Pitkästä aikaa laitoin suihketta kainaloon ja aurinkoa seuraten saavuin tähän lännen maahan, jota myös Helsingiksi kutsutaan. Ok, runollisuus sikseen kun en sitä osaa.
Muutamia huomioita pääkaupungistamme.
1. Ihmiset olivat käsittämättömän kiireisiä. Jatkuvasti ihmismassat soljuivat vasemmalta ja oikealta ohi. Vaikka olin työmatkalla, niin siitä huolimatta minusta ei ollut mukavaa edetä sitä epäinhimilliseltä tuntuvaa vauhtia joka näille Helsinkiläisille ikään ja sukupuoleen katsomatta tuntui olevan luonnollista.
2. Käsittämätön heijasteiden määrä. Koko ajan kun piti silmiä auki, joka kohdassa näkökenttää oli liikettä eri suuntiin ja vilkkuvia valoja. Kaiken täydensi toki kova melu, joka ihmisten huudoista, autoista ja raitiovaunuista tuli. Silmien laittaminen kiinni auttoi aina välillä.
3. Kiittämättömyys. Avasin mummolle oven, tämä näköjään täysin Helsinkiläistynyt vanhapiika vain mulkaisi eikä ollut jälkeäkään kiitoksesta, saati silmiinkatsomisesta. Tuhahteli mennessään. Mutta sen lisäksi ovesta änkesi pari nuorempaa ihmistä, niinikään kiittämättä kuin tulkitakseen oikeudekseen mennä tuosta raosta kun tollo pitää sitä auki. Huh. Täälläpäin ihminen katsoo silmiin mennessään ja kiittää.
4. Bussiin noustessani ja lippua leimatessani, katsoin tietenkin bussikuskia ohimennessäni silmiin ja kiitin. Ympärilläolijat naureskelivat mokomaa tolloa: mennä nyt kiittämään. Bussikuski huomasi virheensä, eli sen että oli katsonut minua silmiin, ja korjasi sen taitavasti tuhahtaen ja kääntäen katseensa toisesta ikkunasta ulos.
5. Tuttavani kerrostaloikkunasta näkyi lohduttumalta. Joka puolella, aivan lähellä on muiden ihmisten ikkunoita ja näiden tekemisiä saattoi tiirata. Tälläinen asumismuoto on muurahaisia varten, ei ihmisiä.
Loppukaneettina totean että Helsingissä on ihan mukava käydä välillä, mutta ah sitä onnea kun sieltä pääsee pois. Saatte pitää Helsingin.
Muutamia huomioita pääkaupungistamme.
1. Ihmiset olivat käsittämättömän kiireisiä. Jatkuvasti ihmismassat soljuivat vasemmalta ja oikealta ohi. Vaikka olin työmatkalla, niin siitä huolimatta minusta ei ollut mukavaa edetä sitä epäinhimilliseltä tuntuvaa vauhtia joka näille Helsinkiläisille ikään ja sukupuoleen katsomatta tuntui olevan luonnollista.
2. Käsittämätön heijasteiden määrä. Koko ajan kun piti silmiä auki, joka kohdassa näkökenttää oli liikettä eri suuntiin ja vilkkuvia valoja. Kaiken täydensi toki kova melu, joka ihmisten huudoista, autoista ja raitiovaunuista tuli. Silmien laittaminen kiinni auttoi aina välillä.
3. Kiittämättömyys. Avasin mummolle oven, tämä näköjään täysin Helsinkiläistynyt vanhapiika vain mulkaisi eikä ollut jälkeäkään kiitoksesta, saati silmiinkatsomisesta. Tuhahteli mennessään. Mutta sen lisäksi ovesta änkesi pari nuorempaa ihmistä, niinikään kiittämättä kuin tulkitakseen oikeudekseen mennä tuosta raosta kun tollo pitää sitä auki. Huh. Täälläpäin ihminen katsoo silmiin mennessään ja kiittää.
4. Bussiin noustessani ja lippua leimatessani, katsoin tietenkin bussikuskia ohimennessäni silmiin ja kiitin. Ympärilläolijat naureskelivat mokomaa tolloa: mennä nyt kiittämään. Bussikuski huomasi virheensä, eli sen että oli katsonut minua silmiin, ja korjasi sen taitavasti tuhahtaen ja kääntäen katseensa toisesta ikkunasta ulos.
5. Tuttavani kerrostaloikkunasta näkyi lohduttumalta. Joka puolella, aivan lähellä on muiden ihmisten ikkunoita ja näiden tekemisiä saattoi tiirata. Tälläinen asumismuoto on muurahaisia varten, ei ihmisiä.
Loppukaneettina totean että Helsingissä on ihan mukava käydä välillä, mutta ah sitä onnea kun sieltä pääsee pois. Saatte pitää Helsingin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi!
Totta puhut. Itsekin ihan syntyperäisenä Helsinkiläisenä kammoan tätä oravanpyörää mihin ihmiset on ajettu. Koko ajan kauhea kiire. Juostaan paikasta A paikkaan B. Törmäillään toisiimme pyytämättä edes anteeksi.
Annan tilaa vierustoverilleni hänen poistuessaan bussissa ja odotan, että hän edes kiittäisi. Ei kiitosta. Itse kiitän tässä tilanteessa aina. Itse myös tervehdin bussinkuljettajaa bussiin mennessäni. Joskus saan vastauksen toisinaan en. Sitä en ehkä yleistäisi, että kukaan kuskeista ei tervehdi. Se on luonnekysymys. Suurin osa tervehtii nykyään.
Yksi häiritsevä tekijä myös on viime vuosina lisääntynyt toisten ihmisten huomioon ottamatta jättäminen eli: ihmiset istuvat bussissa/raitiovaunussa/junassa niin, että laukku varataan viereiselle paikalla. Sitten tuijotetaan tiukasti ulos ikkunasta, ettei vain tarvitsisi antaa toiselle paikkaa. Bussi täyttyy, mutta tämä itsekäs ihminen vain istuu ja tuijottaa ulos. Itse kyllä siinä tilanteessa usein sanon, että "anteeksi, mutta olisiko tuossa tilaa?". Yleensä pitkän mulkaisun jälkeen se laukku otetaan pois. Tätä tekee sekä nuoret että vanhat.
Epäilen kyllä sitä, että kaikki nämä itsekkään ihmiset olisivat syntyperäisiä helsinkiläisiä. Kyllä osa on ihan muualta tullut.
Itse vaikka syntyperäinen helsinkiläinen olenkin kaipaisin johon maaseudun rauhaan.... sinne missä ei ole kiire mihinkään. Joten ymmärrän sinua maalaispoika oikeassa olet.
T: eräs helsinkiläinen
Se on stadilainen eikä mikään perkeleen hesalainen! Hesa on Helsingin Sanomat!!
Ihana Stadilainen, kun sinulta kysytään ulkomailla (jos nyt rohkenet vierailla muualla kuin Stadin laitamilla) että mistä olet, niin vastaatko "I´m stadilainen"...hih hih...naurua...hoh hoh.
Terv. Helsingissä asunut mutta "ei koskaan stadilainen"
Minä olen hesalainen enkä stadilaiseksi muuttuisi sinun tahdostasi sitten millään.
Hesalaisesta en saisi Helsingin Sanomia tekemälläkän, koska Helsingin Sanomat on Hesari...
Minustakin tuntuisi aika oudolta esitellä itsensä jossain muualla, että olen stadilainen, koska tuolla stadin slangilla ei pidä lähtee leveilemään sellaisessa porukassa, missä kaikki eivät tätä slangia välttämättä ymmärrä. Muuallakin puhutaan, että on laukaalainen, vantaalainen, espoolainen niin mikä vika on hesalaisessa?
Terveisin
alkuperäinen hesalainen (edelleenkin)
Kuinkas sitä ollakkaani niin pahapäisiä ja karskeja kieleltään? Liekö sitten suuret paineet pahapäisyytesi takana. Luen itse Hesaria aika useasti. Käsitykseni tämän hetkisestä Hesan tai Stadin arkisesta elämästä on hyvin rauhallinen.Jospa tämä kaveri itse ei osakaan rauhoittua kiireisten ihmisten keskellä sopivalla tavalla l. resurssit eivät riitäkkään Hesalaisten elämäntyyliin. No se siitä.Ajattelin vain ottaa kantaa mielipiteilläni tähän asiaan. Moikka!
P.S. Oletko muuten joku kovis?
Hei heippadaidai. Kuka sinun mielestäsi oli karsi puhekieleltään?
Ei ainakaan maalaispoika?
Mielestäni oli ihan asiallinen kommentti helsinkiläisistä.
T: yx
"I´m stadilainen"...hih hih...naurua...hoh hoh"
Meinaatsä et "I´m hesalainen" menee jakeluun paremmin jossai ulkomailla vai häh?
Landet ku muuttaa stadiin ni niist tulee hesalaisii.
Itse olen hesalainen enkä stadilainen ja ihan syntyperäinen enkä siis maalta kotoisin.
Terveisin vaan paljasjalkainen hesalainen
(onko tullut mieleen, että kaikki eivät halua viljellä slangia?)
Helsinkiläisten käytös on suurkaupunkikäytöstä. Aivan samaan kiireeseen ja töykeyteen törmää Lontoossa tai muissa vastaavissa taajamissa.
Helsinki on jo rakennettu täyteen, joten, please, älkää koko Suomi muuttako tänne pääkaupunkiseudulle. (Taitaa olla toiveajattelua.)
Voi sentään, "suurkaupunkikäytöstä", mikähän sanahirviö tuokin on?
Helsinki ei ole vähimmässäkään määrin suurkaupunki. Kyllä tämän maan pääkaupunki on vielä pieni oikeisiin suurkaupunkeihin verrattuna.
Voiko Lontoota ihan oikeasti nimittää taajamaksi?
Tuskin kovin monella suomalaisella on MINKÄÄNLAISTA haavetta tai ajatusta muutosta
Helsinkiin. Päinvastoin, toivottavasti ei koskaan
joutuisi niin pahaan tilanteeseen, että olisi pakko muuttaa sellaiseeen paikkaan.
Pitäkää rauhassa "suurkaupunkinne" :o)
http://beam.to/huvila
Älkää ainakaan ennakkomaksuja maksako. Jokin on pahasti pielessä. Kuvissa näkyy komia torppa, mutta ei tuo rantamökiltä näytä. Olisiko asialla taas Wiktoria Neiman. Tai Ent finalta OY.
Helsinki on kuin se ei olisi Suomea ollenkaan. Ihmisiä on ihan liikaa, ja siten käveleminen keskustassa on aivan mahdotonta.
Mihin kaikilla on oikein kiire ?
Kuulostaa tutulta ! Itse olen asunut Helsingissä pari vuotta enkä vieläkään totu tähän epäsosiaaliseen touhuun. Muutin vajaa vuosi sitten uuteen kämppään. Ensimmäisten päivien aikana näin oletettuja naapureita rappukäytävässä. Katsoin silmiin, hymyilin ja tervehdin tapani mukaan. Naapuri painoi katseen alas ja kiiruhti ovesta pihalle sanomatta mitään. Seuraavana päivänä näin jälleen naapureita, sama homma. Nyt kun lähes vuosi on kulunut saattaa joku jopa tervehtiä takaisin. Mielestäni on perin kummallista, että ihmiset asuvat naapureina vuosikausia tuntematta saati sitten tervehtimättä toisiaan.
HUH HUH !!
tosi ikävää kun ei tiedä haapurin asiota paremmin kuin hän itse...