Onko ihmisellä vapaa tahto vai valitseeko Jumala etukäteen, ketkä pelastuvat? Osaisiko joku selittää arminiolaisuuden ja kalvinismin erot - ovatko kummatkin harhaa? Miten Luther sijoittuu näiden kahden suunnan väliin?
Predestinaatio
usk.m
12802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole tekojenmukaista vapaata tahtoa eikä epätoivon etukäteenmäärättyä valintaa.
On vaan Jumalan johdatus, joka menee ihmisviisuden yli jota on turhaa spekuloida.
Ei oikein luista nyt, mutta yritän sanoa jotain:)
Uskon vakaasti, että pelastus on armosta ja sen takia Raamattu, Luther ja tunnustuskirjammekin kiroaa vapaan tahdon kaikkinen eri muotoineen turmiollisena harhana.
"Vaikka enkeli taivaasta julistais toisin, niin olkoot kirottu" (gal.1:8-9).
Se on näet Jumalan teko kun sydän synnistä hätääntyy ja etsii armoa. "Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä" (Joh.6:63).
Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on:
9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi.
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
"Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan, uskon kautta ilman lain tekoja" (Room.3:28).
Mutta mä tuskin pystyn siihen antamaan tyydyttävää vastausta, miksei kaikki pelastu, jos se on Jumlan tahto, koska mä itse ajattelen vain, että pelastus on armosta, niin en pohdi tollaisia, vaan otan siitä pelastusvarmuuden. Mutta hyvää aivo jumppaa sinänsä.
Miksi toiset ihmiset pelastuvat ja toiset ei? Raamattu ilmoittaa, että ihmisen pelastuminen on kokonaan Jumalan työtä ja armoa. Toiselta puolen raamattu opettaa, että ihminen menee kadotukseen omasta syystään kun rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Kaikille ihmisille kuuluu armo. Tässä ei ole mitään ristiriitaa, vaan on ihan raamatun oma opetus. Tällöin ei opeteta ”kalvinismia”, joka väittää, että Jumala on määrännyt ketkä pelastuu ja ketkä menevät kadotukseen.
Viimeisessä kappaleessasi esitetystä luterilaisesta opista käytetään nimitystä 'yksinkertainen predestinaatio' erotukseksi kalvinilaisesta 'kaksinkertaisesta predestinaatiosta'.
Luterilaisen yksinkertaisen predestinaation mukaan siis Jumala on valinnut joitain pelastukseen, mutta ei ole valinnut ketään kadotukseen. Kadotukseen joutuminen on kokonaan ihmisen oman hylkäämisen syy.
Kalvinilaisen kaksinkertaisen predestinaation mukaan taas Jumala on ennalta määrännyt toiset pelastukseen ja toiset kadotukseen.
On ollut harmittavaa kuulla eräiltä baptisteilta raamatunvastaista opetusta siitä, ettei Pyhää Henkeä muka voi menettää. On selvää, että heillä on aikamoinen urakka väärentää seuraavia raamatun paikkoja, jotka kertovat Pyhän Hengen menettäneistä ihmisistä.
"Sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi (taas Biblia) eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt"(Luuk.15:24)."Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te ,jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, te olette langenne pois armosta"(Gal.5:4). "Lapsukaiseni jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"(Gal.4:19."Sillä mahdotonta on niitä ,jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet...ja sitten luopuneet taas uudistaa parannukseen(Heb.4-6).Siis ihmiset, jotka ovat epäuskolla paaduttaneet itsensä ,heitä on mahdoton uudistaa parannukseen. "Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epä- uskoonsa, tulevat oksastettaviksi ,sillä Jumala on voimallinen oksasta maan ne jälleen. " so. juutalaiset ja pakanat(Room.11:22-23)
Ja vielä: ”Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne , jotka KUULLESSAAN SANAN OTTAVAT SEN ILOLLA VASTAA, mutta joilla ei ole juurta: AINOASTAAN AJAKSI HE USKOVAT (Luuk.8:13). On siis selvä , että raamatun varoitukset uskosta luopumisista ovat tosia, katso esim.(Heb.3:12-14). "Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuva uskosta”(1.Tim.4:1;5:15).
Luther sanookin erään sortin kalvinismista: "tee mitä lystäät, kun uskot, se on poissa .Usko pyyhkii kaiken synnin pois”! .Ja eräät heistä taas sanovat, että jos uskon ja Hengen saanut ihminen tekee syntiä, hänellä ei koskaan oikein ollutkaan uskoa ja Henkeä. Olen kohdannut usein tuommoisia sekopäitä ja pelkään, että samanlainen piru asustaa muutamissa yhä.” .Edelleen hän jatkaa: "siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi aviorikokseen, murhaan ja Jumalanpilkkaan(2.Sam.11), he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä" .Raamattu siis selvästi opettaa ja varoittaa, että jos uskova ei valvo sanassa pysyen, niin oikeakin usko ja Henki voidaan menettää. Myöskään meidän ei tule ruveta järkeilemään Jumalan pelastussuunnitelmia valituista, sillä vain Herra tuntee omansa, eikä tätä voi tutkia raamatusta pohjaan saakka (Frans Pieper)." Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on hänen neuvonantajansa?(Room.11:33-34).
Uskonpuhdistaja Martti Luther taisteli oppia ihmisen tahdonratkaisua vastaan kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta".
Me luterilaiset hylkäämme ihmisen oman ratkaisun mitä perkeleellisempänä oppina, kun monet puolustaa tuota turmiollista oppia.
Ei hengellisesti kuollut ihminen, voi tuota hengellistä ratkaisua tehdä (1.kor.2:14; room.3:10-11).
En minäkään ole sitä ratkaisua koskaan tehnyt, enkä tule koskaan sitä ratkaisua tekemäänkään, sillä ratkaisunteko on perkeleestä; Tämän voin hyvällä omallatunnolla Jumalan edessä tunnustaa.
Ihminen on perisynnin turmelema, lihasta syntynyt tähän maailmaan (Joh.3:6; room.5:12,18).Perisynti on äärettömän syvä turmellus ihmisen lihassa, ettei sitä voi ihmisen luuloteltu vapaa tahto poistaa (Joh.6:63), vaan Kristuksen työ.
On kolme oppia, joista pidän Jumalanlapsena kiinni, nimittäin perisyntiopista, Jumalan lain ja evankeliumin oikeasta erottamisesta, sekä Lutherin kirjasta "sidottu ratkaisuvalta", unohtamatta oppia ihmisen vanhurskauttamisesta.
Turha meidän on perustaa uskoontuloamme turmeltuneisiin kokemuksiimme.
Kyllä meidän tunteemme ja kokemuksemme saavat synnin rotat ja hiiret järsiä. Silloin kun ihminen muuta väittää, hän ei ole nähnyt omaa syntisyyttään, kun laki ei ole sitä hänelle näyttänyt, eikä voi ymmärtää kuinka perisynnin turmelema on. Sillä me olemme luonnostamme läpeensä kyyn myrkyttämiä, eikä meissä asu mitään hyvää, sillä olemme luonnostamme perisyntiin kuolleita (Ef.2:3). Apostolit eivät koskaan sanoneet pelastuksestaan, näin minä koen tai näin minä tunnen, vaan näin sanoo Herra.
Kaiken Jumalan työn perustan, Jumalan Pojan perustamaan työhön, enkä turmiolliseen ihmisen vapaaseen tahtoon. On turha puhua kasteesta, ellei ensin selvitetä perisyntioppia ts. turmiollista ihmisen vapaata tahtoa. Oppia laista ja evankeliumista, on selvitettävä ensin. Emme voi vähätellä perisyntiä, pakenemalla, Kristuksen sovitustyöhön, vaan perisyntioppi on selvitettävä pohjaan saakka.
Todellinen evankeliumi ilmenee Jeesuksen sovitustyössä ja veljien keskinäisenä lohdutuksena. Jeesus vanhurskauttaa meidät syntiset ihmiset, ilman lain tekoja yksin uskon kautta. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on, vanhurskas on elävä uskosta. Vanhurskauttamisesta käsin lähtee oikea pyhitys. Oikea pyhitys, ei ole muuta kuin syvenevää synnin ja armon tuntemista. Joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Pelastus on kokonaan armosta, eikä meistä itsestämme, eikä meidän teoistamme. Pyhä kristillinen kaste kuuluu Jumalan armotekoon, eikä siedä rinnalleen mitään ihmistekoja, eikä ihmisoppeja. Jumala on hyvin tarkka kunniastaan.
..ihminen tietää Jlan suunnitelmista.minä olen kuitenkin saanut käsityksen, että vaikka Jla armosta antaakin synnintunnon ja etsikkoajan ihmiselle,on ihmisen loppuviimein itse päätettävä haluaako uskoa vai ei.ja kaikilla ihmisillä on etsikkoaika jolloin Jumala herättää synnintuntoa,silloin,jos ihminen tuntee synninhätää,hänet johdatetaan uskovaisten puoleen,jolloin hänellä on mahdollisuus parannuksentekoon.mutta nämä ovat Jumalan salaisuuksia,joita tyhmä ihminen ei millään konstilla pysty selvittämään.Luulen että taivaan vanha Herra nauraa kippurassa ihmisten tyhmyydelle,kun nämä yrittävät selvittää hänelle niin yksinkertaisia asioita
Näkisin, että armokeskeinen oppi on aina oikea. Vierastan hieman puhetta etsikkoajasta, sillä kutsuuhan Jumlala ihmistä jatkuvasti sanansa ja valtakuntansa kautta.
Kunka hengellisesti kuollut ihminen voisi tehdä hengellisen ratkaisun? Voitko sinä kuikka vastata?
Otappas vaikka kohta Lyydiasta, kuinkan hän tuli uskoon?
Etkö tiedä perus asioita ja kehtaat käyttää usk.mies nikkiä.
Taidat olla joku piikkikalle joka pilailee uskon
alueella, mutta kuinka sitä hulluutta riittäneekin.
Ota nappi ja pane maata.
joka kirjoitti alempana sinuun ihastuvista naisista. Lopeta moisten palstalle kuulumattomien asiattomuuksien kirjoittelu!
jos et sitä älynnyt, kysyin muiden näkemyksiä asiasta. Pelastusnäkemykseni on tasan sama kuin muillakin vl:llä.
Kyllä voi ola uskovainen Jumalan lapsi, vaikkei tiedäkkään kaikkia uskon kysymysten hienouksia ja tuntuu varmaan monen kohdalla joskus, että "että tieto lisää tuskaa". Kyllähän sellainen lapsenmielinen perususko riittää,,,
Saa kaiketi sitä kysyä, muitten käsityksiä, vaikka tietäiskin perusjutut. Nuo termit nyt on mitä on, mutta ne on vain tarkoitetu selventämään asioita. Joskus voi tuntua, että ne sekaavatkin, ainakin jos ei ole niistä hirveästi kuullut puhuttavan. No voin pistä vähän lestojen Ja (minun) kristinoppia, johon kyllä täysin yhdyn:
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistutti opetuslapsiaan, mikä on heidän tehtävänsä maailmassa: Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat (Luuk.24:47-48).
HUOM: Parannus ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan teko, jota tarjotaan armosta osattomalle ihmiselle Jumalan valtakunnassa. Jumala antaa parannuksen armon. Syntejään katuvalle epäuskoiselle julistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä taivaan lahjana kaikki synnit anteeksi. Herra Jeesus tulee hänen vanhurskaudekseen ja autuudekseen, henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen. Jeesus lähestyy ihmistä vain valtakuntansa kautta. Jumalan valtakunnassa asuvat Jumalan lapset. Toinen valtakunta on sielunvihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei voida omistaa autuutta, koska siellä ei ole Kristusta. Siellä on vain epäuskoa. Jumalan valtakuntaan tullaan parannuksen armon kautta. Jumalan lapsia yhdistää toisiinsa rakkaus. Rakkaus on Pyhän Hengen suurin lahja.
Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.
Edelleen mielipiteeni; että vaikka asian ymmärrettäisiinkin oikein, mutta mielestäni ”Ratkaisu” sanan käyttö ei kuulu opista tietoiselle kristitylle. Opista tietoinen Jumalanlapsi pyrkii hallitsemaan oikeita sanan käyttöjä. Minusta ”Ratkaisu” sanaan vetoaminen saa oikein ymmärrettynäkin ”kavahduksen tunteen”, koska se vetoaa ”vanhaan aatuun” voimakkaasti (liha). On myös huomioitava, ettei ulkopuoliset kuulijatkaan aina ole selkeitä, vaan menevät opin tuulissa.
Näin itse ajattelen asian ja huomionarvoista on, ettei sitä raamattukaan käytä.