Yli puoli vuotta sitten kirjoitin tänne ongelmastani, mieleeni palautuneista ahdistavista muistikuvista, joiden todenperäisyydestä en voi olla varma. Odotin silloin, saisinko vastauksia ihmisiltä joilla on samanlaisia kokemuksia. En kuitenkaan löytänyt yhtään kohtalotoveria. Päätin silloin olla ajattelematta muistikuvia ainakaan kovin aktiivisesti. Se oli vaikeaa, koska näitä "takaumia" tuli mieleeni päivittäin tahdostani riippumatta.
En edelleenkään tiedä, onko muistikuvien mukaisia asioita todella tapahtunut menneisyydessäni vai ei. Tilanne ahdistaa minua erittäin paljon. Olen käynyt usean kuukauden ajan säännöllisesti sekä psykologilla että psykiatrilla, mutta jostain oudosta syystä he vaikenevat aina kun otan puheeksi nämä epävarmat ja epämääräiset muistoni. Mistä tämä mahtaa johtua? He alkavat aina kysellä minulta asiaan mielestäni liittymättömiä asioita kuten arjen asioiden hoitamisesta, perhesuhteistani tai mielialastani yleisellä tasolla sen sijaan, että kommentoisivat tätä asiaa, joka aiheuttaa minulle kaikkein suurinta huolta ja ahdistusta. OIen kerran kysynyt psykiatrilta suoraan, mikä voisi aiheuttaa mieleen palautuvia ahdistavia outoja muistikuvia, ja jopa silloin psykiatri vaihtoi puheenaihetta!
Olen yrittänyt neljällä eri kielellä googlata tätä oireistoani ja siten etsiä mahdollisia kohtalotovereita itselleni, mutten ole löytänyt ketään, jolla olisi tällaisia kokemuksia. Vielä 8 kuukautta sitten kaikki oli normaalisti, mutta sitten eräänä aamuna aloin saada näitä muistoja, ja sen jälkeen elämäni on muuttunut oudoksi ja epävarmaksi. Tuntuu kuin olisin alkanut herätä 15 vuotta kestäneestä unesta.
Mikä nyt eteen? Ei ole kohtalotovereita eivätkä asiantuntijat kommentoi mitenkään kertomaani.
Kommentteja?
En edelleenkään tiedä, onko muistikuvien mukaisia asioita todella tapahtunut menneisyydessäni vai ei. Tilanne ahdistaa minua erittäin paljon. Olen käynyt usean kuukauden ajan säännöllisesti sekä psykologilla että psykiatrilla, mutta jostain oudosta syystä he vaikenevat aina kun otan puheeksi nämä epävarmat ja epämääräiset muistoni. Mistä tämä mahtaa johtua? He alkavat aina kysellä minulta asiaan mielestäni liittymättömiä asioita kuten arjen asioiden hoitamisesta, perhesuhteistani tai mielialastani yleisellä tasolla sen sijaan, että kommentoisivat tätä asiaa, joka aiheuttaa minulle kaikkein suurinta huolta ja ahdistusta. OIen kerran kysynyt psykiatrilta suoraan, mikä voisi aiheuttaa mieleen palautuvia ahdistavia outoja muistikuvia, ja jopa silloin psykiatri vaihtoi puheenaihetta!
Olen yrittänyt neljällä eri kielellä googlata tätä oireistoani ja siten etsiä mahdollisia kohtalotovereita itselleni, mutten ole löytänyt ketään, jolla olisi tällaisia kokemuksia. Vielä 8 kuukautta sitten kaikki oli normaalisti, mutta sitten eräänä aamuna aloin saada näitä muistoja, ja sen jälkeen elämäni on muuttunut oudoksi ja epävarmaksi. Tuntuu kuin olisin alkanut herätä 15 vuotta kestäneestä unesta.
Mikä nyt eteen? Ei ole kohtalotovereita eivätkä asiantuntijat kommentoi mitenkään kertomaani.
Kommentteja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
varmaankin
Kyllä minulle itsellenikin jossain vaiheessa tuli mieleen, että mitä jos olen psykoosissa, mutta en kuitenkaan usko niin olevan. Itse asiassa kuvailin tuossa aloituksessani hieman liian suuripiirteisesti tätä muistoasiaa. Olen parin muistikuvan paikkansapitävyydestä nimittäin saanut jonkin verran todisteita. Eli eivät nämä traumaattiset muistot ihan mitään psykoottista harhaa ole.
Toiseksi, olen lukenut monia asiantuntijoiden määritelmiä psykoosista, ja niistä jokaisessa todetaan, että "psykoosissa oleva henkilö on vakuuttunut vääristyneiden havaintojensa ja käsitystensä paikkansapitävyydestä katsoen niiden heijastavan ympäröivää todellisuutta", kun taas minun kohdallani näin ei ole. Minä huolestuneena pohdin, missä määrin muistoni mahtavat olla totta.
Kolmanneksi, olen lukenut ja kuullut monta kertaa, että jos psykiatri kohtaa psykoosissa olevan henkilön, hänellä on potilaan itsensä ja myös toisten ihmisten suhteen velvollisuus puuttua tilanteeseen. Psykiatrin velvollisuus on kertoa potilaalle psykoosista, ehdottaa lääkitystä ja tarpeen vaatiessa jopa laittaa potilas tahdonvastaiseen hoitoon. Minun kohdallani psykiatri (eikä psykologikaan) ei ole kertaakaan puhunut psykoosista, vaan on aina vain päästänyt minut menemään näine hyvineni.
Neljänneksi, asiantuntijoiden psykoosikuvausten mukaan psykoosissa oleva henkilö ei myöskään aktiivisesti pohdi, mikä hänen psyykettään vaivaa, vaan elää vain siinä omassa vääristyneessä todellisuudessaan. Minä taas jatkuvasti pohdin näitä asioita.
Viidenneksi, ei ole tyypillistä psyykosille, että harhat tulevat vain ja ainoastaan muistojen muodossa kuten minulla kaikki tämä ahdistus outouden kokeminen johtuu muistoista.
Löysin juuri äsken netistä kuvauksen traumahäiriöstä, johon voi kuulua valemuistoja (false memories). Ehkäpä minulla on se.......
todella tutulta. Jos olet julkisella puolella "hoidossa" niin he eivät ota mitään kantaa mihinkään lapsuuden tai nuoruuden traumoihin. Niistä ei saa edes puhua mitään.. Ainoastaan mikä heitä kiinnostaa on jutteleminen jokapäiväisistä asioista ja lääkitseminen. Tarvitsisit ihan puhtaasti traumoihin erikoistuneen psykologin tai psykiatrin apua. Julkisellea puolelta on turha mitään apua kuvitella saavansa.
Kun näitä takautumia alkaa tulla niin anna tulla kaiken mieleen mitä on sillä kertaa tullakseen. Kirjoita näitä asioita ja omia tuntemuksia vaikka paperille, sekin auttaa jäsentämään kokonaisuutta sitten jossakin vaiheessa. Kirjoittaminen pitää myös mieltä kasassa. Kaikki mitä mieleen muistuu, valitse tarkkaan kenelle nitä kerrot. Itse olin muistamisen yhteydessä "sekaisi; tai en tiennyt miten pitäisi kaikkeen suhtautua" puoli vuotta. Niin raskaita olivat asiat jotka olivat olleet melkein 30 unohduksissa tiedostamattomassa. Oireita oli ollut paljon.
Älä taistele itseäsi vastaa. Takaumat ovat alitajunnan viestejä tilanteista jotka tapahtuessan ovat olleet liian järkyttäviä ja siten jääneet kokonaan alitajuntaan. Nämä käsittelemättömät asiat tulevat aikuisuudessa pintaan ennemmin tai myöhemmin ja vaativat työstämisen. Paljon voimia sinulle!
että googleta dissosisaatiohäiriö ja post traumaattinen stresssireaktio.
Kiitos todella paljon vastauksestasi! Kuten tuossa ylempänä toiselle vastaajalle juuri kirjoitinkin, olen vasta tänään saanut googlailtuani tietää, että on olemassa tuollainen traumahäiriö, johon voi liittyä epämääräisiä muistikuvia menneisyyden traumakokemuksista. Kuten ilmeisesti sinäkin, minä olin aivan totaalisesti unohtanut joitakin niistä (esim. tiettyjä koulukiusaamismuistoja), mikä on jotenkin käsittämätöntä. Miten ihminen voi unohtaa noin merkityksellisiä ja isoja asioita menneisyydestään. Ihmismieli on kyllä ihmeellinen..
Myös minulla on ollut muistiinpalautumisen yhteydessä hetkiä ja päiviä, joina olen oikeasti luullut sekoavani. Ajatukseni ovat menneisyyteeni ja identiteettiini liittyen katkonaisia, hajamielisiä, "aukkoja sisältäviä" ja epätodellisen tuntuisia. Luin äsen vihjeesi perusteella dissosiaatiohäiriöstä lyhyen kuvauksen ja kyllä tuntui tutulta.
On totta mitä sanoit julkisen puolen mielenterveyshoidosta. Ei sieltä saa kovin perehtynyttä hoitoa, ja tosiaan traumoista puhuminen vaikuttaa olevan ei-toivottua käyttäytymistä potilaalta.
Täytyykin perehtyä enemmän tuohon dissosiaatiohäiriöön. Kiitos vielä sinulle ja paljon voimia itsellesikin! :)