suhde, olen kuullut joskus jonkun pariskunnan vihjaisevan suhteensa muodosta kysyttäessä suhteensa olevan viharakkautta, ja olevansa vielä kaiken lisäksi tyytyväisiäkin seksielämäänsä, kaikin mokomin ihan hyvä, että löytyy näinkin oudon suteen omistavista tyytyväisiä, kun nykyaikana tyytyväisyyttä seksiasioihin ei oikein tunnu olevan,
mutta minua mietityttää, minkälaista on moinen suhde, ja yleensäkin mitä on viharakkaussuhde ihan arkipäiväisissä asioissakin
mutta minua mietityttää, minkälaista on moinen suhde, ja yleensäkin mitä on viharakkaussuhde ihan arkipäiväisissä asioissakin
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tätäkään asiaa.
Pitkäaikainen, kauan aviossa ollut (molemmat ensimmäisessään) ollut pariskunta harrasti minulle käsittämättömiä seurustelumuotoja.
Jo v40:n tietämissä rouva pyysi tapaamista kanssani jolloin hän kertoi miehensä nukkuvan viikonlopun päivät humalassa ja olleen jo seitsemän vuotta kyvytön yhdyntään.
Hyvän näköinen pankkivirkailijarouva tarjosi itseään mutta kohteliaisuutta yritellen kieltäydyin.
Kyseessä oli kuitenkin kouluaikaisen kaverini vaimo.
Muutama viikko tuon jälkeen pariskunta todisteli syvää rakkauttaan.
Myöhempinä vuosina ilmeni jatkuva, vaihtelevin välein esiintyvä nyrkkivalta josta rouvalla oli lääkärintodistus.
Olimme yhden turpiinvetotilanteen todistajina.
Edelleen, aina tavatessamme syvän rakkauden todistelua.
Koska olen ahdas ja puutteellinen on kuvaamani käyttäytymistapa minulle käsittämätön!
Onkohan tuossa kyse viha- rakkaussuhteesta vai jostain muusta?
kanssa, sitä se on. Juopot hakkaavat kumppaneitaan, joista osa kuitenkin jää elämään juppojensa kanssa. Juopot ovat uskottomia, eivätkä ota vastuuta tekemisistään. Kyvyn vähetessä ja verenpaineen noustessa sitä mieskuntoa yritetään elvyttää joka nurkalla.
Selvinä aikoinaan yrittää mies käyttäytyä ja nainen on uskovinaan, kun ei uskalla erota.
Onko se viharakkautta, en tiedä.
Minä erosin ja sain hyvän elämän seuraavan miehen kanssa, josta olen Luojalle kiitollinen.
Tässä aamukahvia odotellessa mietin ilman omakohtaista kokemusta, miten olen nähnyt arjen tapahtumissa tuon suhteen.
Kyseinen pariskunta oli keski-iän ylittänyt, olleet aviossa jo kolmisenkymmentä vuotta.Ensi tapaamisella ei toki sellaista ilmennyt, juttelivat ihan mukavasti. Mutta tutustuttua heihin lähemmin, ei voinut olla huomaamatta miehen usein ärtyneenä teilaavan vaimonsa mielipiteen kädenhuitaisulla, ja kiivaastikin mollaavan häntä vieraan läsnäollessa. Vaivaantuihan siitä, ja lähti niin pian kuin kehtasi:D
Ilmeisesti päälle jäänyt tapa, koska se mitä vaimo puhui, ei mielestäni antanut aihetta vieraan aikana mitätöimiseen. Vaimoihminen vain hymyili., minua taas ärsytti naisena ettei hän reagoinnut. Kahdenkesken saattoi purkaa vihaansa leuka tutisten:" Kun tuo ukko!!!"
Osallistuva tuo vaimo ei ollut keskusteluissa, jos hän tuli mukaan. kiinnostuksen kohteena oli joko julkkikset tai kodin piiriin kuuluvat asiat.
Tiemme erkanivat, he jäivät ainoana kokemuksena hieman oudolta tuntuv pariskunnaltalta.
Mutta minäpä pääsen nyt aamukahville !
mutta ei meillä, meillä on mennyt aina kaikki niin upeesti ja mahtavasti. Pelkkää rakkautta ja onnea !
joissa ulkopuoliset eivät näe kuin vain normaalin elämännenon, mutta lähisuku monesti ihmettelee kuinka tuo täti tai setä jaksaa tuollaista vihanpitoa ja riitelyä jopa pahoinpitelyäkin silloin tällöin.
Joskus tuntuu, että jompikumpi kaipaakin sellaista tapahtumaa, että sen jälkeen on taas asiat hoidettu ja purettu ihan haluissakin.
Viha-rakkaussuhdettako moinen aika vaikeaa tietää ja onko siinäkin vaara, että halut kasvaa ja jopa kaipaillaan enemmän ja enemmän ihan kuin seksiasioissakin, entinen ei tyydytä vaan haluihin pitää saada uudempia ja uudempia muotoja jopa tosi vaarallisiakin.
Onko tämäkin ahneutta ja ahneuden kasvattamista ja siinä sitten toinen tai toinen tai molemmatkin lähtevät hakoteille, varsinkin asiain mennessä toisen puolelta liiallisuuksiin ja myös jäädessä paikoilleen.
rakkaus-viha suhde on aika usein havaittavissa, kun välillä ollaan niin kovasti hyvääpataa keskenään ja välillä sitten kiroillen haukutaan toinen toisiaan, nämä naapurit ovat useinkin jo kauemmin aikaa asuneet naapureina ja tuntevat toisensa hyvin,
enkä usko, että sanonta rakkaus-vihasuhde tarkoittaa aina ihan tappelunujakoimista ja pahoinpitelyä, vaan sellaista jotain toinen toistaan setvimistä ja mielenilmaisua tai sitten tehdään vähän jäynää toiselle huonona päivänä
Matti Nykäsellä ja Mervillä ollut melkoinen viharakkaussuhde. Välillä oli niin lempeetä ja sitten taas silmä mustana.
En tiedä, lieneekö tuo suhde loppunut tykkänään. Ainakin olisi parempi molemmille.
Olen huomannut että täällä palstallakin on viha-rakkaussuhteita. Kaksi naista välillä haukkuu toisiaan, tai enemmänkin se toinen haukku. Silti tuntuvat olevansa sielun sisaria toisilleen.
Täälläkin on kyse riippuvuudesta, kuten esim. juopon tai väkivaltaisen perheessä. Kamalaa on joittenkin kiusaaminen, mutta kun ei osaa olla poiskaan.
palstoilla, olen myös huomannut ja harmittaa, kun varmaan saataisiin kehiin todella oivaltaviakin juttuja, harmittaa, harmittaa moinen rakkaus-viha vuorovaikutusten tapa, josta ei tunnuta irti pääsevän edes miestenkään osalta
todella tarvittaisiin, nythän tämä on joittenkin päväkirja ja sättipaikka.
on mahdollinen rakkaus-vihaduhde. Mietein tässä käen tyyliä viedä munansa pikkulintujen pesään, kun itse on laiska poikasiaan hoitamaan. Ehkä ei käelle tule mieleen pelko, että tämä toinen lintu tekisikin lakon ja heivaisi ulos juuri käen poikasen.
Aika outoa, että lintu vain jaksaa ja jaksaa hoitaa ja kantaa tälle isolle kaverille ruokaa.
En ole lintutietelijä, mutta ihmetyttää moinen luonnon systeemi.
ei siinä ole muusta kyse kuin vastuun siirtämiestä muille. Sitä kyllä yhteiskunnassa tapahtuu.
voi tyttären tai pojan aviopuolisoiden välit olla viha- rakkaussuhteisia. Anopilla on rahaa, josta johtuen lasten aviopuolisot ovat toisaalta hyvinkin auliita auttelemaan ja kehumaan anoppia, mutta heti kun silmä välttää alkaa aikamoinen ilkeys ja viharuljanssi
En edes ymmärrä koko rakkaus/viha suhdetta noin yhtenä, jos rakastetaan niin ei vihata ja päinvastoin, jos tuollaista suhdetta jossain on on se pahasti kieroutunut normaalista elämästä.
Viha jo yksistään on pahasta, täällä nimenomaan sen olen saanut huomata mitä se saa aikaan, jatkuvat ilkeät huomautukset johon yhtyy muutama 'kunnollinen' kirjoittaja, ilkeillään ja ahdistetaan muutamia vuorotellen ja yhdessä, kuin he olisivat viimeinen paha maailmassa, eikö tämä kerro jo meille tämän ikäisille ettei se ole missään nimessä tervettä?
Se on tosi että mieluummin luen vaikka kivoja juttuja päivittäin tapahtuneista, ei se silti mikään paha ole että niitä tänne kirjoitetaan, eihän jokaiseen ketjuun kai ole mikään pakko vastailla tai edes lukea.
Kyllä elämä ja sen antamat opit ovat menneet hukkaan jos tuollaisista pitää alkaa valittamaan.
Ei nähdä metsää puilta, nimittelyt ja riidat ovat ikään kuin suojattuja, hyvää antia sivulle, miettikää sitä, tarjontaa siis on lukijallekin
Keskustelutkin ovat vastavuoroisia omia mielipiteitä ja toisten vertaillaan ja saadaan yhdessä jollekin asialle monta näkökantaa
Sitten kun joskus kirkastuu ja tyhjentää koko mukin, alkaa luimistelu!
Voimakkaan tunteen kaksi ääripäätä ovat varmaan rakkaus ja viha,
ja silloin, jos tuntee rakkautta se kyllä sulkee vihan pois,
eivät ne varmaan samaan henkilöön ainakaan yht'aikaa voi kohdistua.
Epäilyt nikittömästä kirjoittajasta ovat täällä viime aikoina (taas kertaalleen)
olleet voimissaan.
Tuli jo mieleen syyttää näitä 30°:en helteitä, jotka yöunia kuulemani mukaan
ovat vieneet. Paljon turhaa tuskaa niistäkin on aiheutunut.
Pääosin kirjoittajat ovat hyväntahtoista joukkoa, vuorovaikutusta
toisten kanssa tälläkin tavalla hakevia aikuisia ihmisiä,
tuskin mitään sairaita.
Tämähän lisää pientä liikettä tuonne aivokoppaan, samalla käsien ja silmien
yhteistyö pysyy hyvänä.
Nuorena muistan virkanneeni pitsiä jossain vaiheessa, se levisi epidemian tavoin
silloin nuorten keskuudessa, sekin voisi olla hyväksi, mutta kun aika ei tunnu riittävän.
Ja villalanka-askartelut myöskin ovat jääneet pois harrastusten joukosta,
olen ajat sitten vienyt kaikki villalankani kierrätykseen.
Tämä on nyt sitten yksi nykyisistä 'käsitöistä'.
Arvioidessaan jonkin parin keskinäisiä suhteita olisi syytä olla varovainen.
Vaikka kyse ei olisi julkisivun ylläpidosta saattavat parin roolit todellisuudessa olla aivan muuta kuin miltä näyttävät.
Tällä en tarkoita pahoinpitelyä. Se on yksiselitteinen tapahtuma. Tietysti, kyse saattaa olla jonkin sortin masokismista.
Ehkä jotkut naiset kaipaavat ajoittaista selkäsaunaa vakuuttuakseen venäläiseen tyylliin miehensä kiintymyksestä?
En tiedä.
Halut ja toteutusmuodot?
Vaimoni päättäväisyys johtaa" aika ajoin ulkoapäin katsoen väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Vasta eilen, arvostellessaan lertikkani" löysyyttä, mentyäni vuoteeseen vatsalleni lueskelemaan, istui takareisieni päälle.
Sitoi kyynärtaipeeni selkäni taakse ja ranteeni yhteen.
Nilkat selän taakse ylös kiinnitäen köyden kyynärvarsia sitovaan.
Tyytymättömänä lertikkani kuntoon tehosti sitä sitomalla kivekset ja siittimen tyven.
Käänsi minut sitten selälleni ja toteutti mielitekonsa.
Äkkikseltään, sivusta katsoen väkivaltainen tapahtuma jota sivullinen ei henkilöhahmojen perusteella pystyisi päättelemään.
Hassuinta lienee etten vastaisuudessakaan aiko ennakkoon suojautua ko. "hyökkäyksiä" vastaan.
Miehen karskin näköinen käytös saattaa sisältää tälläisiäkin elementtejä.
Kai tässä ikääntyy ja 'väsyy' ehkä laiskistuu, mutta joutilaana on hyvä olla.
Olen kutonut puikoilla ja kangaspuilla mielettömiä määriä, kun jäin eläkkeelle suorastaan sitten vasta pääsin harrastamaan, kahden viikon jaksoissa istuin kangaspuissa ja kudoin verhoja, kaitaliinoja, kahviliinoja kuviollisia, poppanaa ja mitä kaikkea ei edes kaikki tule mieleen.
Lapset kävivät valitsemassa värejä ja niistä tuli sellaisia mitä halusivat.
Tilkkutyöt oli himo jossain vaiheessa, se vaan on isoa tilaa vaativa, mutta kannatti sekin.
Virkkaukset ovat olleet koko ikäni mieliharrastusta, sen voi jättää silloin kun oli tärkeämpää tekemistä.
Sukkia, töppösiä ja lapasia kudoin kuviollisina viime syksynä tyttäreni vei näytille työpaikalleen ja myi ne kaikki, nyt on itselle kudottava sukat kun entiset ovat jo liian kuluneet kumisaappaisiin.
Puikoilla kutominen on niin tuttua että TVtä katsoessa voi puikotella kun pääsee rytmiin joustinneuleessakin.
Meidän ikäiset olemme oppineet lapsesta saakka kutomaan sukat ja lapaset, ei niitä juurikaan kaupasta saanut.
Varovainen. ... en tiedä kumpaa tuossa touhussa oli vihaa vai rakkautta, mutta nauroin ääneen kokemuksillenne.
Jos minä puhuin asian vierestä kun Sadulle vastasin intohimosta käsitöihin.
Kertomuksesi erikoisesta rakastelutavasta voitti taatusti!
Mietin vain kumpi oli sinisempi naama vai pallit
Siis miehen.
Tuli mieleeni Tikkasen kirja, oliko se nyt "Miestä ei voi raiskata" tai jotain sinne päin.
Olen katsonut siltä pohjalta tehdyn, turhanpäiväisen elokuvan.
Filmissä ei näytetty itse tapahtumaa mutta olen täysin vakuuttunut että miehen raiskaus on ainakin kahdella tavalla mahdollinen.
Eipä tuossa mielestäni ole mitään erikoista!
Nainen saa mitä haluaa, haluamallaan tavalla.
Eikös tuossa ole naisen mahdollisuus tuntea itsensä vähintäänkin tasa-arvoiseksi?
Missä rakkaus, hyvyys, hellyys?
Ilman niitä et ole mitään
Inhottaa sadismi ja masokismi, samoin homot.
pitäisi homot hyväksyä. Seksissä on luvallista kaikki mistä molemmat nauttii.Tai jos haluaa muuten toiselle antaa/myydä nautintoa, sutakoon !
olla samaa mieltä, mutta vain jos molemmat osapuolet niin haluavat.Ja maksustakin kun tarvetta ja kysyntää on.
Ihan kaikkia yksityiskohtia ei pitäsi kuitenkaan tuoda julkisesti luettavaksi, aiheuttamaan oksettavaa tunnetta
jollekulle. Liian makaberiä ja paljastavaa,kuuluu makuuhuoneeseen kahden välillä.!!!
Homot ja lesbot ovat nousemassa muiden, jo ennestään etuoikeutettujen vähemmistöryhmien joukkoon.
Pelkkä viittaus erikoispiirteeseen avaa sellaisia ovia jota heterot joutuvat tosissaan rynkyttämään.
Samoista lähtökohdista ponnistavat hetero ja homo niin homo ohittaa heteron.
Päätöksentekijä pelkää syrjintäleimaa.
Homot kun vielä oppivat metelöimään samaan tapaan muutaman muun ryhmän kanssa niin arkielämässä hetero valtaväestö ajautuu toisen luokan kansalaisiksi näiden seksuaali- ja etnisten vähemmistöryhmien kanssa.
Tällä tiellä jo olemme!
Sitä en voi ääneen edes sanoa.
samoin inhoan minäkin, luonnotontahan se on. Mahtaa tulla anaalivaivojakin, sotkuista touhua.
Minulle lesbot ja homot ovat yhdentekeviä kunhan pysyvät omissa porukoissaan!
Poikkeavuuksia ei mielestäni pitäisi mainostaa eikä sitä edes sallia.
Nykyään tuntuu olevan hienoa olla homo.
Alkavat olla yliedustettuina mm. TV:n joissakin ohjelmissa.
Alamme myös olla tilanteessa jossa ko. poikkamiin vedoten on mahdollista saada etuoikeuksia heteroihin verrattuna.
Esimerkiksi, jos ei tule työpaikkaa niin päättäjä on ennkkoluuloinen syrjijä.
Tai ravintolan ovella.
Jos sisäänpääsy evätään niin meteli pystyyn koska syynä on homojen syrjintä. Rikosilmoitus!
Heterot ja valkolaiset eivät voi vedota omiin ominaisuuksiinsa.
Huomaan välillä vihaavani tätä maata jota rakastan. Vihaan sitä, että itsenäisyytemme on myyty hernekeitosta. Rakastan sitä lähes sataa vuotta kun isovanhempamme tekivät tämän maan. Puhun nyt vain lähihistoriastamme.
Silloin taiteilijatkin uskalsivat puolustaa ja ylistää Suomea. He loivat uskoa siihen, että pienelläkin maalla on oikeus olla olemassa ja että sillä on oma identiteetti kaikkine heikkouksineenkin.
Poliitikot perussuomalaisia lukuunottamatta eivät uskalla puolustaa kansaa. Talvisodan hengelle kernaasti nauretaan. Ei haluta ymmärtää, että siinä herrat ja narrit olivat yhdestä asiasta samaa mieltä. He halusivat taistella tämän maan puolesta.
Vihaan ja rakastan tätä maata.
kiitos taas kerran.
http://www.youtube.com/watch?v=eGSCwnlJHaI
Rakastettuja nekin maailmalla
Vaikka tiedän, etteivät kaikki taas ymmärrä , yritän kertoa, miten surullista ja jopa tuhoavaa voi viha olla.
Vihakin on läpikäytävä, ei se muuten häviä, tämä tunteista kuluttavin ja raastavin. Taisteluni tätä vihan kohdetta vastaan oli melkeinpä tuhota minutkin, kuten monta muutakin läheistäni.
Yksi ainut ihminen on elämäni aikana, onneksi vain yksi, aiheuttanut niin paljon tuskaa käsittämättömällä pahuudellaan, ettei sitä oikein voi sanoinkaan kuvata. Enkä välillä edes voinut sitä ajatella, saatikka siitä puhua. Nyt olen päässyt vihani voittajaksi.
Ei hän minulle pahuudessaan henkilökohtaisesti kammottavia kärsimyksiä, vain välillisesti, koska teot tapahtuivat kaikkein rakkaimmille läheisilleni. Sitten kun selvisi, ettei hänelle voi mitään, hän ei saa edes rangaistusta pahuudestaan, oli se aluksi käsittämätön pettymys, miltei kestämätön. Vihaankin voisi kuolla.
Sitten vihdoin aloin ymmärtää, ettei ole muuta ratkaisua kuin yrittää unohtaa hänet, poistaa hänet ajatuksistani, häntä ei ole minulle enää olemassakaan. Jos vihani olisi jatkunut enkä olisi päässyt siitä vapaaksi, olisin minäkin aivankuin hänen vallassaan, joutuisin ajattelemaan häntä, niitä pahoja tekoja, joista hän ei saanut mitään rangaistusta. Sen verran sanon, että hän on narsisti ja psykopaatti.
Pääsin hänestä irti, vihasta irti, mutta on kammottavan epätoivoista tietää, ettei oikeudenmukaisuutta ole maailmassa olemassa. Senkin asian kanssa on vain elettävä, ainut mitä voi tehdä, on yrittää antaa vielä enemmän rakkautta osapuolille, jotka menettivät osan elämästään tämän pahan ihmisen takia.
Ajatelkaa vielä, mikä kokemus oli vuosia sitten, kun tapahtui käsittämätöntä....katsoessani hänen silmiinsä, näin aivan kuin hänen sisälleen, ja siellä oli jotain niin kammottavan pelottavaa pahaa, että äkkiä käänsin kauhistuneena katseeni pois. Sen jälkeen olen jopa ajatellut, että jospa saatana onkin olemassa, joidenkin ihmisten muodossa.
Tämä kertomani on totisinta totta, ei mitään houreita. Ja hyvä, kun jo pystyn tästä puhumaan, vaikka varmaan häiritsen lukijoitten ajatuksia. Mutta pääsen yhä enemmän irti tästä vihasta, kertomalla vihasta.
lävitse,
niin vihan kanssa samoin kuin joidenkin käsittämättömän pahojen asiain,
- mitä joku ihminen tai jotkut ihmiset) - aiheutti, on mentävä.
Minullakin on elämässäni ollut tällainen paholaisnainen, narsisti, joka pystyi esittämään muuta niille,
jotka eivät häntä tunteneet.
Voin ymmärtää, miltä tuntuu, kun ei pysty auttamaan läheistään, koska tuo ihminen sai liian paljon etumatkaa myrkyllisyytensä kylvämiseen.
Yritän sen unohtaa, ja melkein olen siihen jo päässytkin.
Tai olen jo päässyt.
Mutta eihän se ikinä täysin unohdu, jokin voi sen aina palauttaa.
menee, aikansa voi narsisti kätkeä pahuutensa, jos kaikki tanssivat hänen pillinsä mukaan. Hän osaa varmasti olla tarvittaessa hyvin herttainen, mutta ääni kellossa muuttuu, jos hänelle huomautetaan hänen manipuloinnistaan. Kun totuus paljastuu, otetaan helposti marttyyrin ote ja syytetään muita. Perhe usein kärsii ensimmäisenä, muita voi aikansa sumuttaa. Keskipisteenä olo maistuu näille tyypeille, voivat olla ihan lahjakkaitakin ja kerätä seurapiiriä ympärilleen. Eipä ole vierasta palstoillakaan.