Perheelliset.fi kirjoittavat ja yrittävät ihmiset uskomaan ettei muka laittomia huostaanottoja tehdä.
Kun mikään ei enää auta – lapsi huostaanottoon
13.07.2010 Aino Pensola.
Lapsen huostaanotto on varmasti yksi pahimmista mahdollisista kauhukuvista jokaiselle vanhemmalle. Huostaanotto vaatii tuekseen kuitenkin erittäin painavat perusteet, ja se on lastensuojelutyön viimesijaisin keino varmistaa, että lapsi varttuu turvallisessa ympäristössä.
Huostaanotolle painavat perusteet
Lapsen huostaanotto ei koskaan tapahdu kevein perustein. Ennen kuin tällaisista toimenpiteistä voidaan edes alkaa puhua, on lapsen ja perheen tilannetta arvioitava monipuolisesti. Huostaanottoa edeltävät tavallisesti pitkät avohuoltojaksot. Vasta sitten, mikäli lapsen elinolosuhteet eivät avohuollon seurauksena parane, turvaudutaan huostaanottoon tai sijaishuoltoon.
Ensisijaisesti pyritään aina siihen, että lapsi asuu vanhempiensa luona. Huostaanotolla pyritään aina ajamaan lapsen etua. Jos lapsen elinolosuhteet vaativat huostaanottoa, siihen ryhdytään pikaisesti.
Huostaanotto voi olla luonteeltaan joko kiireellinen turvatoimenpide, jolla pyritään saamaan lapsi pois vaarallisesta ympäristöstä, tai varsinainen huostaanotto. Varsinainen huostaanotto tarkoittaa yleensä lapsen pidempiaikaista sijoittamista kodin ulkopuolelle.
Lastensuojelulaissa huostaanoton perusteet on jaettu kahteen perusteeseen: lapsen kasvuolosuhteissa oleviin puutteisiin tai lapsen omaan käyttäytymiseen. Jos lapsi on esimerkiksi sekaantunut päihteisiin tai rikollisuuteen, eivätkä vanhempien keinot tai avohuollon toimenpiteet haitallisen käytöksen katkaisemiseksi riitä, voidaan joutua turvautumaan huostaanottoon.
Mikäli päädytään sijaishuoltoon, ja lapsesta huolehtivat siis näin ollen sijaisvanhemmat, pyrkii lastensuojelulaki välttämään ns. säilyttävää hoitoa. Ei ole lapsen edun mukaista vaihtaa hänen asumisolosuhteitaan jatkuvasti.
Mielivaltaista lastensuojelua?
Lasten huostaanotto on aina tunteita kuohuttava tilanne, eikä se ole helppo myöskään sosiaalityöntekijälle. Kauhukertomukset huostaanotoista ja diktaattorimaisesti käyttäytyvistä sosiaalityöntekijöistä puhuttavat myös Vauva.fi:n keskusteluissa. Myös lastensuojelun tarjoamaa avohoitoa kohtaan tunnetaan usein tyytymättömyyttä.
”Sosiaalitanttojen mielivalta on aivan järkyttävää”, toteaa eräs keskustelija.
”Kaikki avohuollon toiminta voi olla ihan mitä sattuu. ’Huolen’ ajamana kun saa huseerata mitä haluaa.”
Lastensuojelua koskevissa asioissa tulee kuitenkin muistaa, että sosiaalityöntekijöiden toimintaa sitoo lastensuojelulaki. Mieltä askarruttavista asioista pitää voida kysyä, ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa on aina toimittava keskustellen ja lapsen etua ajaen. Tahdonvastainen huostaanotto ei ole tavoitteena sosiaalityöntekijöilläkään, vaan se on lapsensuojelullisista toimenpiteistä se viimeinen oljenkorsi – kun mikään muu ei auta.
Lapsen huostaanottoa koskevissa päätöksissä voi vanhempi valittaa hallinto-oikeuteen.
Ja jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustavat huostaanottoa, kunnan sosiaalilautakunnan tekemä huostaanottopäätös on vahvistettava hallinto-oikeudessa.
Paljon huhuja, vähemmän faktoja
Sosiaalityöntekijät saavat osakseen myös kannustusta Vauva.fi:n keskusteluissa.
”Kyllä tässä maassa elää lapsia niin kurjissa oloissa, että tuskinpa näitä “turhia ja mielivaltaisia” huostaanottoja on enempää kuin yksi/10 000. Jos sitäkään.”
Toisaalta huostaanotto on aina äärimmäisen raskas kokemus etenkin juuri lapsen vanhemmille, ja totuutta huostaanoton tarpeellisuudesta voi olla hankala myöntää.
”Enpä ole koskaan kuullut, että huostaan otettujen lasten vanhemmat olisivat myöntäneet, että huostaanotto oli aiheellinen ja että ongelmia on. Ainahan kuulee (ja netti on pullollaan) näitä valitusvirsiä aiheettomasta huostaanotosta, sossujen mielivallasta jne. – vaikka totuus siellä takana on toinen”, toteaa eräs keskustelija.
”Tällaisissa tapauksissa, jossa vanhemmat uupuvat, he usein itsekin toivovat, että lapsi/nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Eivät he pyydä, että joku tulisi tiskaamaan, vaan haluavat tilanteen lapsen/nuoren kanssa katkaistua siinä vaiheessa, kun lapsi/nuori on käynyt toistuvasti vanhemman päälle tai muuta vastaavaa.”
Huhupuheet huostaanotoista lähtevät liikkeelle helposti, koska tapausten faktoja ei tunneta, vaan tiedot ovat luonnollisesti aina salaisia ja luottamuksellisia. Usein on kyse tapahtumasta, joka tapahtui ”yhdelle tutulle perheelle”. Valitettavan usein huostaanottoihin Suomessa liittyy alkoholi.
Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat yleistyneet Suomessa 2010-luvulle tultaessa. Taustalla on usein juuri vanhempien väsymys, alkoholi sekä nuoren häiriökäyttäytyminen ja päihteiden käyttö.
http://www.perheelliset.fi/2010/07/kun-mikaan-ei-enaa-auta-lapsi-huostaanottoon/
Kun mikään ei enää auta – lapsi huostaanottoon
13.07.2010 Aino Pensola.
Lapsen huostaanotto on varmasti yksi pahimmista mahdollisista kauhukuvista jokaiselle vanhemmalle. Huostaanotto vaatii tuekseen kuitenkin erittäin painavat perusteet, ja se on lastensuojelutyön viimesijaisin keino varmistaa, että lapsi varttuu turvallisessa ympäristössä.
Huostaanotolle painavat perusteet
Lapsen huostaanotto ei koskaan tapahdu kevein perustein. Ennen kuin tällaisista toimenpiteistä voidaan edes alkaa puhua, on lapsen ja perheen tilannetta arvioitava monipuolisesti. Huostaanottoa edeltävät tavallisesti pitkät avohuoltojaksot. Vasta sitten, mikäli lapsen elinolosuhteet eivät avohuollon seurauksena parane, turvaudutaan huostaanottoon tai sijaishuoltoon.
Ensisijaisesti pyritään aina siihen, että lapsi asuu vanhempiensa luona. Huostaanotolla pyritään aina ajamaan lapsen etua. Jos lapsen elinolosuhteet vaativat huostaanottoa, siihen ryhdytään pikaisesti.
Huostaanotto voi olla luonteeltaan joko kiireellinen turvatoimenpide, jolla pyritään saamaan lapsi pois vaarallisesta ympäristöstä, tai varsinainen huostaanotto. Varsinainen huostaanotto tarkoittaa yleensä lapsen pidempiaikaista sijoittamista kodin ulkopuolelle.
Lastensuojelulaissa huostaanoton perusteet on jaettu kahteen perusteeseen: lapsen kasvuolosuhteissa oleviin puutteisiin tai lapsen omaan käyttäytymiseen. Jos lapsi on esimerkiksi sekaantunut päihteisiin tai rikollisuuteen, eivätkä vanhempien keinot tai avohuollon toimenpiteet haitallisen käytöksen katkaisemiseksi riitä, voidaan joutua turvautumaan huostaanottoon.
Mikäli päädytään sijaishuoltoon, ja lapsesta huolehtivat siis näin ollen sijaisvanhemmat, pyrkii lastensuojelulaki välttämään ns. säilyttävää hoitoa. Ei ole lapsen edun mukaista vaihtaa hänen asumisolosuhteitaan jatkuvasti.
Mielivaltaista lastensuojelua?
Lasten huostaanotto on aina tunteita kuohuttava tilanne, eikä se ole helppo myöskään sosiaalityöntekijälle. Kauhukertomukset huostaanotoista ja diktaattorimaisesti käyttäytyvistä sosiaalityöntekijöistä puhuttavat myös Vauva.fi:n keskusteluissa. Myös lastensuojelun tarjoamaa avohoitoa kohtaan tunnetaan usein tyytymättömyyttä.
”Sosiaalitanttojen mielivalta on aivan järkyttävää”, toteaa eräs keskustelija.
”Kaikki avohuollon toiminta voi olla ihan mitä sattuu. ’Huolen’ ajamana kun saa huseerata mitä haluaa.”
Lastensuojelua koskevissa asioissa tulee kuitenkin muistaa, että sosiaalityöntekijöiden toimintaa sitoo lastensuojelulaki. Mieltä askarruttavista asioista pitää voida kysyä, ja lastensuojeluun liittyvissä asioissa on aina toimittava keskustellen ja lapsen etua ajaen. Tahdonvastainen huostaanotto ei ole tavoitteena sosiaalityöntekijöilläkään, vaan se on lapsensuojelullisista toimenpiteistä se viimeinen oljenkorsi – kun mikään muu ei auta.
Lapsen huostaanottoa koskevissa päätöksissä voi vanhempi valittaa hallinto-oikeuteen.
Ja jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustavat huostaanottoa, kunnan sosiaalilautakunnan tekemä huostaanottopäätös on vahvistettava hallinto-oikeudessa.
Paljon huhuja, vähemmän faktoja
Sosiaalityöntekijät saavat osakseen myös kannustusta Vauva.fi:n keskusteluissa.
”Kyllä tässä maassa elää lapsia niin kurjissa oloissa, että tuskinpa näitä “turhia ja mielivaltaisia” huostaanottoja on enempää kuin yksi/10 000. Jos sitäkään.”
Toisaalta huostaanotto on aina äärimmäisen raskas kokemus etenkin juuri lapsen vanhemmille, ja totuutta huostaanoton tarpeellisuudesta voi olla hankala myöntää.
”Enpä ole koskaan kuullut, että huostaan otettujen lasten vanhemmat olisivat myöntäneet, että huostaanotto oli aiheellinen ja että ongelmia on. Ainahan kuulee (ja netti on pullollaan) näitä valitusvirsiä aiheettomasta huostaanotosta, sossujen mielivallasta jne. – vaikka totuus siellä takana on toinen”, toteaa eräs keskustelija.
”Tällaisissa tapauksissa, jossa vanhemmat uupuvat, he usein itsekin toivovat, että lapsi/nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Eivät he pyydä, että joku tulisi tiskaamaan, vaan haluavat tilanteen lapsen/nuoren kanssa katkaistua siinä vaiheessa, kun lapsi/nuori on käynyt toistuvasti vanhemman päälle tai muuta vastaavaa.”
Huhupuheet huostaanotoista lähtevät liikkeelle helposti, koska tapausten faktoja ei tunneta, vaan tiedot ovat luonnollisesti aina salaisia ja luottamuksellisia. Usein on kyse tapahtumasta, joka tapahtui ”yhdelle tutulle perheelle”. Valitettavan usein huostaanottoihin Suomessa liittyy alkoholi.
Erityisesti teini-ikäisten huostaanotot ovat yleistyneet Suomessa 2010-luvulle tultaessa. Taustalla on usein juuri vanhempien väsymys, alkoholi sekä nuoren häiriökäyttäytyminen ja päihteiden käyttö.
http://www.perheelliset.fi/2010/07/kun-mikaan-ei-enaa-auta-lapsi-huostaanottoon/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoisen löydön toit tänne!
Mikä on tuo järjestö? Mitä eturyhmiä kuuluu jäsenistöön, keitä ovat sponsorit?
"..............
Huostaanotolle painavat perusteet
Lapsen huostaanotto ei koskaan tapahdu kevein perustein.
Ennen kuin tällaisista toimenpiteistä voidaan edes alkaa puhua,
on lapsen ja perheen tilannetta arvioitava monipuolisesti.
Huostaanottoa edeltävät tavallisesti pitkät avohuoltojaksot.
Vasta sitten, mikäli lapsen elinolosuhteet eivät avohuollon seurauksena parane,
turvaudutaan huostaanottoon tai sijaishuoltoon ..........
....................."
Kun kuitenkin ministereitä, tutkijoita lastensuojelun alalta, kansanedustajia, YK:n Lapsen Oikeuksien komitea, Lastensuojelujärjestöt jne, Rouvatkin lastensuojelussa,
ovat aivan toista mieltä!
Ettei mitään avohuollon tukia ole, eikä ainakaan sellaisia mitä perheet yksilöllisesti tarvitsevat.
Puhumattakaan
että LAKISÄÄTEISET PERUSPALVELUT OLISIVAT maamme kunnissa ja kaupungeissa
voimassa olevien lakien mukaisia.
Mitä mieltä tämä Pensolan Anu on siitä
että kunnat rikollisesti ohjaavat kodinhoitajaa pyytäneet lapsiperheet lastensuojeluun asiakasperheiksi
ja sitä kautta pahimmassa tapauksessa huostaanottoperheiksi?
Tämäkin tosiasia, kun on oikein ministerin ja lääninhallituksen "suulla" todettu
ja ääneen julkisuudessa kerrottu!
Onko taas kerran tietyillä piireillä niin löysää velliä valumassa pöksyihin
kun meinaa väen väkisin tämä virallisen ja viranomaisena esiintyvien henkilöiden pyörittämä lastensuojelun P.MÄTÄ paljastua
ja lasten, nuorten sijoitusbisnekset ovat vaarassa lakata ja veronmaksajan rahan tulo ehtyä?
http://www.iltasanomat.fi/
Kun mikään ei enää auta - lapsi huostaanottoon
Lapsen huostaanotto on varmasti yksi pahimmista mahdollisista kauhukuvista jokaiselle vanhemmalle.
Huostaanotto vaatii tuekseen kuitenkin erittäin painavat perusteet,
ja se on lastensuojelutyön viimesijaisin keino varmistaa,
että lapsi varttuu turvallisessa ympäristössä.