminen voi vain olla, pidän huolen, että kulta saa palata siistiin kotiin romanttiselle illalliselle jos suinkin vain jaksaa.
Ja nukkumaan mentäessä odotan että rakas vaipuu uneen ja vain kuuntelen hiljaista tuhinaa ja nautin korvaamattomasta läheisyydestä. Tämänlaiset kokemukset opettavat, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeätä, RAKKAUS JA LÄHIMMÄISET! Te jotka luette tämän tekstin ja pääsette oman kultanne kainaloon, unohtakaa mahdollset riidat ja erimielisyydet, hemmotelkaa kultaanne, halatkaa ja nauttikaa joka yhdessä vietetystä hetkestä..On vaan niin ikävä jo nyt ja se ikävä tulee kasvamaan
Yhteinen asunto, jossa kulta aina hyörimässä ja touhaamassa on enää yksitoikkoinen loukko..
Olisi pitänyt arvostaa enemmän ja ottaa kaikki irti yhteisitä hetkistä ja öistä. Mikä onkaan ihanampaa kuin olla oman rakkaan kainalossa ja tuntea lämpö sekä onni?
Tuntuu ettei tästä selviä millään, pahimmassa tauksessa joudun kestämään vuoden tätä, eikä kesän vaihtuessa syksyksi tuo helpotusta..pimeän tylsä arki yksin ei houkuta ja entäpä talvi niin pitkä ja kylmä!
Ollaan asuttu nyt yhdessä päälle puoli vuotta ja pisimillään olemme suhteemme aikana olemme olleet erossa toisistamme 10 päivää. Kun rakas kahden viikon kuluttua palaa kotiin olen niin hellä ja rakastava kuin ihminen voi vain olla, pidän huolen, että kulta saa palata siistiin kotiin romanttiselle illalliselle jos suinkin vain jaksaa.
Ja nukkumaan mentäessä odotan että rakas vaipuu uneen ja vain kuuntelen hiljaista tuhinaa ja nautin korvaamattomasta läheisyydestä. Tämänlaiset kokemukset opettavat, mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeätä, RAKKAUS JA LÄHIMMÄISET! Te jotka luette tämän tekstin ja pääsette oman kultanne kainaloon, unohtakaa mahdollset riidat ja erimielisyydet, hemmotelkaa kultaanne, halatkaa ja nauttikaa joka yhdessä vietetystä hetkestä..On vaan niin ikävä jo nyt ja se ikävä tulee kasvamaan
Vastaukset 10
Vanhimmat
se ei lähde armeijaan.
antaa sulle sitä lämpöä siks aikaa:)
lähti armeijaan..?? Eihän virtuaalimiehet mee sinne.
Asutsä Oulussa, tuiras?
Me asumme Oulussa, jos ja kun sovitaan niin.
Sama tilanne täällä. Mutta vielä paskempaa tästä tekee se, että poikaystäväni lähti Rovaniemelle asti ja asun Espoossa, n.800km matka. Ei pääse lomille aikasemmin, koska on kirjoilla Oulussa. Eli en todellakaan usko, että kumpikaan jaksaa matkustaa 8tuntia junassa suuntaansa aina lomilla. Vaikka jaksaisikin ja haluaisikin, niin ei kenelläkään ole varaa siihen, armeija ei kustanna tuskin matkoja Espooseen, jos kirjat hänellä on Oulussa. Ollaan kans oltu tammikuusta asti päivät ja yöt yhdessä, kun poikaystäväni oli joka yö luonani Espoossa, kun oli silloin vielä töissä täällä etelässä.. Ja pisin aika oli 5 yötä mitä ollaan oltu erossa. Joten tiedän tarkalleen tunteesi! Mutta uskon, että armeija vaan vahvistaa, molempia. Nyt saat opetella olemaan ilman sitä toista ja keksimään tekemistä.. Sama se on itsellä edessä. Vaikka monet itkut on sen intin takia itketty, niin ei se maailmanloppu ole:) Itseä ainakin helpottaa, kun näkee ystäviä ja antaa niille myös aikaa nyt, kun se on helpompaa toteuttaa:) Tai käy vaikka vanhempien luona.. Ja tolla "nyt kun se on helpompi toteuttaa" lauseella tarkotan sitä, että itselläni ainakin on ollu vähän hankalaa lähtee pitämään hauskaa ilman että koko ajan miettii poikaystävää ja haluaa takas viereen:D Jaksamisia sulle sinne! Pitää olla onnellinen, että on joku ketä ikävöidä ja kuka ikävöi;)
Se ei lähde armeijaan.
Sitähän mä eniten kaipaan. Poikaystäväni kyrpää. Kyllä kyllä! Ihan läheisyyttä ja sitä tunnetta, kun saa käpertyä toisen kainaloon yms liibalaaba:D Mutta se on ihaninta ikinä, kun on joku, mutta onhan se ikävää, kun joutuu yhtäkkiä olee erossa kolme viikkoo huppistakeikkaa! Mutta uskoisin, että nekin on sitäkin arvokkaampia hetkiä
koskaan sitä kyrpää nähnytkään livenä. Sieltä ruudun takaa salaa kurkit, että minkänäköinen värkki se on.
Haha. Voi kuule...:) Onneks mun ei mun näkemisiä tai kokemuksia tai oikeestaan mitään tarvi jakaa täällä:D Toisilla on se elämä, toisilla taas ei.