Pieniä juttuja mutta...?

Olen vakituisessa parisuhteessa jo useamman vuoden ajan ja nyt on alkanut kalvamaan mustasukkaisuus ja luottamuspula. Luottamuspula kehittyi oikeastaan siitä että kumppanini sai yöllä nakukuvan kännykkäänsä, ja oli lähettänyt oman nakukuvansa ennen ko. viestiä samalle henkilölle. selitys oli että ei tiedä mistään mitään, ja oli muutenkin kännissä. (tämä totta) Kumppanini selitteli että on joku kaverin kavari tms, eikä mikään tärkeä henkilö. On pitänyt kuitenkin tähän henkilöön yhteyttä tapauksen jälkeen, ja aina silloin kun olen itse poissa. Todella tarkkaan poistaa aina lähetetyt ja saapuneet viestit pois, mutta mulla on konstini tarkistaa, että kelle sitä ollaan viestitelty. Ei myönnä pitävänsä yhteyttä tähän henkilöön, mutta mulla on vahva epäillys, että niitä nakukuvia on lähetetty sinne suuntaan uudestaankin.

Toinen seikka, ei puhu totta pienissäkään asioissa, kuten että onko käynyt kommentoimassa ihmisten kuvia jollakin tietyllä sivulla. On käynnyt, ja mulle väittää että ei käy kommentoimassa. No tämänkin asian pystyy helposti todistamaan, että valheita TAAS tunkee suusta. Mulle on ihan sama että kommentoiko jonkun persettä tms. jossain, mutta voisi myöntää että tekee sellaista, en edes suuttuisi koska nämä kommentit kuitenkin on olleet asiallisia, eikä mitään mennään nussimaan tyylisiä.

Joo en ole itsekkään puhtoinen, sillä toisen kännykän tutkiminen ei ole mikääm luottamusta herättävä teko. Mutta enpä ole turhaan tutkinut, ja osaan aina aavistaa kumppanistani että koska sitä ollaan oltu pahoilla teillä. Miten voisin ottaa asian puheeksi, että tiedän hänen tekemisistään, riidellä en haluaisi, suoranaisesta pettämisestähän ei ole kysy?

Alkaa ahdistaa tälläinen pikku hiljaa, epäileminen on raskasta.