Kotona asuminen nousee usein esille naisten inhokkilistoilla, ainakin näin Suomessa, jossa tuntuu olevan vahvana käytäntönä "18 vuotta = heti kotoa pihalle" -tyyli. Itse tunnen kulttuurinvastaista tarvetta lähteä vasta sitten, kun on puoliso (tai no siviilivihkimyspartneri) katsottuna enkä siis joutuisi yksinasujaksi, kuten käsittääkseni tehdään esim. Välimeren maissa. Tietenkään en kehtaisi asua suvun parissa loisena täysihoidossa, mutta tällä hetkellä opiskelen yliopistossa, osallistun perheen kuluihin, siivoan, laitan ruokaa ja käyn töissä silloin, kun niitä on. Nykyisen asuntopulan takia tuntuu myös typerältä rohmuta kämppä kaukaa opiskelemaan tulevalta, kun minulla kerran on mahdollisuus opiskella kotoa käsin.
Joten miten on, ovatko lesbonaiset suvaitsevaisempia tällaisten asioiden suhteen vai kehtaanko edes yrittää tavata naisia ennen opintojen saattamista päätökseen? Helpottaako asiaa yhtään, että huoneeni on enemmänkin päätalosta erillään oleva yksiö eikä äidin kellarissa oleva nörttiluola?
Joten miten on, ovatko lesbonaiset suvaitsevaisempia tällaisten asioiden suhteen vai kehtaanko edes yrittää tavata naisia ennen opintojen saattamista päätökseen? Helpottaako asiaa yhtään, että huoneeni on enemmänkin päätalosta erillään oleva yksiö eikä äidin kellarissa oleva nörttiluola?
Vastaukset 11
Vanhimmat
...hyvin, että jos mahdollisuus on niin asuu kotona opiskellessaan. Enkä minä ainakaan sen perusteella jaottele ihmisiä, asuvatko he vielä kotona vai omassa kämpässä, tai onko minkä ikäisenä muuttaut pois kotoa.
Toki meitä on moneen junaan, ja joku voi katsoa kieroon kotona asuvaa aikuista, mutta kyllä meitä muitakin löytyy:)
kun saa tuoda likkoja sinne mielin määrin ja olla heidän kaas kaikella lailla ihan vapaasti. Kukaan ei ole kuulemassa ääniä seinien tai ovien takaa.
...Kunhan ei asu kerrostalossa, jossa seinät on niin ohuet että kaikki tietää kaiken :D
Harvinaista Suomessa, mutta ei mitenkään huono asia eikä ollenkaan inhokkilistalla omalla listallani (mitä siis ei ole) ainakaan. Noita 15-vuotiaana himasta karanneiden kanssa on tullut pari kertaa kahvilla käytyä ja nähty on: rikkinäisiä ihmisiä kaikki toisensa jälkeen, yleistäen. Eritoten jos asut vaikka pääkaupunkiseudulla on ihan ymmärrettävää ja taloudellisestikin järkevää asua kotona. Myös jos olet vanhempiesi kanssa kaikinpuolin hyvissä väleissä ja tullut myös heille kaapista ulos niin itselleni ainakin tuollainen tyttö kelpaisi, vaikka itse omillani jo asunkin. kysymys kuuluukin: mistäpäin olet? :)
on jotenkin outoa, ettei ole vahvaa itsenäistymisen halua, ja jää äidin ja isän nurkkiin loisimaan. Minusta ei voi itsenäiseksi omillaan pärjääväksi aikuiseksi kasvaa noin. Katkaise napanuora ennen kuin haaveilet suhteesta.
linjoilla sun "ei ikinä" kanssa. Mustakin on jotenkin outoa, että ihmisellä ei ole itsenäistymisen halua tai uskallusta siihen. Mä en voisi seurustella naisen kanssa, joka ei koskaan ole asunut yksin. Ymmärrän kyllä asian käytännöllisen ja taloudellisenkin puolen, mutta silti epäilyttää. Vähillä rahoilla kitkuttelu ja itsenäinen elämä opettaa ja tuo sitä (kuuluisaa) elämänkokemusta. Mä muutin 19 -vuotiaana 500 km:n päähän vanhemmistani, paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Kyllä kannatti ja kasvatti. =)
maailmalle lähteneenä suosittelen sitä. Onhan se toki järkevää jos opiskelupaikka on sama kuin missä koti on niin silloin siellä asua, ehkä. Minusta myös ikä ratkaisee, ei se ole tavatonta jos 18-20v asustelee kotona jos syy on jokin muu kuin saamattomuus. Mutta mitä vanhemmaksi mennään niin katsoisin sen olevan eduksi että ne omat askeleet myös tässä asiassa on otettuna.
Itse omakohtaisesti en ole ikinä seurustellut naisen kanssa joka asuisi vanhempiensa luona.
Asutko jossain pohjanmaan suunnassa? Minulla on jokin mutu siitä että siellä toimitaan juuri näin, asutaan vanhempien luona kunnes löydetään se eka jonka kanssa mennään leikkimään yhteistä kotia. Minä ajattelen siitä ehkä niin että onko se fiksua ikinä muuttaa nopeasti yhteen, tuleeko siihen seurusteluun heti se paine kun ei asu jo omillaan, mutta toisaalta jos sinä lähdet siihen kotoasi niin eihän siinä mitään riskejä ole koska sinnehän voi aina palata.
jo omaani kämppään.En asuisi vanhempian luona jos seurustelen naisen kanssa.On mahdoton asua vanhempian luona kun todellakin hankala tilanne minulle.Muuton yhteydessä syy,että hain opiskelemaan näin paikasta.Tuskin opiskelun aikana esteenä tavata naisia:).Oma kämpässä voi olla helpompaa koska vapaasti mitä haluaa esim.tavata naisia tai jotain.Turhaan vanhempian luona saarnaa koko ajan:D..
Joo, olen paikkakuntaa paljastamatta kotoisin "peräkammarin tyttö"-alueen suunnalta ja tämä elämäntyyli on sopinut niin minulle kuin suvullekin oikein hyvin. Kiva nähdä, että kaikki eivät tuomitse loiseksi, mutta ymmärtääkseni pääkaupunkiseudulla asenteet ovat erilaisia. "No ei hitossa" näyttääkin olevan parin naisen mielipide...
Sen verran nyt hävettää itsenäisten ihmisten silmien edessä, että jätän sen seurustelun yrittämisen sikseen kunnes oma asunto on katsottuna. Uutena kysymyksenä onkin, että kehtaako tällaista epäkohtaa menneisyydestä edes paljastaa tulevalle tyttöystävälle? Vaikka täällä tuli suopeitakin vastauksia, pelottaa silti että tyttöystävä menettää kunnioituksensa minua kohtaan, pitää avuttomana yms. Tämä tuntuu kumminkin olevan naisille niin paljon tärkeämpää kuin miehille.
Paljon riippuu siitä, miten itse asiaan suhtaudut: Jos kunnioitat itseäsi ja omia valintojasi, muut toimivat samoin ja päinvastoin?! Minä en ymmärrä, miksi ihmisten pitäisi toimia jonkun tietyn kaavan mukaan tässäkään asiassa. Jos homma skulaa, niin eikö se ole pääasia. Älä suotta piilottele vaan elä rohkeasti omana itsenäsi... Kyllä Se Joku hyväksyy sinut elämäntilanteinesi kaikkineen. Ja senkin olen saanut joskus huomata, että asioilla on tapana kääntyä päälaelleen: Ne, jotka naureskelevat tai moittivat "peräkammarin tytölle", saavatkin jossakin vaiheessa huomata, että se avuttomuus ja epäitsenäisyys asuukin heissä itsessään...
Paljon on oman edun tavoittelijoita, jotka ponnauttavat itsensä näennäiseen itsenäisyyteen epäkypsän suhteen avulla. Siinä sitten ollaan niin aikuisia, niin aikuisia ja riiputaan kaikkea muuta kuin tyydyttävässä suhteessa, kun ei yksin tulla taloudellisesti tai muuten toimeen. Tai kuinka kypsää on pumpata yhteiskunnan tukijärjestelmää, kun ei kyetä seisomaan omilla jaloilla, mutta kulissi vanhemmista riippumattomasta omavaraisuudesta on säilytettävä... Mun neuvo: toimi, kuten parhaaksi näet ja koet, mutta älä jätä elämää elämättä muiden ihmisten mielipiteiden ja turhien pelkojen takia. Koskee oikeastaan kaikkia. Kuka meistä koskaan on valmis ihminen???
nyt oikeasti ole niin iso asia, sä nyt vaan teet siitä jonkun kynnyksen jonka yli et tunnu pääsevän. Sä opiskelet niin ihan ok se on asua kotona kun se siinä mukavasti on. Jos vielä pitkälle yli 20v asut kotona niin sitten voi alkaa jo miettiä olisiko aika vähän käydä maailmalla.
Kaupungeissa se on jo tilakysymyskin, haluaa enemmän kuin sen oman huoneen ja valvovat silmät joka iltajuoksuun. Sullahan on vähän eri systeemi siinä.
Älä nyt tuosta mitään ongelmaa tee, jos pelottaa eniten mitä sun tuleva tyttis sanoo asumisoloista silloin kun opiskelet niin joko olet maailman kiltein tyttö tai sitten sulla on vain jokin muu tarve leikkiä että asumiskysymys on se juttu miksi et heittäydy seurusteluelämään.