Ajattelin tänne herätellä keskustelua kun olen perheineni kovin vaikeassa tilanteessa. Päädyin muutama kuukausi sitten monen asian summana siihen että käskin mieheni pakata rojunsa. Ero oli riitaisa, mies ei meinannut uskoa ensinäkään että olin oikeasti tosissani. Sain kumminkin hänet lähtemään ja lopulta jopa ymmärtämään että asunnon hakuun hänen nyt vaan on ryhdyttävä, eikä eläteltävä toiveita siitä että muutaman viikon mietittyäni ottaisin hänet takaisin kotiin.
Nyt välimme ovat parantuneet huomattavasti tuon eron jälkeen, ja olen alkanut miettiä asioita jotka vaatisivat sitä ehdotonta muutosta jos mahdollisesti yrittäisimme vielä paikata liittomme ja palata yhteen. Haluaisin palstan lukijoilta kommenttia kun nyt lyhyesti kerron ongelmista jotka ajoivat minut tekemään ratkaisuni.
-Mieheni ei osallistunut kotitöihin/kaikki piti erikseen pyytää jos halusi hänen jotain tekevän.
-Lasten kanssa vietti aikaa minimaalisen vähän. Kotona oleili mielellään tv:n ja tietokoneen läheisyydessä.
-Kaljalle meno tarkoitti aina *päätäyteen*ja siihen löytyi aina rahaa vaikka vuokrat tms. oli maksamatta. reissuille lähdettiin joko salaa tai käyttäen teko syynä "hei mä käyn kioskilla" taktiikkaa.
- Valehteli asioista, esim laskujen maksu. (aiheutti luottamus pulaa)
- Petti ja jäi kiinni (vei luottamuksen kokonaan)
-Valitti ettei pääse mihinkään , mut ei koskaan tarjoutunut itse hoitamaan lapsia jotta minä saisin vapaata.
nyt kun on oltu erillään muutoksia on tapahtunut ainakin lasten kanssa olemisessa. Viettää paljon aikaa heidän kanssaan ja ollaan epäviralliseti oleiltu saman katon alla. On osallistunut kodin hoitoon sekä ruoka ostoihin. meidän välit on lämmenneet alun "jäätymistilasta", ollaan oltu yhdessä perheenä monissa paikoissa; kyläilty,reissattu yms.
Ongelmia on kumminkin vielä paljon ratkottavan. Olis kiva lukea muiden kokemuksia että onko tilapäinen asumusero auttanut ongelmissa vai näyttänyt ettei mitään ole tehtävissä?
Nyt välimme ovat parantuneet huomattavasti tuon eron jälkeen, ja olen alkanut miettiä asioita jotka vaatisivat sitä ehdotonta muutosta jos mahdollisesti yrittäisimme vielä paikata liittomme ja palata yhteen. Haluaisin palstan lukijoilta kommenttia kun nyt lyhyesti kerron ongelmista jotka ajoivat minut tekemään ratkaisuni.
-Mieheni ei osallistunut kotitöihin/kaikki piti erikseen pyytää jos halusi hänen jotain tekevän.
-Lasten kanssa vietti aikaa minimaalisen vähän. Kotona oleili mielellään tv:n ja tietokoneen läheisyydessä.
-Kaljalle meno tarkoitti aina *päätäyteen*ja siihen löytyi aina rahaa vaikka vuokrat tms. oli maksamatta. reissuille lähdettiin joko salaa tai käyttäen teko syynä "hei mä käyn kioskilla" taktiikkaa.
- Valehteli asioista, esim laskujen maksu. (aiheutti luottamus pulaa)
- Petti ja jäi kiinni (vei luottamuksen kokonaan)
-Valitti ettei pääse mihinkään , mut ei koskaan tarjoutunut itse hoitamaan lapsia jotta minä saisin vapaata.
nyt kun on oltu erillään muutoksia on tapahtunut ainakin lasten kanssa olemisessa. Viettää paljon aikaa heidän kanssaan ja ollaan epäviralliseti oleiltu saman katon alla. On osallistunut kodin hoitoon sekä ruoka ostoihin. meidän välit on lämmenneet alun "jäätymistilasta", ollaan oltu yhdessä perheenä monissa paikoissa; kyläilty,reissattu yms.
Ongelmia on kumminkin vielä paljon ratkottavan. Olis kiva lukea muiden kokemuksia että onko tilapäinen asumusero auttanut ongelmissa vai näyttänyt ettei mitään ole tehtävissä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.