Asia on pyörinyt mielessäni jo vuosikausia.Jo pikkupojannaskalista lähtien kuuntelin juttuja joita eräs Santtu jutteli lämpimikseen paikallisissa juottoloissa.Tarinahan lähtee kerimään siitä tilanteesta kun nassikkana kiertelin karkinostoreissuillani ku ei pahemmin kioskeja vielä siihen aikaan ollut niin jouduin pakostakin kuulemaan isojen poikien juttuja paarien pöydistä siinä tiskillä seisoessani ja karamellejä tilatessani.Mietiskellessäni siinä otanko karkkipussin vaiko sekalaisen satsin erinäisiä patukoita,valinnanvaraahan ei paljon ollut,oisko ollut suffeli ja tupla?No joka tapauksessa miettiessäni siinä sitä valintaa niin Tämä kyseinen Santtu josta tuossa tekstin alkupuolella oli juttua loihehi lausumaan erään kuolemattoman lauseen jota minäkin olen sitten käyttänyt myöhemmin saatuani perhettä ja omia lapsosia ja erioten poikia aikaiseksi. Tämä Santtu nimittäin lausahti hauskasti siinä karamelliä ostaessani ,ja siinä vaiheessa minähän en vielä tiennyt että mitä tilaisin.No joka tapauksessa tilanne oli niin hullunkurinen ja erikoinen että minullakin meni pasmat aivan sekaisin siinä tilausta tehdessäni.Näin vuosien jälkeen en edes muista koko tapausta ja mielelläni siitä teille kaikille kertoisin jos jotain siitä muistaisin.Että tämmöinen hauska tapaus tällä kertaa.
Saiskohan
Epäilen
0289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.