Kopsasin tuon viestin edellisestä keskustelusta tuonne alle, että tiedätte, mihin vastaa.
Eli kysyvä ihmettelee, että miksi opettajat eivät jaksa. Tiedän, että monessa tapauksessa on syynä se, että vanhemmat eivät hoida kasvatusvelvollisuuttaan, vaan jättävät sen päiväkodin harteille, kun lapsi on pieni ja sitten luulevat, että opettajan kuuluu jatkaa työtä siitä. Todellisuudessa vanhempien kuuluu myös itse kasvattaa lapsiaan eikä sysätä heitä yhteiskunna harteille. Eli vinkkinä: käyttäkää vanhemmat kaikki liikenevä vapaa-aikanne lasten kanssa olemiseen (ei se vaadi kuin muutaman vuoden ja on olemassa paljon ilmaisiakin harrastuksia eli ei voi olla rahastakaan kiinni). Näin omalla hyvällä esimerkillänne aivankuin huomaamatta kasvatatte lapsianne, jotka myös pysyvät koulussa opetuksen perässä. Ja jos on vaikeuksia koulun ja läksyjen kanssa, eikös se ole myös vanhempien asia auttaa niissä, eikä vaan opettajan. Outoa, kun joillakin vanhemmilla ei ole enää maalaisjärkeä.
Tässä kopioitu teksti:
Ihmettelen suuresti tätä nykymaailman menoa.Oma kohtaiset kokemukset on osoittaneet sen että opettajat eivät halua/jaksa antaa huomiota kuin vain tietyille oppilaille jotka jo pärjäisivät ilman apuakin.Syrjäänvetäytyväiset lapset unohdetaan ja heitä aletaan syyttää välinpitämättömyydestä koulun käyntiä kohtaan.Ei mene kauaa kun heidät luetellaan jo tarkkaavaisuushäiriön puolelle ja lapsi kuka ei todellakaan kuulu tarkkikselle uhataan sinne siirtää.Eikö lapsella ole enää oikeuksia,onko oikeudet ainoastaan opettajalla ja siinä miten opettaja jaksaa?Miksi päiväkodeissa opetetaan kohtelemaan yksilöinä lapsia ja hoidetaan heidän tarpeensa ja huomiodaan lapsi,kun taas koulumaailmassa unohdetaan yksilö ja ekaluokkalaisen pitää olla pieni aikuinen,aivan yllättäen?Mikä tässä koulumaailmassa mättää?Onko opettajan työ liian rank´kaa opettajille nykyään ja miksei koulunkäyntiavustajia voi hankkia lisää?En ymmärrä..mutta muutosta olisi tapahduttava!
Eli kysyvä ihmettelee, että miksi opettajat eivät jaksa. Tiedän, että monessa tapauksessa on syynä se, että vanhemmat eivät hoida kasvatusvelvollisuuttaan, vaan jättävät sen päiväkodin harteille, kun lapsi on pieni ja sitten luulevat, että opettajan kuuluu jatkaa työtä siitä. Todellisuudessa vanhempien kuuluu myös itse kasvattaa lapsiaan eikä sysätä heitä yhteiskunna harteille. Eli vinkkinä: käyttäkää vanhemmat kaikki liikenevä vapaa-aikanne lasten kanssa olemiseen (ei se vaadi kuin muutaman vuoden ja on olemassa paljon ilmaisiakin harrastuksia eli ei voi olla rahastakaan kiinni). Näin omalla hyvällä esimerkillänne aivankuin huomaamatta kasvatatte lapsianne, jotka myös pysyvät koulussa opetuksen perässä. Ja jos on vaikeuksia koulun ja läksyjen kanssa, eikös se ole myös vanhempien asia auttaa niissä, eikä vaan opettajan. Outoa, kun joillakin vanhemmilla ei ole enää maalaisjärkeä.
Tässä kopioitu teksti:
Ihmettelen suuresti tätä nykymaailman menoa.Oma kohtaiset kokemukset on osoittaneet sen että opettajat eivät halua/jaksa antaa huomiota kuin vain tietyille oppilaille jotka jo pärjäisivät ilman apuakin.Syrjäänvetäytyväiset lapset unohdetaan ja heitä aletaan syyttää välinpitämättömyydestä koulun käyntiä kohtaan.Ei mene kauaa kun heidät luetellaan jo tarkkaavaisuushäiriön puolelle ja lapsi kuka ei todellakaan kuulu tarkkikselle uhataan sinne siirtää.Eikö lapsella ole enää oikeuksia,onko oikeudet ainoastaan opettajalla ja siinä miten opettaja jaksaa?Miksi päiväkodeissa opetetaan kohtelemaan yksilöinä lapsia ja hoidetaan heidän tarpeensa ja huomiodaan lapsi,kun taas koulumaailmassa unohdetaan yksilö ja ekaluokkalaisen pitää olla pieni aikuinen,aivan yllättäen?Mikä tässä koulumaailmassa mättää?Onko opettajan työ liian rank´kaa opettajille nykyään ja miksei koulunkäyntiavustajia voi hankkia lisää?En ymmärrä..mutta muutosta olisi tapahduttava!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vanhemmat vastaavat lapsensa kasvatuksesta. Koulun tehtävä on tukea sitä, mutta nykyään niin helposti työnnetään koko vastuu yhteiskunnalle. Oikeudet kyllä tiedetään, mutta omista velvollisuuksista ei puhuta mitään.
Mutta vielä on onneksi niitä tavallisia maalaisjärkisiä kasvattamassa jälkikasvuaan.
Tervemenoa viikoksi opettamaan ja tekemään kaikki siihen liittyvät tehtävät ja kantamaan siihen liittyvät murheet!
Pääsääntöisesti Suomen kouluissa on kuitenkin ahkeria ja asiansa hallitsevia opettajia ja tavallisia lapsia, joiden erilaisuus pystytään ammattitaidolla ottamaan opetujksessa huomioon!
kyllä kasvatus lähtee kotoa,siinä ei ole mielestäni mitään epäselvyyttä.Jos lapsi kasvaa ilman mitään rajoja ja ilman velvollisuuksia,ollaan kyllä pian suossa;ja sitten onkin helppo syytellä opettajaa.Konflikteja tosin tulee puolin ja toisin,mutta yleensä ne ovat vanhempien ja opettajien välillä selvitettävissä.
Tuossa oli maininta, että lasta kohdellana päiväkodissa yksilönä...tämä on varmasti ihanne, mutta enpä usko, että niillä resursseilla siellä on mahdollista jokaisen yksilöllisyyttä kunnioittaa koko ajan ja tehdä aina sitä mitä lapsi haluaa, vaan kyllä siellä opetellaan ryhmässä toimimimaan ja sehän on edellytys koko yhteiskunnan toimimisen kannalta.
Liika yksilökeskeisyys ei ehkä opeta lasta ottamaan muita huomioon ja kotonahan on taas vanhempien velvollisuus tukea lapsen yksilöllisyyttä, koska siellä on yleensä yksi aikuinen lasta kohti. Eli kyllä se on vanhempien vastuulla sitten sitä lasta opastaa ja kannustaa siellä kotona ja ennen kaikkea antaa AIKAA lapsille, kyllä sitä ehtii sitten harrastaa, kun ne lapset ovat jo isompia. On kuin rahaa pankkiin panisi kaikki se aika, minkä lasten kanssa ehtii/viitsii viettää silloin kun he ovat vielä pieni ja pitävät vielä äitiä ja isää esimerkkinään, koska esimerkin voima on paljon suurempi kuin sanottujen sanojen :)