Tällä palstalla on nykyään todella paljon todisteiden vaatimista, joten pistänpä tähän nyt toisenlaisen aiheen.
Olen 22 vuotias mies, käynyt rippikoulun vuonna 2003. Kävin sen "ihansama"-asenteella. Hyvällä käytöksellä ottaen kaiken oppimateriaalin ja yhteiset tekemiset sellaisina kuin ne tulivat. En silloin miettinyt miten asioihin, kuten luomiskertomukseen pitäisi suhtautua, nykyään olen tieteellisellä kannalla, mutta se ei ole tämän juttuni pointti.
Lukiessani joitakin aikoja sitten sarjakuvia, tarkemmin "Yoko Tsuno"-sarjan albumia nimeltä "Ixon Valo", törmäsin seuraavaan lauseeseen:
"Mikään usko ei ole typerä, jos se tekee ihmisestä paremman."
Paremmuutta ei tietenkään tule ottaa siten, että uskovainen sellaisenaan olisi ateistia paremmin. Ei, vaan
Tämä pitää mielestäni täysin paikkansa. Rippikoulun voi ottaa kansalaiskasvatuksena, ei tarvitse ajatella sitä aivopesuna. Jokainen voi vanhemmiltaan saamaa kasvatusta käyttäen mielessään pohtia, mitkä kirkon ja rippikoulun opettamat asiat voisivat edelleen kasvattaa henkilöä ihmisenä parempaa suuntaan. Itse olen ottanut uskonnosta elämääni esimerkiksi niistä kymmenestä käskystä useimmat. Käskyjä 1 ja 2 katson epäillen. En mainitse niitä tässä jotta en tuputtaisi kenellekään mitään.
Sen sijaan, jos usko saa ihmisen toimimaan moraalisesti ja eettisesti väärin, olisi syytä pysähtyä miettimään. Tästä esimerkkinä kiihkouskovaiset, fundamentalistit ja tietenkin jatkuvasti uutisissa olevat itsemurhapommittajat. Viimeksi mainitut eivät tietenkään välttämättä aina toimi uskonsa pohjalta.
En laskisi itseäni aivan absolutistiseksi ateistiksi, vaikka olenkin tieteen kannalla. Osallistun esim. rippijuhliin / konfirmaatioihin, jos saan kutsun sellaisiin. Kunniotan tilaisuutta olemalla läsnä ja seuraamalla juhlakaavoja siltä osin, kuin katson olevan kohteliasta. Uskoa tai syntejä en tunnusta, lauluja en välttämättä laula, mutta seisomaan nousen muiden mukana.
En ole eronnut kirkosta, koska vielä aviottomana haluan säilyttää mahdollisuuden pitää aikanaan kirkkohäät. Kirkolliverosta en välitä. Menköön vaan, pärjään kyllä palkallani.
Hector laulaa kappaleesaan "Palkkasoturi" seuraavasti:
"Hän on ortodoksi, ateisti, juutalainenkin ja protestantti hindu myös..."
Pointtini on siis se, että vaikka opetettava asia tuntuisi uskomattamalta roskalta, siitäkin voi yrittää löytää hyviä esimerkkejä ja ohjeita itselleen elämässään. Eihän se ole tärkeää, mihin uskomme, vaan miten kohtelemme toisiamme.
"Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa -
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa:
Näin ei saada sotaa koskaan loppumaan..."
Olen 22 vuotias mies, käynyt rippikoulun vuonna 2003. Kävin sen "ihansama"-asenteella. Hyvällä käytöksellä ottaen kaiken oppimateriaalin ja yhteiset tekemiset sellaisina kuin ne tulivat. En silloin miettinyt miten asioihin, kuten luomiskertomukseen pitäisi suhtautua, nykyään olen tieteellisellä kannalla, mutta se ei ole tämän juttuni pointti.
Lukiessani joitakin aikoja sitten sarjakuvia, tarkemmin "Yoko Tsuno"-sarjan albumia nimeltä "Ixon Valo", törmäsin seuraavaan lauseeseen:
"Mikään usko ei ole typerä, jos se tekee ihmisestä paremman."
Paremmuutta ei tietenkään tule ottaa siten, että uskovainen sellaisenaan olisi ateistia paremmin. Ei, vaan
Tämä pitää mielestäni täysin paikkansa. Rippikoulun voi ottaa kansalaiskasvatuksena, ei tarvitse ajatella sitä aivopesuna. Jokainen voi vanhemmiltaan saamaa kasvatusta käyttäen mielessään pohtia, mitkä kirkon ja rippikoulun opettamat asiat voisivat edelleen kasvattaa henkilöä ihmisenä parempaa suuntaan. Itse olen ottanut uskonnosta elämääni esimerkiksi niistä kymmenestä käskystä useimmat. Käskyjä 1 ja 2 katson epäillen. En mainitse niitä tässä jotta en tuputtaisi kenellekään mitään.
Sen sijaan, jos usko saa ihmisen toimimaan moraalisesti ja eettisesti väärin, olisi syytä pysähtyä miettimään. Tästä esimerkkinä kiihkouskovaiset, fundamentalistit ja tietenkin jatkuvasti uutisissa olevat itsemurhapommittajat. Viimeksi mainitut eivät tietenkään välttämättä aina toimi uskonsa pohjalta.
En laskisi itseäni aivan absolutistiseksi ateistiksi, vaikka olenkin tieteen kannalla. Osallistun esim. rippijuhliin / konfirmaatioihin, jos saan kutsun sellaisiin. Kunniotan tilaisuutta olemalla läsnä ja seuraamalla juhlakaavoja siltä osin, kuin katson olevan kohteliasta. Uskoa tai syntejä en tunnusta, lauluja en välttämättä laula, mutta seisomaan nousen muiden mukana.
En ole eronnut kirkosta, koska vielä aviottomana haluan säilyttää mahdollisuuden pitää aikanaan kirkkohäät. Kirkolliverosta en välitä. Menköön vaan, pärjään kyllä palkallani.
Hector laulaa kappaleesaan "Palkkasoturi" seuraavasti:
"Hän on ortodoksi, ateisti, juutalainenkin ja protestantti hindu myös..."
Pointtini on siis se, että vaikka opetettava asia tuntuisi uskomattamalta roskalta, siitäkin voi yrittää löytää hyviä esimerkkejä ja ohjeita itselleen elämässään. Eihän se ole tärkeää, mihin uskomme, vaan miten kohtelemme toisiamme.
"Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa -
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet, huomatkaa:
Näin ei saada sotaa koskaan loppumaan..."
Vastaukset 2
Vanhimmat
laulun sanojen julkaisu ilman lupaa
Taisi olla ensimmäisiä oikeasti asiallisia viestejä tällä palstalla jossa on oikeasti joku pointti!
Mutta koska vääristelit Hectorin laulun sanoja:
"Hän on ortodoksi, ateisti, juutalainenkin ja protestantti on hän myös.."
Tällaiseksi:
"Hän on ortodoksi, ateisti, juutalainenkin ja protestantti hindu myös..."
en voi siis ottaa sinua todesta ja voin jatkaa mahtavia jihad-iskujani ateismin nimissä!