Olen 17- vuotias tyttö ja olen kärsinyt pakko- ajatuksista 8 vuotiaasta saakka. Ajatukset/ pelot ovat liittyneet useimmiten vahvasti seksuaalisuuteen ja väkivaltaan ja siihen kuinka olen seksuaalisesti epänormaali.
Pelot alkoivat mielikuvina perheenjäsenistäni ( todella inhottavia ja kuvottavia). Sen jälkeen tuli kauhea ajatus että olenkin lesbo ( ei sinäänsä mitään kamalaa, mutta pienelle tytölle se oli kauheaa, kun kuvittelin että vanhemmat ei enää rakasta mua jos olen lesbo). Näiden lisäksi olen pelännyt tekeväni itsemurhan, sairastavani HIV:tä, olevani sarja- murhaaja, ym.
Olen käynyt terapiassa n. vuoden ja syönyt lääkkeitä saman verran. Läääkäri diagnosoi ocd:n. Oireeni helpottivat ja olin onnellinen koska kluulin päässeeni ajatuksista kokonaan eroon. Lopetin terapiassa käynnin kuukausi sitten, lääkärin ja terapeutin kehotuksesta.
Nyt ajatukset ovat kuitenkin tulleet takaisin ja olen todella epätoivoinen. Ajatukseni alkoivat valtavasta ahdistuskohtauksesta, koska tajusin olevani bi- seksuaali ( huom. lesbo- pelko.) Hyväksyn asian tosi hyvin, eikä se ole minulle ongelma. Ongelma on se, että kun yksi peloistani (melkein) toteutui, pelkään että muutkin voivat toteutua. Olen todella kauhuissani... En todellakaan halua satuttaa ketää, mutta pelkään olevani jotenkin viallinen, että toteutan kamalat ajtukseni/ pelkoni , tahtomattani. Tämä on aivan hirveää. Välillä tuntuu että itsemurha on ainoa ulos pääsy, silloin en ainakaan voi vahingoittaa ketään...
Pelot alkoivat mielikuvina perheenjäsenistäni ( todella inhottavia ja kuvottavia). Sen jälkeen tuli kauhea ajatus että olenkin lesbo ( ei sinäänsä mitään kamalaa, mutta pienelle tytölle se oli kauheaa, kun kuvittelin että vanhemmat ei enää rakasta mua jos olen lesbo). Näiden lisäksi olen pelännyt tekeväni itsemurhan, sairastavani HIV:tä, olevani sarja- murhaaja, ym.
Olen käynyt terapiassa n. vuoden ja syönyt lääkkeitä saman verran. Läääkäri diagnosoi ocd:n. Oireeni helpottivat ja olin onnellinen koska kluulin päässeeni ajatuksista kokonaan eroon. Lopetin terapiassa käynnin kuukausi sitten, lääkärin ja terapeutin kehotuksesta.
Nyt ajatukset ovat kuitenkin tulleet takaisin ja olen todella epätoivoinen. Ajatukseni alkoivat valtavasta ahdistuskohtauksesta, koska tajusin olevani bi- seksuaali ( huom. lesbo- pelko.) Hyväksyn asian tosi hyvin, eikä se ole minulle ongelma. Ongelma on se, että kun yksi peloistani (melkein) toteutui, pelkään että muutkin voivat toteutua. Olen todella kauhuissani... En todellakaan halua satuttaa ketää, mutta pelkään olevani jotenkin viallinen, että toteutan kamalat ajtukseni/ pelkoni , tahtomattani. Tämä on aivan hirveää. Välillä tuntuu että itsemurha on ainoa ulos pääsy, silloin en ainakaan voi vahingoittaa ketään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen jostain lukenut että pakko-oireinen hyvin harvoin toteuttaa ajatuksiaan. Varmaan pääsääntöisesti ovat tavallista tunnollisempia ja kiltempiä jotka eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Ajatukset ovat hyvin ahdistavia ja pelottavia ja ymmärrän että alkaa pelottaan että toteuttaa joskus ne. Mutta se on oikeastaan juuri se järjen merkki että se pelottaa. Sellaiset ihmiset jotka tekevät kauheuksia eivät käsittääkseni ymmärrä ollenkaan tehneensä väärin eivätkä ole ajatelleet etukäteen niitä väärinä tekoina.
Ehkä terapia ei ole ollut tarpeeksi tehokas kohdallasi. Kaikki terapeutit eivät ole välttämättä perehtyneet tarpeeksi pakko-oikeisen hoitoon. VOisit myös lainata kirjastosta kirjoja aiheesta koska niissä on hyviä ohjeita miten pakko-oireesta voi päästä eroon.
Tiedän mistä kirjoitan koska asia ei ole minullekaan tuntematon vaan olen kärsinyt siitä myös. Se on ollut kausittaista. Lukemalla aiheesta ja oppimalla ymmärtämään mistä on kysymys olen voinut kohtalaisen hyvin. Yleensä muut elämän kriisit voi laukaista aina joskus pakko-ajatuksia. Meitä on monia jotka kärsii älä luovuta.
tästä sivusta kyselisin jotta mitä kirjoja olet lukenut joista koet että oli apua pakkoneuroosiin?
-kerrasta poikki on luettu!
Uskon että Jeesuksen ristin luota löydät itsesi ja rauhan ajatuksiisi
http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/87316