2 vuotta raittiutta ja kännit

"Yritän jo alusta asti totutella että parannusta ei ole vaan joudun olemaan varuillani lopun elämääni ja joka helvetin sekunti. "

Ei se noin mene. Sitten jos löydät aidon halun olla juomatta, ei sinun tarvitse enää varoa. Koska sen kyllä tietää ettei juo kun se lamppu syttyy. Ja kun se lamppu syttyy, se on kuin eräänlainen uskoontulo ja väkisinkin siinä hymy vääntyy huulille kun tajuaa ettei tarvitse enää juoda.

juoppo evp kirjoitti:

"Yritän jo alusta asti totutella että parannusta ei ole vaan joudun olemaan varuillani lopun elämääni ja joka helvetin sekunti. "

Ei se noin mene. Sitten jos löydät aidon halun olla juomatta, ei sinun tarvitse enää varoa. Koska sen kyllä tietää ettei juo kun se lamppu syttyy. Ja kun se lamppu syttyy, se on kuin eräänlainen uskoontulo ja väkisinkin siinä hymy vääntyy huulille kun tajuaa ettei tarvitse enää juoda.

Lue lisää

Annappa olla juoppo evp minä valitsen itse tieni.

juoppo evp kirjoitti:

"Yritän jo alusta asti totutella että parannusta ei ole vaan joudun olemaan varuillani lopun elämääni ja joka helvetin sekunti. "

Ei se noin mene. Sitten jos löydät aidon halun olla juomatta, ei sinun tarvitse enää varoa. Koska sen kyllä tietää ettei juo kun se lamppu syttyy. Ja kun se lamppu syttyy, se on kuin eräänlainen uskoontulo ja väkisinkin siinä hymy vääntyy huulille kun tajuaa ettei tarvitse enää juoda.

Lue lisää

Voin omalta kohdaltani allekirjoittaa ja tässä puhutaan nyt siitä raittiudesta, ei kuivilla olemisesta. Hyvä!

-Olet ilmeisesti aika pitkän linjan ihmisiä tällä alalla koska osasit pukea muutamalla lauseella niin paljon asiaa, hyvä näin.

juoppo evp kirjoitti:

"Yritän jo alusta asti totutella että parannusta ei ole vaan joudun olemaan varuillani lopun elämääni ja joka helvetin sekunti. "

Ei se noin mene. Sitten jos löydät aidon halun olla juomatta, ei sinun tarvitse enää varoa. Koska sen kyllä tietää ettei juo kun se lamppu syttyy. Ja kun se lamppu syttyy, se on kuin eräänlainen uskoontulo ja väkisinkin siinä hymy vääntyy huulille kun tajuaa ettei tarvitse enää juoda.

Lue lisää

mitä vittua, siis uskovaisetko ei juo. uskoon voi tulla vaikkei oo koskaan juonutkaan, itellä elämä potkinu päähän niin ei kiinnosta uskoa mihinkään. mä oon sitä mieltä jumalastakin, että jos se olis olemassa niin koko maailmassa olisi kaikki hyvin. kirkossahan jaetaan jatkuvasti ehtoolliset. alkoholia se minun mielestä on!!!!!!!

ja jos nyt rehellisiä ollaan niin aika sairaita ne jotku lapsenraiskaaja papitkin on ollu. mielummin oon itse alkoholisti kun joku pikkupoikien raiskaaja!!!!!!!! en toki halua yleistäää!!! on vaan ollu nin paljon pahoja juttuja "uskovaisista" papeista!!!!!

joo, ei kannata retkahtaa, jos asiat ovat jo hyvällä mallilla. siitä voi sitten syntyä uusi putki päälle.

niin ja tosiaan uusien aktiviteettien etsiminen olisi paikallaan, jos niitä ei ole tai on vähän. helpompi silläkin konstilla pysyä selvänä.

"Useimmiten alkoholismi on edennyt myös raittiin kauden aikana."

Tiede ei tunne mitään tällaista mekanismia, tämä on täysin huuhaata. Ainoa mikä on edennyt on AA-lainen propaganda, joka perustuu pelotteluun.

Aivoissa ei tapahdu yhtään mitään muutoksia, mitkä ajaisivat juomaan enemmän retkahtamisen jälkeen.

Tentström-PAV-OPT, itselläni kävi vähän samoin. yhtäkkiä tarve juoda vain katosi ja hyvä niin. join tosin hyvin kohtuudella vuosia sitten, mutta kumminkin. en osaa isekkään sanoin selittää, että miten se himo lähti ottamiseen.

siinä juomistarpeen katoamisessa.
Jäänyt mieleen monia vuosia sitten näkemäni TV-dokumentti vanhasta pariskunnasta, jossa mies oli armoton ex-juoppo ja ennenaikaisesti eläkkeelle potkaistu ex-poliisi. Jäi mieleen erityisesti sen takia, kun äijä paatoksella tuumaili, että ei siihen juomiseen mitkään hoidot vaikuttaneet yhtään mitään. Virassa ollessaan valtio passitti alkoholismihoitoihin tämän tästä, ja vaimo kertoi juomisen aina jatkuneen entiseen malliin.
Sitten eräänä päivänä kai päässä ikäänkuin naksahti, että nyt se on loppu, ja niin loppui kuin seinään, eikä itsekään kyennyt selittämään, mistä päätös päähän pätkähti.

------>> kirjoitti:

siinä juomistarpeen katoamisessa.
Jäänyt mieleen monia vuosia sitten näkemäni TV-dokumentti vanhasta pariskunnasta, jossa mies oli armoton ex-juoppo ja ennenaikaisesti eläkkeelle potkaistu ex-poliisi. Jäi mieleen erityisesti sen takia, kun äijä paatoksella tuumaili, että ei siihen juomiseen mitkään hoidot vaikuttaneet yhtään mitään. Virassa ollessaan valtio passitti alkoholismihoitoihin tämän tästä, ja vaimo kertoi juomisen aina jatkuneen entiseen malliin.
Sitten eräänä päivänä kai päässä ikäänkuin naksahti, että nyt se on loppu, ja niin loppui kuin seinään, eikä itsekään kyennyt selittämään, mistä päätös päähän pätkähti.

Lue lisää

Äkkiraitistuminen on paljon yleisempää kuin luullaan.
Vaikka takana olisi vuosikymmeniä kestänyttä juopottelua ja useita raitistumisyrityksiä, katkojen, hoitojaksojen, aa-ryhmien tai omavoimaisen raitistelun muodossa, niin lopultakin monelle juopolle on tullut ryyppäämisen pätepiste sen "naksahtamisen" kautta.
Siinä ikäänkuin koko pitkä juomis ja kärsimyshistoria pakkautuu lyhyen hetken oivallukseen raitistumisen välttämättömyydestä tyyliin, "kiitti mulle riitti". :)

Niin kävi mulle kirjoitti:

Äkkiraitistuminen on paljon yleisempää kuin luullaan.
Vaikka takana olisi vuosikymmeniä kestänyttä juopottelua ja useita raitistumisyrityksiä, katkojen, hoitojaksojen, aa-ryhmien tai omavoimaisen raitistelun muodossa, niin lopultakin monelle juopolle on tullut ryyppäämisen pätepiste sen "naksahtamisen" kautta.
Siinä ikäänkuin koko pitkä juomis ja kärsimyshistoria pakkautuu lyhyen hetken oivallukseen raitistumisen välttämättömyydestä tyyliin, "kiitti mulle riitti". :)

Lue lisää

Pakkautuu=purkautuu :D
Niin, eikä tässä muutaman raittiusvuoden aikana ole kertaakaan iskenyt juomahimo päälle, joten siinä mielessä on aika helppoa ollut, kun ei ole tarvinnut kärvistellä tuskaisena. :)

Niin kävi mulle kirjoitti:

Pakkautuu=purkautuu :D
Niin, eikä tässä muutaman raittiusvuoden aikana ole kertaakaan iskenyt juomahimo päälle, joten siinä mielessä on aika helppoa ollut, kun ei ole tarvinnut kärvistellä tuskaisena. :)

Lue lisää

hmm, näyttää siltä, että tosiaan äkkiraitistuminen onkin sitten yleisempää kuin oletin..

mikkokkk kirjoitti:

hmm, näyttää siltä, että tosiaan äkkiraitistuminen onkin sitten yleisempää kuin oletin..

Toistaiseksi ei ole tullut korviini, että mies olisi toisen kerran ottanut. Liekö pitkäkin väli toiseen "kohtuukäyttö"-kertaan..?

vieras1 kirjoitti:

Toistaiseksi ei ole tullut korviini, että mies olisi toisen kerran ottanut. Liekö pitkäkin väli toiseen "kohtuukäyttö"-kertaan..?

alkoholisti puhisee tyytyväisyyttä:hän on juuri todistanut,että pystyy kohtuukäyttöön ja muut olivat väärässä.
"kohtuukäyttö" jatkuu melkoisen pian. sitten mennäänkin jo ihan toisenlaisen tanssin pyörteissä,juoppo kun ei kärvistele enää turhaan.mitäpä sitä suotta ,kun on oppinut kohtuukäytön.

Olin alkoholisti, 4 vuotta raittina. Nykyisin olen ollut vuoden kohtuukäyttäjä.

että onnistuu kirjoitti:

Olin alkoholisti, 4 vuotta raittina. Nykyisin olen ollut vuoden kohtuukäyttäjä.

Olet kohtuukäyttäjä, niin minäkin luulin.

14+11 kirjoitti:

Olet kohtuukäyttäjä, niin minäkin luulin.

Minä en luule, vaan olen.

Turha uskoa paskaa, ettei alkkiksesta voisi tulla kohtuukäyttäjää. Minusta tuli.

ex alkkis kirjoitti:

Minä en luule, vaan olen.

Turha uskoa paskaa, ettei alkkiksesta voisi tulla kohtuukäyttäjää. Minusta tuli.

Jep. Mieheni on langennut ansaan. Oli taas juonut ja nyt ajelee jo autolla..että siinäpä se..koko ajan alaspäin..

vieras1 kirjoitti:

Jep. Mieheni on langennut ansaan. Oli taas juonut ja nyt ajelee jo autolla..että siinäpä se..koko ajan alaspäin..

juo, raittiina olo on poikkeustapaus.

AA:ssa tukihenkilö, jolle voit soittaa milloin tahansa, mutta ennen ekaa huikkaa? Soitto toiselle alkoholistille on pelastanut monilta kuilun partaalla olevalta juomareissulle joutumisen.
Sinulla ei ole syytä pelkoon, kunhan tukeudut kokeneempiin tovereihin ja pidät tiivistä yhteyttä tulokkaisiin.

Itselleni seuraus pitkään kestäneen raittiuden katkeamiseen oli että, sitten niitä retkahduksia alkoikin tulla tiheään tahtiin n. vuoden ajan. Kunnes sitten tuli se viimeinen, jonka jälkeen en ole hairahtanut. Ei siinä auta kun uutta yrittämään. En kyllä pidä tuomoista erikoisena koska ihminen lopettaa kuitenkin kun tarpeeksi opettelee. Jos retkuilee ei ole homma vielä sillä henkisellä tasolla "hanskassa". Nyt olen ollut juomatta yli 3 v.

Antabus sopii masokisteille. AA:ssa kerran kävin pari vuosikymmentä sitten ja se riitti mulle. En halua tulla "todistavaksi alkoholistiksi" jonka pitää joka kerta kokouksessa puheensa alussa hokea: "Olen xxx ja olen alkoholisti". Mullakun ei tuo viina yleensä kummittele päässä alvariinsa selvinpäin kuten joillakin. En mitenkään kehu, mutta kyllä kai sitä normaalilla aikuisella ihmisellä on muutakin ajateltavaa, harrastusta ja tekemistä kuin viina. Vaikkakin siihen on joskus tullut "allergiseksi", niin ei se selvää ihmistä haittaa, juokoot muut vaikka kuinka. Asenne on elämään ylipäätään vähän vajavainen ja ihminen jotenkin epätasapainossa jos retkahtaa. Ja sitten voi olla että ei ole löytänyt elämälleen kunnolista tarkoitusta ja sisältöä, olkoonkin se sitten mitä vaan. Ihmisen pitää tietoisesti eheytyä sisältäpäin ja se vie aikaa.

nimi erkki kirjoitti:

Itselleni seuraus pitkään kestäneen raittiuden katkeamiseen oli että, sitten niitä retkahduksia alkoikin tulla tiheään tahtiin n. vuoden ajan. Kunnes sitten tuli se viimeinen, jonka jälkeen en ole hairahtanut. Ei siinä auta kun uutta yrittämään. En kyllä pidä tuomoista erikoisena koska ihminen lopettaa kuitenkin kun tarpeeksi opettelee. Jos retkuilee ei ole homma vielä sillä henkisellä tasolla "hanskassa". Nyt olen ollut juomatta yli 3 v.

Antabus sopii masokisteille. AA:ssa kerran kävin pari vuosikymmentä sitten ja se riitti mulle. En halua tulla "todistavaksi alkoholistiksi" jonka pitää joka kerta kokouksessa puheensa alussa hokea: "Olen xxx ja olen alkoholisti". Mullakun ei tuo viina yleensä kummittele päässä alvariinsa selvinpäin kuten joillakin. En mitenkään kehu, mutta kyllä kai sitä normaalilla aikuisella ihmisellä on muutakin ajateltavaa, harrastusta ja tekemistä kuin viina. Vaikkakin siihen on joskus tullut "allergiseksi", niin ei se selvää ihmistä haittaa, juokoot muut vaikka kuinka. Asenne on elämään ylipäätään vähän vajavainen ja ihminen jotenkin epätasapainossa jos retkahtaa. Ja sitten voi olla että ei ole löytänyt elämälleen kunnolista tarkoitusta ja sisältöä, olkoonkin se sitten mitä vaan. Ihmisen pitää tietoisesti eheytyä sisältäpäin ja se vie aikaa.

Lue lisää

Erkille voisin kertoa sellaisen yllätyksen, että AA-laisillakaan alkoholi ei ole aina mielessä. : )

nimi erkki kirjoitti:

Itselleni seuraus pitkään kestäneen raittiuden katkeamiseen oli että, sitten niitä retkahduksia alkoikin tulla tiheään tahtiin n. vuoden ajan. Kunnes sitten tuli se viimeinen, jonka jälkeen en ole hairahtanut. Ei siinä auta kun uutta yrittämään. En kyllä pidä tuomoista erikoisena koska ihminen lopettaa kuitenkin kun tarpeeksi opettelee. Jos retkuilee ei ole homma vielä sillä henkisellä tasolla "hanskassa". Nyt olen ollut juomatta yli 3 v.

Antabus sopii masokisteille. AA:ssa kerran kävin pari vuosikymmentä sitten ja se riitti mulle. En halua tulla "todistavaksi alkoholistiksi" jonka pitää joka kerta kokouksessa puheensa alussa hokea: "Olen xxx ja olen alkoholisti". Mullakun ei tuo viina yleensä kummittele päässä alvariinsa selvinpäin kuten joillakin. En mitenkään kehu, mutta kyllä kai sitä normaalilla aikuisella ihmisellä on muutakin ajateltavaa, harrastusta ja tekemistä kuin viina. Vaikkakin siihen on joskus tullut "allergiseksi", niin ei se selvää ihmistä haittaa, juokoot muut vaikka kuinka. Asenne on elämään ylipäätään vähän vajavainen ja ihminen jotenkin epätasapainossa jos retkahtaa. Ja sitten voi olla että ei ole löytänyt elämälleen kunnolista tarkoitusta ja sisältöä, olkoonkin se sitten mitä vaan. Ihmisen pitää tietoisesti eheytyä sisältäpäin ja se vie aikaa.

Lue lisää

todella aikaa. Raittiina eheytyminen käy perusteellisemmin kuin juovana. Siksi AA on monelle alkoholistille tarpeellinen ja pelastava vaihe elämässä, kun on järjestynyt aikaa, ja nimenomaan raittiina. Turhan moni suomalainen juo itsensä hautaan ehtimättä paneutumaan sisäisen elämänsä kehittämiseen.

t. voipytty kirjoitti:

todella aikaa. Raittiina eheytyminen käy perusteellisemmin kuin juovana. Siksi AA on monelle alkoholistille tarpeellinen ja pelastava vaihe elämässä, kun on järjestynyt aikaa, ja nimenomaan raittiina. Turhan moni suomalainen juo itsensä hautaan ehtimättä paneutumaan sisäisen elämänsä kehittämiseen.

Lue lisää

Kyllä varmaan monelle on AA ollut hyvä ratkaisu. Itseäni on vaan ihmetyttänyt se, kuinka jotkut jotenkin tulevat riippuvaiseksi muitten entisten alkoholistien seurasta koko ajan. En ole itse tarvinnut käydä siellä koska tunsin siihen toimntaan tutustuttuttuani jonkinlaaista uutta pakonomaista rituaalin suorittamista (vertaa viinan juonti) ja yhtä ja samaa hokemista omasta heikkoudestaan. En ymmärrä miksi kaivaa tietoisesti esiin jotain puutteita ja heikkouksiaan elämässään ja kuulua sellaiseen kuppikuntaan vuositolkulla, jos omat asiat ovat jo hyvin. Haluasin tietää muiden tuntemuksia jotka ovat käyvneet AA:ssa, kummitteleeko ja houkutteleeko se viinanpiru vielä vuosien jälkeenkin ryyppäämään?
Jos alkoholi ei enää merkitse päihteenä mitään, eikä se anna mitään itseaisarvoa enää, miksi sitä pitäisi sitten enää miettiä. Voi käyttää aikansa uusien asioitten oppimiseen, toisenlaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja liikkua vapaasti vaikka juovien joukossa sen kummemmin sitä murehtimatta. Luulen että jotkut AA:n 12 askeleen pykälät ovat ihmistä alistavia, koska niissä on sellainen sanoma että olen voimaton alkoholin suhteen ja tarvisen olla koko ajan varuillaan. Aletaan sitten liiaksi tuijottamaan tähän ja eristäydytään samaan tuttuun kuppikuntaan ja muut kokemukset jäävät löytämättä. Olenko oikessa?

nimi erkki kirjoitti:

Kyllä varmaan monelle on AA ollut hyvä ratkaisu. Itseäni on vaan ihmetyttänyt se, kuinka jotkut jotenkin tulevat riippuvaiseksi muitten entisten alkoholistien seurasta koko ajan. En ole itse tarvinnut käydä siellä koska tunsin siihen toimntaan tutustuttuttuani jonkinlaaista uutta pakonomaista rituaalin suorittamista (vertaa viinan juonti) ja yhtä ja samaa hokemista omasta heikkoudestaan. En ymmärrä miksi kaivaa tietoisesti esiin jotain puutteita ja heikkouksiaan elämässään ja kuulua sellaiseen kuppikuntaan vuositolkulla, jos omat asiat ovat jo hyvin. Haluasin tietää muiden tuntemuksia jotka ovat käyvneet AA:ssa, kummitteleeko ja houkutteleeko se viinanpiru vielä vuosien jälkeenkin ryyppäämään?
Jos alkoholi ei enää merkitse päihteenä mitään, eikä se anna mitään itseaisarvoa enää, miksi sitä pitäisi sitten enää miettiä. Voi käyttää aikansa uusien asioitten oppimiseen, toisenlaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja liikkua vapaasti vaikka juovien joukossa sen kummemmin sitä murehtimatta. Luulen että jotkut AA:n 12 askeleen pykälät ovat ihmistä alistavia, koska niissä on sellainen sanoma että olen voimaton alkoholin suhteen ja tarvisen olla koko ajan varuillaan. Aletaan sitten liiaksi tuijottamaan tähän ja eristäydytään samaan tuttuun kuppikuntaan ja muut kokemukset jäävät löytämättä. Olenko oikessa?

Lue lisää

Minulla ei autanut AA, päihdekuntoutukset, eikä mikään muu-mutta yksi on auttanut Jeesus Kristus, joka vapautti minut kaikesta kahleista! Kiitos Jumalalle, olen ollut raitis ja ilman juomahimoa kaksi vuotta! Sen lisäksi olen saanut henkisesti kasvaa ja eheytyä mielettömästi.
Onneksi on olemassa vapautus jokaiselle, joka vain uskaltaa Hänet elämänsä Herraksi kutsua :)

vieras1 kirjoitti:

Minulla ei autanut AA, päihdekuntoutukset, eikä mikään muu-mutta yksi on auttanut Jeesus Kristus, joka vapautti minut kaikesta kahleista! Kiitos Jumalalle, olen ollut raitis ja ilman juomahimoa kaksi vuotta! Sen lisäksi olen saanut henkisesti kasvaa ja eheytyä mielettömästi.
Onneksi on olemassa vapautus jokaiselle, joka vain uskaltaa Hänet elämänsä Herraksi kutsua :)

Lue lisää

On omien sanojen mukaan aa-addikti, eli ei voi olla menemättä palaveriin.
Aamulla herätessään hän usein ajattelee ensimmäiseksi ettei tänä iltana mene ryhmään, mutta kun istunnon aika lähestyy, niin silloin joku sisäinen "ääni" pakottaa hänet hyppäämään autoon ja hurauttamaan kerhotalolle. :)

-Ihmettelevä- kirjoitti:

On omien sanojen mukaan aa-addikti, eli ei voi olla menemättä palaveriin.
Aamulla herätessään hän usein ajattelee ensimmäiseksi ettei tänä iltana mene ryhmään, mutta kun istunnon aika lähestyy, niin silloin joku sisäinen "ääni" pakottaa hänet hyppäämään autoon ja hurauttamaan kerhotalolle. :)

Lue lisää

kelpaa ajella eikä tarvi pelätä puhallusratsioita.

nimi erkki kirjoitti:

Kyllä varmaan monelle on AA ollut hyvä ratkaisu. Itseäni on vaan ihmetyttänyt se, kuinka jotkut jotenkin tulevat riippuvaiseksi muitten entisten alkoholistien seurasta koko ajan. En ole itse tarvinnut käydä siellä koska tunsin siihen toimntaan tutustuttuttuani jonkinlaaista uutta pakonomaista rituaalin suorittamista (vertaa viinan juonti) ja yhtä ja samaa hokemista omasta heikkoudestaan. En ymmärrä miksi kaivaa tietoisesti esiin jotain puutteita ja heikkouksiaan elämässään ja kuulua sellaiseen kuppikuntaan vuositolkulla, jos omat asiat ovat jo hyvin. Haluasin tietää muiden tuntemuksia jotka ovat käyvneet AA:ssa, kummitteleeko ja houkutteleeko se viinanpiru vielä vuosien jälkeenkin ryyppäämään?
Jos alkoholi ei enää merkitse päihteenä mitään, eikä se anna mitään itseaisarvoa enää, miksi sitä pitäisi sitten enää miettiä. Voi käyttää aikansa uusien asioitten oppimiseen, toisenlaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja liikkua vapaasti vaikka juovien joukossa sen kummemmin sitä murehtimatta. Luulen että jotkut AA:n 12 askeleen pykälät ovat ihmistä alistavia, koska niissä on sellainen sanoma että olen voimaton alkoholin suhteen ja tarvisen olla koko ajan varuillaan. Aletaan sitten liiaksi tuijottamaan tähän ja eristäydytään samaan tuttuun kuppikuntaan ja muut kokemukset jäävät löytämättä. Olenko oikessa?

Lue lisää

minullekin AA. Pitkän raittiuden jälkeenkään en kuitenkaan ole entinen alkoholisti, vaan tiedän olevani edelleen voimaton alkoholiin nähden. AA on paradoksi. Myöntämällä voimattomuutensa on mahdollista pyytää apua. Omien heikkouksien ja puutteiden korjaaminen on mahdollista vain, kun ne ovat tiedossa. AA:han kuulumisessa on kaksi puolta: avun saaminen itselle ja saman mahdollisuuden tarjoaminen sellaiselle alkoholistille, joka havaitsee olevansa voimaton alkoholiin nähden ja haluaa apua juomaongelmansa ratkaisuun. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat yrittäneet monia eri keinoja vapautuakseen pakonomaisesta juomisesta, mutta päässeet siitä eroon vasta AA:n ohjelman ja vertaistuen avulla. Maailmassa yli 2 miljoonaa miestä ja naista on löytänyt AA:sta raittiin elämäntavan. Alkoholistin on hyvä painaa mieleensä, että alkoholi on salakavala ja vahva vihollinen.
Raitis elämä on minullekin mahdollistanut sellaisia asioita, joita juovana alkoholistina en kyennyt tekemään. Olen siis löytänyt paljon mielenkiintoisia asioita monilta eri elämänalueilta. Ja on aina mukava tavata AA:sta tuttuja töissä tai harrastuksissa, kadulla ja palavereissa.

t.voipytty kirjoitti:

minullekin AA. Pitkän raittiuden jälkeenkään en kuitenkaan ole entinen alkoholisti, vaan tiedän olevani edelleen voimaton alkoholiin nähden. AA on paradoksi. Myöntämällä voimattomuutensa on mahdollista pyytää apua. Omien heikkouksien ja puutteiden korjaaminen on mahdollista vain, kun ne ovat tiedossa. AA:han kuulumisessa on kaksi puolta: avun saaminen itselle ja saman mahdollisuuden tarjoaminen sellaiselle alkoholistille, joka havaitsee olevansa voimaton alkoholiin nähden ja haluaa apua juomaongelmansa ratkaisuun. Olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat yrittäneet monia eri keinoja vapautuakseen pakonomaisesta juomisesta, mutta päässeet siitä eroon vasta AA:n ohjelman ja vertaistuen avulla. Maailmassa yli 2 miljoonaa miestä ja naista on löytänyt AA:sta raittiin elämäntavan. Alkoholistin on hyvä painaa mieleensä, että alkoholi on salakavala ja vahva vihollinen.
Raitis elämä on minullekin mahdollistanut sellaisia asioita, joita juovana alkoholistina en kyennyt tekemään. Olen siis löytänyt paljon mielenkiintoisia asioita monilta eri elämänalueilta. Ja on aina mukava tavata AA:sta tuttuja töissä tai harrastuksissa, kadulla ja palavereissa.

Lue lisää

Tietty asia on minullekin on, että pitää tietää heikkoutensa alkoholin suhteen, sen että ei mene sitä juomaan jos siihen tietää jäävänsä koukkuun. Kukaan ei tähän asti vieläkään ole vastannut suoraan että tekeekö sitä viinaa vielä mieli pitkänkin ajan jälkeen? Siis ottaa se ensi ryyppy?
Itsellä kun ei tee enkä ole tarvinnut noita tukia ja olen itsekseni pystynyt lopettamaan, niin siksi kyselen. Nyt olen viimeiaikoina vähän vaan miettinyt tuota riippuvuusmekanismia että miten se oikein toimii kullakin. Kun lueskelin tuosta riippuvuusentsyymistä, THIQ:sta joka panee juopon juomaan sairaaloisesti, niin minun mielestä se panee juomaan niin ainoastaan silloin kuin elimistössä on alkoholia ja asetaaldehyydiä. Selvinpäinhän tuo entsyymi pitäis ainakin ajan mittaan hävitä. Tietenkin hermosto saattaa olla riekaleinen pitkänkin ajan, mutta ei siellä aivoissa pitäis mitään olla joka koukuttaa muuta kuin oma psyyke ja asenne. Näin tämä minulla ainakin toimii.
Erotan siis tämän kemiallisen riippuvuuden ja oman personaalisuudeen ja sen mahdolliset ongelmat toisistaan. Minullakin saattaa olla huono päivä, mutta ei se johdu enää mistään vanhoista humaloista eikä mulle tule silloin edes mieleen että siihen huonoon oloon pitäis saada viinaa.
Olen siis yksi niistä jotka ovat onnistuneet raitistumaan omin voimin, saattaa kuulostaa joistakin oudolta, koska usein väitetään että siihen ei yksin pysty.

vieras1 kirjoitti:

Minulla ei autanut AA, päihdekuntoutukset, eikä mikään muu-mutta yksi on auttanut Jeesus Kristus, joka vapautti minut kaikesta kahleista! Kiitos Jumalalle, olen ollut raitis ja ilman juomahimoa kaksi vuotta! Sen lisäksi olen saanut henkisesti kasvaa ja eheytyä mielettömästi.
Onneksi on olemassa vapautus jokaiselle, joka vain uskaltaa Hänet elämänsä Herraksi kutsua :)

Lue lisää

Ihmisen pitää osata uskoa! Hyvä että olet löytänyt omasi.

nimi erkki kirjoitti:

Tietty asia on minullekin on, että pitää tietää heikkoutensa alkoholin suhteen, sen että ei mene sitä juomaan jos siihen tietää jäävänsä koukkuun. Kukaan ei tähän asti vieläkään ole vastannut suoraan että tekeekö sitä viinaa vielä mieli pitkänkin ajan jälkeen? Siis ottaa se ensi ryyppy?
Itsellä kun ei tee enkä ole tarvinnut noita tukia ja olen itsekseni pystynyt lopettamaan, niin siksi kyselen. Nyt olen viimeiaikoina vähän vaan miettinyt tuota riippuvuusmekanismia että miten se oikein toimii kullakin. Kun lueskelin tuosta riippuvuusentsyymistä, THIQ:sta joka panee juopon juomaan sairaaloisesti, niin minun mielestä se panee juomaan niin ainoastaan silloin kuin elimistössä on alkoholia ja asetaaldehyydiä. Selvinpäinhän tuo entsyymi pitäis ainakin ajan mittaan hävitä. Tietenkin hermosto saattaa olla riekaleinen pitkänkin ajan, mutta ei siellä aivoissa pitäis mitään olla joka koukuttaa muuta kuin oma psyyke ja asenne. Näin tämä minulla ainakin toimii.
Erotan siis tämän kemiallisen riippuvuuden ja oman personaalisuudeen ja sen mahdolliset ongelmat toisistaan. Minullakin saattaa olla huono päivä, mutta ei se johdu enää mistään vanhoista humaloista eikä mulle tule silloin edes mieleen että siihen huonoon oloon pitäis saada viinaa.
Olen siis yksi niistä jotka ovat onnistuneet raitistumaan omin voimin, saattaa kuulostaa joistakin oudolta, koska usein väitetään että siihen ei yksin pysty.

Lue lisää

Yleistämättä kovin vahvasti voin sanoa, että viinan mieliteon poistuminen on yleistä pitkään raittiina olleiden joukossa, niin minullakin. Mutta olen tavannut myös alkoholisteja, jotka muutaman vuoden tai jopa parin-kolmen vuosikymmenen raittiuden jälkeen ovat ottaneet alkoholia. Tuloksia on etupäässä kahta laatua: toisille on riittänyt lyhyt kokeilu ja ovat palanneet raittiiden joukkoon, mutta tunnen myös niitä, joille ei raittius ole enää onnistunut yrittämisestä huolimatta. Sinun tavoin jotkut onnistuvat kohtuukäyttäjinä.
Minunkin mielestäni alkoholistilla on sekä fyysinen että psyykkinen riippuvuus. Fyysisen riippuvuuden saa takaisin hyvin helposti, psyykkistä puolta on hyvä tervehdyttää päivittäin jollakin tapaa. Eniten käyttämäni keinot ovat lyhyt aamumietiskely sekä omien tekojeni ja asenteideni tutkistelu joko yksin tai samoja asioita käsittelevien ihmisten kanssa. Näistä valtaosa on alkoholisteja.
Illalla muistan olla kiitollinen raittiista päivästä.

t.voipytty kirjoitti:

Yleistämättä kovin vahvasti voin sanoa, että viinan mieliteon poistuminen on yleistä pitkään raittiina olleiden joukossa, niin minullakin. Mutta olen tavannut myös alkoholisteja, jotka muutaman vuoden tai jopa parin-kolmen vuosikymmenen raittiuden jälkeen ovat ottaneet alkoholia. Tuloksia on etupäässä kahta laatua: toisille on riittänyt lyhyt kokeilu ja ovat palanneet raittiiden joukkoon, mutta tunnen myös niitä, joille ei raittius ole enää onnistunut yrittämisestä huolimatta. Sinun tavoin jotkut onnistuvat kohtuukäyttäjinä.
Minunkin mielestäni alkoholistilla on sekä fyysinen että psyykkinen riippuvuus. Fyysisen riippuvuuden saa takaisin hyvin helposti, psyykkistä puolta on hyvä tervehdyttää päivittäin jollakin tapaa. Eniten käyttämäni keinot ovat lyhyt aamumietiskely sekä omien tekojeni ja asenteideni tutkistelu joko yksin tai samoja asioita käsittelevien ihmisten kanssa. Näistä valtaosa on alkoholisteja.
Illalla muistan olla kiitollinen raittiista päivästä.

Lue lisää

En ole sanonut että olen kohtuukäyttäjä , juuri aikaisemmin kerrotuista ja perustelluista syistä. Luepa tarkemmin. Ensimmäisessä viestissä on aika selvästi sanottu nyky tila. Oli vaan kysymys, tekeekö viinaa mieli? Siinä on vissi ero.

nimi erkki kirjoitti:

En ole sanonut että olen kohtuukäyttäjä , juuri aikaisemmin kerrotuista ja perustelluista syistä. Luepa tarkemmin. Ensimmäisessä viestissä on aika selvästi sanottu nyky tila. Oli vaan kysymys, tekeekö viinaa mieli? Siinä on vissi ero.

Lue lisää

Turha kai se on omavoimaisesti raitistuneen todistella aa:laiselle tipattomuuttaan.
Epäilys on aina olemassa.. ainakin niin kauan kunnes menet ryhmään tekemään tiliä elämästäsi ja kehumaan kuinka olet toweriseuran ansiosta saanut elää tämänkin päivän raittiina.

nimi erkki kirjoitti:

En ole sanonut että olen kohtuukäyttäjä , juuri aikaisemmin kerrotuista ja perustelluista syistä. Luepa tarkemmin. Ensimmäisessä viestissä on aika selvästi sanottu nyky tila. Oli vaan kysymys, tekeekö viinaa mieli? Siinä on vissi ero.

Lue lisää

huolimattomuuttani, todellakin kerroit lopettaneesi ja hyvä niin. Juovia ihmisiä on niin paljon, että kaikille konsteille riittää yllin kyllin käyttäjiä. Raitista jatkoa sinulle!

t. voipytty kirjoitti:

huolimattomuuttani, todellakin kerroit lopettaneesi ja hyvä niin. Juovia ihmisiä on niin paljon, että kaikille konsteille riittää yllin kyllin käyttäjiä. Raitista jatkoa sinulle!

Lue lisää

Varoittavaksi esimerkiksi kerron nykytilanteen. Olen siis ketjun aloittaja.
Ex-mieheni aloitti kahden vuoden raittiuden jälkeen kokeilemalla kaksi kuukautta sitten. Ensimmäinen kerta meni hyvin..toinen kokeilu tapahtui parin viikon kuluttua, jonka jälkeen pitikin saada jo seuraavana viikonloppuna. Jo kuukauden päästä aloituksesta hän joutui turvautumaan antabukseen ja..nyt 2 kk aloituksesta takana jo neljän päivän putki, humalassa töissä(eli kohta menee työpaikka) ja valitteli puhelimessa, että menee "pää" kohta.
Mies on kohta joko; 1. Mielisairaalassa, 2. Haudassa, 3. Uskossa. Muita mahdollisuuksia ei ole....

ap kirjoitti:

Varoittavaksi esimerkiksi kerron nykytilanteen. Olen siis ketjun aloittaja.
Ex-mieheni aloitti kahden vuoden raittiuden jälkeen kokeilemalla kaksi kuukautta sitten. Ensimmäinen kerta meni hyvin..toinen kokeilu tapahtui parin viikon kuluttua, jonka jälkeen pitikin saada jo seuraavana viikonloppuna. Jo kuukauden päästä aloituksesta hän joutui turvautumaan antabukseen ja..nyt 2 kk aloituksesta takana jo neljän päivän putki, humalassa töissä(eli kohta menee työpaikka) ja valitteli puhelimessa, että menee "pää" kohta.
Mies on kohta joko; 1. Mielisairaalassa, 2. Haudassa, 3. Uskossa. Muita mahdollisuuksia ei ole....

Lue lisää

uskomaan, että kun ei ota ensimmäistä ryyppyä, ei tule humalaan. Sen varmaan sinäkin uskot, mutta pulloon tarttuvalle alkoholistille se on usein ylivoimaista. Alkoholisti useinkin uskoo viimeiseen asti olevansa voimakkaampi kuin alkoholi. Pohjalla alkoholisti sitten on valmis luopumaan rakkaasta aineestaan. Pohja on jokaisella omalla tasolla.
Tyyneyttä sinulle, ja rohkeutta ja viisautta!

nimi erkki kirjoitti:

Kyllä varmaan monelle on AA ollut hyvä ratkaisu. Itseäni on vaan ihmetyttänyt se, kuinka jotkut jotenkin tulevat riippuvaiseksi muitten entisten alkoholistien seurasta koko ajan. En ole itse tarvinnut käydä siellä koska tunsin siihen toimntaan tutustuttuttuani jonkinlaaista uutta pakonomaista rituaalin suorittamista (vertaa viinan juonti) ja yhtä ja samaa hokemista omasta heikkoudestaan. En ymmärrä miksi kaivaa tietoisesti esiin jotain puutteita ja heikkouksiaan elämässään ja kuulua sellaiseen kuppikuntaan vuositolkulla, jos omat asiat ovat jo hyvin. Haluasin tietää muiden tuntemuksia jotka ovat käyvneet AA:ssa, kummitteleeko ja houkutteleeko se viinanpiru vielä vuosien jälkeenkin ryyppäämään?
Jos alkoholi ei enää merkitse päihteenä mitään, eikä se anna mitään itseaisarvoa enää, miksi sitä pitäisi sitten enää miettiä. Voi käyttää aikansa uusien asioitten oppimiseen, toisenlaisiin sosiaalisiin suhteisiin ja liikkua vapaasti vaikka juovien joukossa sen kummemmin sitä murehtimatta. Luulen että jotkut AA:n 12 askeleen pykälät ovat ihmistä alistavia, koska niissä on sellainen sanoma että olen voimaton alkoholin suhteen ja tarvisen olla koko ajan varuillaan. Aletaan sitten liiaksi tuijottamaan tähän ja eristäydytään samaan tuttuun kuppikuntaan ja muut kokemukset jäävät löytämättä. Olenko oikessa?

Lue lisää

Itse olen se 11 v aa:ssa käynyt jojo joka kirjoitin kokemuksestani tuolla ylempänä tässä ketjussa.

Itse olen kanssa alkanut jo hivenen väsymään AA:han. En ole löytänyt sellaista tukihenkilöä sieltä, jonka kanssa haluaisi jutella vapaa-ajalla tai viettää kaverina muutenkin aikaa muiden asioiden/harrastusten parissa. Olen tullut aa-laisena eristyneeksi ja sosiaaliset suhteet ovat täysin katkenneet entisiin kavereihin.

ja tuo aa:n askel-ohjelma on kyllä alistava, ja jatkuva hokeminen ja muistelu sekä jankkaus on varmaan minulle tehneet sen että se juominenkin ja etenkin se sosiaalinen kapakkajuominen kelautuu aina usein mieleen ja johtaa ajatuskierteessä wanhan hyvän juopotteluhetken valheelliseen haikeusmuisteluun ja sitä kautta retkahdukseen. En tosiaan tiedä, toivunko enää aa:ssa lisää vai sairastunko pahemmin.

Epätoivo, masennus, lannistuminen, elämän tarkoituksettomuus ja jopa kuoleman odottelu 4-kymppisenä ovat nyt päällimmäisiä ajatuksia, vaikka sinänsä kulissit (koti, emäntä ja työpaikka) ovat kunnossa.

EI KANNATA HAUKKUA IHMISIÄ, JOITA EI OIKEESTI TUNNE MIKSIKÄÄN JUOPOKSI!MTÄ JOS HAUKUTAAN JOTAIN HENKILÖÄ TAPPAJAKSI,VAIKKA EI OLISIKAAN !AJATELKAA VÄHÄN MITÄ KIRJOITATTE !