Onko Turussa nähtävillä missäänpäin jotain ekologisen kaupunkiasumisen kylää tai kokeilua? Jotain sellaista, jossa olisi hyödynnetty kierrätysmateriaaleja ja kokeiltu uusia rakenneratkaisuja?
Jotenkin tuntuu oudolta, että vapaaehtoisuuteen ja ekologisuuteen perustuvaa elämänmuotoa ei arvosteta, eikä sille annata tilaa. Miksi kaiken pitäisi mennä senmukaan kuin rakennustoimintaan osallistuvat sen tahtovat?
Eikö luonnonläheisyydelle ja sitä tukevalla ihmisten sosiaalisia lähiverkostoja tukevalla asumismuodolle ole enää sijaa yhteiskunnassamme? Kaikkien ei ole pakko olla samanlaisessa standardielämässä? Ja kaikista ei tarvitse tulla työmuurahaisia tai etuisuuksilla orjuutettuja hallintoalamaisia. On parempi, että ihminen on mukana vaikkapa sosiaalisessa lähialue mikrotaloudessa ja niiden verkostoissa, kuin se, että he myyvät oman sielunsa ajattelemattomuuttaan muurahaisen osaan. Ja siihen mikä nykyään on vallalla, eli huomiotalouteen, jossa toimimisen edelletykset ovat se, että ihminen on senverran oman elämänsä sisäinen sankari, että voi kimallella omien luulojensa tai toisista luulemiensa asioiden tähden.
Koska sellaisen elämän jäljet ovat julmat ja epäoikeudenmukaiset kaikkia siihen osallistua osapuolia kohtaan.
Jotenkin tuntuu oudolta, että vapaaehtoisuuteen ja ekologisuuteen perustuvaa elämänmuotoa ei arvosteta, eikä sille annata tilaa. Miksi kaiken pitäisi mennä senmukaan kuin rakennustoimintaan osallistuvat sen tahtovat?
Eikö luonnonläheisyydelle ja sitä tukevalla ihmisten sosiaalisia lähiverkostoja tukevalla asumismuodolle ole enää sijaa yhteiskunnassamme? Kaikkien ei ole pakko olla samanlaisessa standardielämässä? Ja kaikista ei tarvitse tulla työmuurahaisia tai etuisuuksilla orjuutettuja hallintoalamaisia. On parempi, että ihminen on mukana vaikkapa sosiaalisessa lähialue mikrotaloudessa ja niiden verkostoissa, kuin se, että he myyvät oman sielunsa ajattelemattomuuttaan muurahaisen osaan. Ja siihen mikä nykyään on vallalla, eli huomiotalouteen, jossa toimimisen edelletykset ovat se, että ihminen on senverran oman elämänsä sisäinen sankari, että voi kimallella omien luulojensa tai toisista luulemiensa asioiden tähden.
Koska sellaisen elämän jäljet ovat julmat ja epäoikeudenmukaiset kaikkia siihen osallistua osapuolia kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parasta suomalaista kaupunkirakentamista! Kierrätysmateriaaleista rakentamienn ei yleensä ole kovin ekologista. Joitakin poikkeuksia on, kuten muoviset tiskipöydät.
Elinkaariajattelu on valitettavan vierasta suomalaiselle asunnon ostajalle. Vielä ikävämpää on, etteivät tutkijatkaan täysin ymmärrä asiaa. Ajetaan kaikenlaisia hilavitkuttimia pakollisiksi, joita todellisuudessa ei huolleta ja jotka aiheuttavat näin ollen vain kustannuksia.
KISS kannattaa muistaa myös rakentamisessa. Saksassa on tehty uusia toimistotaloja painovoimaisella ilmanvaihdolla! Se tekee jokaa osaa. Ekologisessa rakentamisessa ensimmäiset satavuotta ovat vaikeimmat. Sen jälkeen nähdään, vastaako rakennus vielä tarpeita, eli kannattaako säilyttää.
Väitän, että Turussa on 1700- ja 1800-lukujen ja kenties 1930-luvun lopun taloja jäljellä viellä siinä vaiheessa, kun Uittamot ja Varissuot on purettu. Toisaalta säilyttäminen vain säilyttämisen vuoksi ei ole kustannustehokasta. Kaupungin pitää myös kasvaa ja muuttua.
Livonsaaren yhteisökylä Paraisen kyljessä voisi olla jotain mitä tarkoitat:
http://www.yhteisokyla.net/
Huuhaata. Tuollaiset kommuunit eivät elä pitkään.