kaikki yksitellen totetuneet.
Mutta eivät sun kanssasi. Silti joskus haaveilen sustakin. Oikeastaan en enää usko niihin, mutta
muistan ne ajat ja haaveeni ja sinut. Veit osan musta lopullisesti mukanasi. Joskus pelkään että
sydämessäni on suuri musta aukko, enkä tiedä mitä siellä piilee.
ei se sun syysi ole. Ymmärrän sun toimintasi paremmin nykyään.
Me ollaan kovin samanlaisia. Kumpikin meistä tekee sen mikä on tehtävä. Vaikka tuntuisi miltä, siitäkin
huolimatta.
Jumala rakastaa ironiaa. Sä et varmaan usko Jumalaan, enkä mäkään siitä puhu. Mutta mä uskon toki.
Mahdatko sä koskaan saada selville asioita ja silti ymmärtää muakin.
Mutta eivät sun kanssasi. Silti joskus haaveilen sustakin. Oikeastaan en enää usko niihin, mutta
muistan ne ajat ja haaveeni ja sinut. Veit osan musta lopullisesti mukanasi. Joskus pelkään että
sydämessäni on suuri musta aukko, enkä tiedä mitä siellä piilee.
ei se sun syysi ole. Ymmärrän sun toimintasi paremmin nykyään.
Me ollaan kovin samanlaisia. Kumpikin meistä tekee sen mikä on tehtävä. Vaikka tuntuisi miltä, siitäkin
huolimatta.
Jumala rakastaa ironiaa. Sä et varmaan usko Jumalaan, enkä mäkään siitä puhu. Mutta mä uskon toki.
Mahdatko sä koskaan saada selville asioita ja silti ymmärtää muakin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=5U18tlm-5-g&feature=PlayList&p=FC7C4BCAD42860DD&playnext_from=PL&playnext=1&index=8
http://www.youtube.com/watch?v=R_pEfNpluXw&feature=PlayList&p=C326A2720C14D237&playnext_from=PL&playnext=1&index=64
teksisi on kaunista mutta kaunisteltua.et ollut kovinkaan rohkea ja tarttunut "juttuumme" vedit musta vain enrgiat omiin asioihisi ja nyt hieman kaiholla muistelet se ei ole rakkautta ehkä pientä ihastumista vain se paremmaksi asioita ei tee eikä kuva kaunis jälkeen jäänyt kai ymmärrät? sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa olemmeko me samanlaisia vai emme sitä nyt mietit olisit miettinyt silloin aiemmin vaan en tunteitas pakottaa ole voinut ei korjaa se sydäntäni että et mua kelpuuttanut ei anna se minulle mitään ehkä sinä ainoana jotain voitit,minä omaa polkuani katkerana kuljen. En sua lämmöllä muistaa voi kai ymmärrät?
Tiedän tunteesi. Jos olisti hän: Ymmärrän sinua. En osaa enempää laittaa kun tämän.
http://www.youtube.com/watch?v=SlCR6QsvkWQ
viestiisi vai oliko tuo vain toteamus? Tekstisi sopii minulle. Jopa niin paljon, että olen lukenut sen varmaan kymmeneen kertaan lävitse.
En vain osaa vastata sinulle, niin kuin, et varmaan sinäkään minulle, jos olisin hän sinulle. Keväällä lupasin itselleni, että jos minulla on mahdollsisuus, haluasin vielä ainakin kerran elämässäni tavata sinut. Olen miettynyt usein meitä. Tiedän, että sinullakin puuttuu tiedon palasia minusta ja siitä miksi olen käyttäytynyt tietyllä tavalla ja miltä se on näyttänyt sinusta. Tiedän, ne eivät täsmää.
Olen itse miettinyt, miten voin elää epätietoisuudessa sinusta lopun elämääni. -Olen miettinyt miten sinä voit tehdä saman. Arvostan kirjoitustasi, se oli rohkea.
-Ei, en tiennyt, että uskot Jumalaan. En tiedä mitä ajatella lauseesta: "Mahdatko sä koskaan saada selville asioita ja silti ymmärtää muakin." Itse elän hetkessä ja ajattelen, että huomisesta löytyy minun haaveeni.
Jottei menisi ihan taivaan tuuliin ja anonyymisti. Meidä yhteisistä kokemuksista on jo vuosikymmen. Ja jos, et ole se jota itse ajattelen, niin toivotan kaikkea hyvää. Teit hyvin kun, kirjoitit avauksesi.
oli oikeastaan kai kirjoitettu kuin ajatus ääneen.
Vastasin sinulle, koska sunkin kirjoituksesi jotenkin kosketti mua ja siksikin, että tietäisit etten ole
sinun etsimäsi ihminen. Tiedän sen tuosta vuosikymmenestä.
Mietin kirjoitanko ajatuksiani vielä kymmenenkin vuoden päästä. En tiedä, kukaties.
Joku tosiaan saattaa koskettaa niin syvältä, että kaipaus tuntuu vaikka luulisi ajan haalistavan muiston.
Kerran muistan kirjoitelleeni eräässä ketjussa aivan ihastuttavan ihmisen kanssa. Hän kirjoitti jotain
sen suuntaista, että luopui kirjoittamisesta jottei hämäisi muita ihmisiä.
en ihan vielä kokonaan pysty lopettamaan. Joskus on pakko saada ajatus pois päästänsä.
Ehkä tulee sekin aika kun en enää kirjoita mitään.
Kaikkea hyvää sinullekin. Jos se olisi teille hyväksi, toivon että vielä voitte kohdata.
Minä tiedän kohtaavani hänet varmasti. Odotan ja pelkään yhtä aikaisesti.
Pelkään omia tunteitani. En häntä.
Vastauksesi oli tärkeä minulle niin kuin kirjoitit. -Hämäännyin ja onneksi vastasit. ;) En osaa eritellä, miksi kyseinen ihminen on jäänyt niin syvästi mieleeni. Aivoissamme ei valitettavasti ole nappulla, jolla kääntää muistoja pois. Olimme läheiset toisillemme ja erosimme kuin veitsellä leikaten. -ehkä/osittain olosuhteiden vieminä, ainkakin omaltakohdalta katsottuna. Mutta ei siitä enempää. Kiitos vielä kerran.
Toivon myös kaikkea hyvää kohtaamiseesi. Uskon, että kaikki menee kohdaltasi hienosti.
Nyt poistun näiltä palstoilta hölmöilemästä.
Pakko sanoo vaikka tuskin oletkaan se joka vei multa palasen ... Ja uskon Jumalaan vaikka sitä ei kyllä mitenkään huomaa.. oon kyllä vähän kadoksissa sen asian kanssa jollakin tavalla tiiän että jumala on mutta sitte en halua uskoa koska haluan tehdä mitä vaan (syntiä):D mutta jos ajattelen sitä omaa tapaustani niin mun mielestä ehkä näin on parempi mutta kyllä mä sua ikävöin ... mutta joo ehkä sä et ole se joka sen palasen vei.
Ja miehelle siis meni?