Ompa synkkä tarina Möhkössä tänä kesänä. Miksi teatteri ei tee hauskoja esityksiä? Teatterit muualla ovat hauskoja ja niissä on onnellinen loppu.
teatteri
hauskaa elämään
19432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Humoristinen ja kansaa puhuttava teatteriesitys harvoin syntyy harrastajakirjoittajien kynästä/kynistä. Ammattikirjoittaja saa kepeään huumoriin sopivan määrän arkea, jolloin esityksestä tulee kiinnostava ja yleisöä vetävä.
Edelliskesien Möhkössä esitetyt historiaan sitoutuvat näytelmät kiinnostivat myös Kujun mukanaolon johdosta.
Toivotaan, että kirjoittaminenkin saadaan uomiinsa.
hauskanpito ja takuuvarmasti. Eikä tarvihe kuleksia kymmeniä kilometrejä kyliltä toiselle.
Tässä taas paistaa suomi24:n kirjoittajien keskimääräinen älykkyys. Puhutaan ties miten asian vierestä ja kaukaa. Tarviiko jokaisen tarinan olla aina niin kiva ja helppo? Ja eikös se Kujukin ollut vain yhdessä näytelmässä eikä kaikissa edellisissä. Ei siinä ammattinäyttelijöitä tarvita, jos Möhkön oma porukka osaa asiansa. Ja olen käynyt katsomassa tämän kesän näytelmän, käsikirjoitus on hyvä ja huumoriakin löytyy synkkienkin kohtien välillä! Suosittelen!!!
valehtele? Onko hyvä? Entäs jos en tykkää?
Olen aikeissa käydä katsomassa sen Möhkön jutun. Joensuun Hasaniemen (Hasanniemen) kävin jo ja oli kyllä upeasti toteutettu.
Aika vapaastihan siinä oli Paasilinnaa vedetty, mutta oivallisesti, varsin oivallisesti.
Muutama rooli vähän tökästeli, mutta se kerhoneuvoja teki tosi hienoa työtä.
Voiih, niitä ruusnpunaisia, "itämispelon" sekaisia vuodatuksia... ja ne eleet.
Ei ole moittimista "bisnesmiehen", lääkärin eikä myöskään hullunmyllärin roolissa.
Nauroin esitykselle välillä vedet silmissä.
Käykäähän katsomassa.
Onko teatterin tarkoituksena olla pelkästään hauskaa ajanvietettä? Kuoliaaksinaurattaminen tuskin lienee riittävä motiivi tehdä teatteria vuosikausia. Jos koskee ja tekee kipeää, eikö se ole parempi kuin hölynpölyjutut joita ei kuukauden päästä enää muista. Puhutteleva teatteri on parasta, ei tarvitse tykätä mutta jos nostaa ajatuksia niin että täytyy kirjoittaa, on teatteri tehnyt tehtävänsä.
Mitähän kukakin mieltää hauskaksi ajanvietteeksi? Yleensähän se on navanalusvitsejä. Ne kaikki jutut on kuultu satakertaa, kyllä teatteri voi olla ja sen pitää muutakin.
Näytelmän aiheeksi,esimerkiksi sisäsiittoisuus hyvä?
Aihe sisäsiittoisuus hyvä näytelmän aihe?
Kyllä näytelmän sisällössä oli itua ja ajan tapahtumien kuvausta. Voisitte olla ihan ylpeitä, että Ilomantsissa on näin hyvä harrastajapohjainen teatteri. Vetää vertoja vaikka mille vastaavanlaisin voimin toteutetulle teatterille. Olen käynyt monena vuotena katsomassa Möhköllä ja kirkolla - ainakin kerran oli Pääskynpesän takapihalla. En ole ilomantsilainen, mutta tökkäydyn aina joskus katselemassa.
Kun näin tämänkesäisen näytelmän otsikon, kyllä mielessäni ajattelin hieman toisenlaista aiheen käsittelyä. Hyvä näinkin, eihän käsikirjoitusta tehdä yhdelle, eikä pelkästään yhdenlaisille käsityksille. Katsojillakin on monenlaisia mielipiteitä "hyvästä ja pahasta." Niin se vain on. En pettynyt näkemääni.
Varovainen arviointi se oll. Sutinen sutaisi kyllä muutaman asian esille, joita käskirjoittajat voisivat puntaroida ja jättää osan jutuista pois.
Navanalustahan se on ollut sitten Kukkos_Papin aikojen jälkeen, mutta kuitenkin muutaman näytelmän nosti pari ammattilaista.
Mutta jos kansa tyytyy tarjottuun niin hyvoll.
Omakehu kyllä taas haisoo.
Mielenkiintoinen keskustelu pisti silmään, on aina hyvä jos esitys herättää tunteita. Teatterin tarkoitus ei todella ole pelkästään vedättää nauruhermoja sinkeälle vaan tehdä mielenkiintoisia esityksiä niin tekijöiden kuin katsojienkin kannalta. Kaikki eivät pidä kaikista esityksistä ja oikein hyvä niin. Toisille ihmisille intiimi kanssakäyminen julkisesti on liikaa, toisille taas väkivalta tai joku muu "ei-mukava" asia. Kukkamekkofarsseja tehdään joka pitäjässä, Möhkön vahvuus on juuri se, että tarjolla on jotain aivan muuta.
Edelliselle kirjoittajalle tiedoksi, että emme käytä tätä palstaa markkinointiimme ja toivon rohkeutta jatkossa tulla myös lähempää katsomaan, sillalta katsottuna voi joitakin asioita jäädä huomaamatta. Teatteri tarjoaa sinulle ilmaisen pääsylipun johonkin tämän kesän esityksistä.
yst terv
Vesa Kervinen
Itsekehu haisoo, sanon vieläkin!
Varataanko lippu nimellä .....?
Ymmärrys hoi!
Ei harrastajateatteri voi toimi kuten ammattiteatteri, vaan joskus on vedettävä henkeä.
Ne ovat Suomessa teatterien esityksissä koko talven. Kesällä kaipaa hauskuutta ja arjesta irtoamista, mutta hyvän humoristisen käsikirjoituksen kirjoittaminen onki ammattilaisen puuhaa ja se ei synny harrastelijoilta.
Iloa synkkään pimeyteen ja kärsivien elämään!
sanoin käykäähän katsomassa se Hasaniemen näytös. Sitten tiedätte mitä tarkoitan hyvällä huumorilla. Navanalusjutut ovat moukkia varten.
Ja sinulle joka kysyit pitääkö teatterin olla pelkkää hauskaa jne... - kyllä pitää. Kesäteatterin pitää olla (myös) hauskaa.
Ihmiset hakevat teatterista sitä mitä elämästä puuttuu; toisilla se on hetken unohdus arjesta ja toisilla jotain syvällisempää. Jos haluaa hauskaa, sitä varmaan löytyy joistain teattereista, toiset haluavat jotain kerroksellisempaa ja pohdittavaa. Hauskan hakeminen on sinänsä aivan yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin kokemus ja on hienoa, jos sen hetken unohduksen arjestaan on saanut jostain esityksestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien esitysten pitäisi toimia samoin ja samoilla periaatteilla. Jotkut esitykset saattavat jättää jotain mielen sopukoihin ajateltavaa ja tämä keskustelu on osoittanut oivallisesti sen, että toisille se saatu kokemus on positiivinen ja toisille negatiivinen. Kuinka kukin sen jälkipyykin mielessään pesee, se on jokaisen oma asia. Jos tämä keskustelu auttaa purkamaan niitä pahoja tai hyviä tuntemuksia, on se hyvä juttu. Teatterin tarkoitus ei ole olla saippuaoopperaa arjen unohtamiseksi. Pelkästä huumorista ei kannata maksaa, sitä näkee päivittäin poliitikkojen lausunnoissa.
Ei itseltäni, koska en vielä ole ehtinyt näytöstä katsomaan. Eräs sukulaiseni kertoi näytelmän olleen turhan raskaan katsojan koettavaksi. Kehui näyttelijöiden suoritusta, jokainen oli osansa hoitanut kunnialla. Hän kaipasi arjen harmauteen ja vastoinkäymisiin yleisestikin ottaen teatterilta vastapainoa elämäänsä. Kevyempi ja humoristisempi käsikirjoitus oli hänen palautteensa, jonka toivoi minun eteen päin viestittävän. Minähän tein työtä käskettyä.
taide on koskettanut katsojia koska täällä on näin vilkasta keskustelua. Hömpästä harvemmin keskustellaan.