Miten

jo liian syvällä ja karttakin hukassa - en pääse lähtemään - ainakaan vielä.

viisi kirjainta kirjoitti:

jo liian syvällä ja karttakin hukassa - en pääse lähtemään - ainakaan vielä.

Mulle tuli helpottava olo kun myönnän että olen hävinnyt. Tunne voitti. Enää ei tarvitse taistella. Pitää vaan oppia elämään tunteen kanssa.

Kovasti sulla tuntuu olevan tarvetta lähteä jutuistasi päätellen.
Mä luovutin. En jaksa enää taistella. Olkoot sitten niin.

1 kirjoitti:

Mulle tuli helpottava olo kun myönnän että olen hävinnyt. Tunne voitti. Enää ei tarvitse taistella. Pitää vaan oppia elämään tunteen kanssa.

Kovasti sulla tuntuu olevan tarvetta lähteä jutuistasi päätellen.
Mä luovutin. En jaksa enää taistella. Olkoot sitten niin.

kovin kauan kestä, jos rakastaa voimatta saada edes mahdollisuutta. Tunne vain kasvoi liian suureksi hallita ja itse menin liian rikki voidakseni enää elää sen kanssa helpolla siellä missä nyt olen. Olin jo aikeissa lähteä vuosi sitten, mutta jäin, ja hetken se tuntuikin hyvältä ajatukselta, mutta nyt --- en halua satuttaa enempää ja tulla satutetuksi, joten voisi olla parempi, jos voisin lähteä.

Viisi Kirjainta kirjoitti:

kovin kauan kestä, jos rakastaa voimatta saada edes mahdollisuutta. Tunne vain kasvoi liian suureksi hallita ja itse menin liian rikki voidakseni enää elää sen kanssa helpolla siellä missä nyt olen. Olin jo aikeissa lähteä vuosi sitten, mutta jäin, ja hetken se tuntuikin hyvältä ajatukselta, mutta nyt --- en halua satuttaa enempää ja tulla satutetuksi, joten voisi olla parempi, jos voisin lähteä.

Mulla on myös mahdoton tilanne. Eli ei voi onnistua. Mitään ei ole tehtävissä. Mutta, luovutin tunnetta vastaan taistelun. En tiedä miten tästä eteenpäin. Silti olo on jotenkin parempi kun ei tarvitse kieltää itseltään sitä tunnetta.

Tsemppiä sulle. Toivottavasti saat asiasi parempaan kuntoon.

1 kirjoitti:

Mulla on myös mahdoton tilanne. Eli ei voi onnistua. Mitään ei ole tehtävissä. Mutta, luovutin tunnetta vastaan taistelun. En tiedä miten tästä eteenpäin. Silti olo on jotenkin parempi kun ei tarvitse kieltää itseltään sitä tunnetta.

Tsemppiä sulle. Toivottavasti saat asiasi parempaan kuntoon.

tappamista ei kannatakaan yrittää - se harvemmin taitaa onnistua ja aiheuttaa turhaa tuskaa, mutta ongelma tuossa tunteessa on vain se, että se tekee haavoittuvaiseksi. Kaikki mitä tuo tunteittesi kohde tekee tai sanoo vaikuttaakin nyt paljon enemmän kuin ennen, ja hän voi tahtomattaan satuttaa sinua. Näissä ns. kielletyissä tunteissa harvemmin kukaan voittaa, ellei sitten toista hetken hivele se, että joku ihailee ja rakastaa.

Viisi Kirjainta kirjoitti:

tappamista ei kannatakaan yrittää - se harvemmin taitaa onnistua ja aiheuttaa turhaa tuskaa, mutta ongelma tuossa tunteessa on vain se, että se tekee haavoittuvaiseksi. Kaikki mitä tuo tunteittesi kohde tekee tai sanoo vaikuttaakin nyt paljon enemmän kuin ennen, ja hän voi tahtomattaan satuttaa sinua. Näissä ns. kielletyissä tunteissa harvemmin kukaan voittaa, ellei sitten toista hetken hivele se, että joku ihailee ja rakastaa.

sattuu siihen tottuu ja vahvistuu.
Ulkoistan itseni kaikesta kuulemasta ja näkemästäni. Ei kosketa minua.

Viisi Kirjainta kirjoitti:

tappamista ei kannatakaan yrittää - se harvemmin taitaa onnistua ja aiheuttaa turhaa tuskaa, mutta ongelma tuossa tunteessa on vain se, että se tekee haavoittuvaiseksi. Kaikki mitä tuo tunteittesi kohde tekee tai sanoo vaikuttaakin nyt paljon enemmän kuin ennen, ja hän voi tahtomattaan satuttaa sinua. Näissä ns. kielletyissä tunteissa harvemmin kukaan voittaa, ellei sitten toista hetken hivele se, että joku ihailee ja rakastaa.

No ei minua tosiaankaan kukaan rakasta, siitä ei ole kyse. Eli tilanne on siltä osin täysin mahdoton. Mutta, tunnetta vastaan ei voi taistella. Senkin huomasin. Olkoot sitten niin.

Tuossakin olet täysin oikeassa, kaikki mitä tunteiden kohde sanoo tosiaankin vaikuttaa. Tosin, hän ei välitä minusta, joten se siitä.

Minua ei ainakaan imartele jos joku rakastaa minua yksipuolisesi. Se olisi lähinnä kauhea tilanne, tuntisin huonoa omaatuntoa. Sellaisen jutun kyllä lopettaisin aivan heti, edellyttäen että henkilö kertoo minulle tunteistaan. Jos ei kerro niin sitten en voi tietää ja toimia oikein.
Parempi että minä rakastan yksipuolisesti kuin että joku rakastaa minua yksipuolisesti, jos valita pitää.

Minä olen sekaisin tunteista.

1 kirjoitti:

No ei minua tosiaankaan kukaan rakasta, siitä ei ole kyse. Eli tilanne on siltä osin täysin mahdoton. Mutta, tunnetta vastaan ei voi taistella. Senkin huomasin. Olkoot sitten niin.

Tuossakin olet täysin oikeassa, kaikki mitä tunteiden kohde sanoo tosiaankin vaikuttaa. Tosin, hän ei välitä minusta, joten se siitä.

Minua ei ainakaan imartele jos joku rakastaa minua yksipuolisesi. Se olisi lähinnä kauhea tilanne, tuntisin huonoa omaatuntoa. Sellaisen jutun kyllä lopettaisin aivan heti, edellyttäen että henkilö kertoo minulle tunteistaan. Jos ei kerro niin sitten en voi tietää ja toimia oikein.
Parempi että minä rakastan yksipuolisesti kuin että joku rakastaa minua yksipuolisesti, jos valita pitää.

Minä olen sekaisin tunteista.

ja ajatukset kohdillaan - kaikki eivät vain valitettavasti ajattele samalla tavalla. Itse tiedän omassa tilanteessani molemmilla olleen/olevan tunteita, mutta kaiken vaikeus vain tukahduttaa ne, ja nyt arvelen olleeni vain eräänlainen henkireikä, josta hakea sitä tunnetta ja sielunkumppanuutta, mutta kun olisin itse tarvinnut tukea omassa elämässäni, en sitä löydäkään. En voi sanoa häntä edes ystäväkseni, vaikka haluaisin, koska ystävyys edellyttää vastavuoroisuutta, avoimuutta ja luottamusta.. Ja ironisinta on se, että tiedän tässä olleen mahdollisuuksia vaikka mihin, jos vain aika ja paikka olisi ollut toinen, mutta nyt pelkään kaiken sen vähänkin muuttuvan hiljaa rumaksi.

Melkoinen umpikuja, mutta ehkä se vielä tästä - toivon mukaan - muovautuu.