Olisi mukava kuulla, millaisissa hommissa yksinäiset päivänsä kuluttavat?
Minä teen pääasiassa taloushallinnon tehtäviä eräässä pk-firmassa. Tylsää on, pitäisi etsiä jotain vähän kehittävämpää työtä. Ei vaan ole suhteita, jotka nykypäivänä helpottaisivat uuden työpaikankin hankkimisessa huomattavasti.
Minä teen pääasiassa taloushallinnon tehtäviä eräässä pk-firmassa. Tylsää on, pitäisi etsiä jotain vähän kehittävämpää työtä. Ei vaan ole suhteita, jotka nykypäivänä helpottaisivat uuden työpaikankin hankkimisessa huomattavasti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
toistaseks en mitään.
Joka toinen päivä nautin "vapaudestani" pitkine laiskoine aamuineen ja joka toinen päivä taas kaipaan töihin, tai edes jotain "järkevää" tekemistä.
Olen kuvataiteilija, mutta en halua enää taiteilla, joten olen siis vain työtön.
Mä olen kaupassa töissä. Ihan huippu paikka näin yksinäiselle.. saa, ja pitää tervehtiä asiakkaita koko ajan.. monet jäävät vielä keskustelemaankin. Ihana jutella niin erilaisten ihmisten kanssa. Käyn yksin baareissakin ja sielläkin silloin tällöin joku tulee juttelemaan että sähän olet siellä töissä.. palkka ei ole häävi, mutta raha ei merkkaa mulle yhtään mitään. Olen onnellinen siitä että saan edes joidenkin kanssa jutella päivän aikana. Työkavereiden kanssa tulee juteltua lähinnä työasioista, asiakkaiden kanssa voit jutella ihan mistä tahansa.. toki niitä huonojakin asiakkaita on. Mutta eipä tuo haittaa.. pääasiassa voin suositella työtä kaikille yksinäisille. Ehkä mikään kassa työ ei ole hääviä.mutta myymälän puolella on aikaa enemmän jutella nitä näitä.. monet sanovat täällä että ainoa kerta kun pääsevät koskettamaan toista ihmistä on kaupan kassalla kun vaihtorahojen yhteydessä kädet vahingossa koskevat.. no, voin kertoa että harvat kosketukseni tulevat monesti kassalla, kylläkin sillä pöydän toisella puolella. Tätä palstaa lukiessani olenkin ruvennut enemmän miettimään että kuinkahan moni niitä asiakkaista jonka käteen satun osumaan on todella yhtä yksinäinen kuin minä?? Aika jännä ajatella tollasia siinä rahastaessa.. :)
syrjäytynyt rappioalkoholisti, en tee normaalia työtä.
Yrittäjä eli omaa firmaa pyörittelen yksin. Hyvä työ yksinäiselle kun ei ole edes työkavereita.
Venytän muniani...
Olen eläkkeellä syynä masennus ja ahdistus. En kokenut tätä pahaksi niin kauan kuin parisuhdetta kesti, mutta sen jälkeen kun kumppani jätti, on tuntunut että seinät kaatuvat päälle. Elämä on pelkkää yksitoikkoista kitkuttamista ja se tunne että kukaan ei tarvitse minua enää mihinkään kalvaa niin että saa oikein keksimällä keksiä minkä vuoksi tässä enää eläisi.
Yritän jaksaa elää niiden pienten ilojen vuoksi mitä päivittäin vielä kuitenkin tunnen esim. luonnon, vuodenaikojen, eläinten, ruoan yms. vuoksi. Ja tietysti kumppanihaku on kokoajan päällä, mutta siinäkin on tullut niin huonoja kokemuksia ettei jaksa uskoa enää mihinkään.
Ehkä ne joilla on työ jaksavat jotenkin paremmin. Ainakin sitten kun helteet loppuvat.
paitsi etten jaksa motivoitua enää kumppanin etsintään.. menee tää loppuaika varmaan näinkin, kitkutellen.
en enää halua olla 'tarpeellinen jollekin', kun ei ole voimiakaan. se onkin ainoa hyvä asia: kukaan ei oo vaatimassa mitään
Siivoojana olen. Kesän ajan ollut kaikenlisäksi kiertävänä kesä- ja sairaslomasijaisena, joten pysyviä ihmissuhteita ei ole syntynyt. Siivoojat ei muutenkaan kauheesti pääse kollegoiden kanssa työskenteleen, vaan monessa paikassa olet yksin asiakasyrityksen ihmisten ja asiakkaiden keskellä. Toki tässä on paljon ihmisiä tavannut, mutta ei niihin kauheasti ole päässyt tutustumaan... :(
mut se on vapaa,helppo työ.
en pysty tekeen normaalia työpäivää, hermot ja kiinnostus ei riitä siihen.
se on semmoinen henkinen lamatila,joka vaivaa mua saamattomuus, mielenkiinnon puute ja kärsimättömyys(neurologinen oireyhtymä, pakkomielteet ja kärsimättämyys, hermot vain ei kestä kovaa prässiä).
työhöni kuuluu ajaa autolla, ja työssäni on myös asiakaspalvelua mikä ei suju multa niin hyvin mutta isäni on apurina joten tilanne on senvuoksi parempi.
Olen laboratoriossa töissä keskikokoisessa firmassa.
Mä ripulia piereskelen.
mä teen koulutetun hierojan hommia. Tämä ammatti on kans siinä mielessä hyvä että saa olla ainaki työn puolesta ihmisten kanssa tekemisissä. Paha vaan että eipä niistä asiakkaista kovin helposti mitään ystäviä saa... sääntö kun menee niin, että jos asiakas ei halua hieronnan jälkeen ulkomaailmassa tuntea niin minäkään en saa mitään kontaktia ottaa, vaikka sitten sielä kaupan kassajonossa nähtäis...
Itsenäisesti tehtävää toimistoduunia teen, voi piiloutua koneelle kenenkään huomaamatta että on olemassa :)
Epäsosiaalisena luonteena tuskin selviäisin asiakaspalvelusta tms. ja hattua täytyy nostaa ketkä sitä jaksavat.