muita? Olen seuraillut monien puuhastelua näin helleaikaan. Monella on näyttäviä kesäkukkia ruukuissa. Niitä on kasteltava alituiseen. Itselläni on perennoja ja kylvettyjä kesäkukkia, jotka kestävät kuivuutta. Juuri nyt esim. harmaamalvikki kukkii komeasti yli metrisen varren päässä ja suopayrtti tuntuu kestävän hyvin kuivuutta. Niitä minulla on yksinkertaisena ja kerrottuna. Lemmikkieläimiä minulla ei ole, koska niille pitäisi olla varahoitaja. Ei myöskään kasvihuonetta, koska silläkin pitäisi olla varahoitaja. Työelämässä ollessani kelvot työtoverini väittivät, ettei kasvihuoneesta mitään vaivaa ole. Onko muita yhtä mukavuudenhaluisia kuin minä?
Laiskureita, onko
1943
41351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Ilmoittaudun vieläkin lunkimmaksi. Ei sisäkukkia. Niiden pito loppui siihen, kun nuorimmainen pöllössä iässä kasteli niitä maidolla ja lannoitteli sokerlla ja talkkunalla ja aina kun sain uudet kukat kasvatetua, sama homma uudellen. No ajattelin, et se pöllö ikä menee ohi, ja meni, mut sitten isompi lapsi oli ptikään sairaalassa tiputushoidossa, koko kesän. Joka päivä piti kuitenkin käydä sairaalassa häntä hoitamassa, kun lasten osasto oli kiinni ja hänet siirretty aikuisosastolle. Siellä kämppäkaveri vain maksasi kuorsaten ja tyttö pelkäsi häntä, kunnes tyttö siirrettiin yksityishuoneeseen.
Soitin joka päivä, et kastele kukat. Kun 3 viikon päästä tulin kotiin, niin olihan kukat kasteltu, mutta vain sinä päivänä, kun tulin kotiin. Siellä ne olivat kuivana rankana rullaverhojen takana. Ei kertaakaan rullaverhoja nostettu. Lattia lainehti vettä, kun mies hädissään yritti kastella kukkia, jos virkoaisivat. Olivat niin kuivia, että oskat napsahtelivat kun rapsahtivat poikki.
Ei ole ulkona ei kukan kukkaa, paitsi mitä keväällä krookukset nousee, narsissit ja tulppaanit ja joku daalia tuosta nurmikosta. Mitään muita kukkia eikä vihanneksia ole. Jokunen omenapuu ja marjapensas. Siineä ne. Ei edes mattoja lattioilla.
Vien takuuvarmasti porukan laisklmman tittelin
minulla on neljä kappaletta. Anopinkielet selviävät hyvin vähällä kastelulla. Nekin olivat naapurilla lainassa, kun esikoinen miltei nakerteli niitä, kun ryömi lattialla. Kun hän muutti pois, sain kieleni takaisin. Miesystävälläni on hienoja kukkia ja hän hoitaa niitä hyvin. Vaimonsa on ollut toisella tavalla kukkien ystävä kuin minä.
Nyt muiustu mieleeni, et onhan tos miehen pöydällä keittiössä kolme orkideaa. Ensimmäisen se osti mulle synttärilahjaksi, kun pääsin pitkältä kuukausia tiputushoidossa sairaalasta. Sitten hän onnistui saamankin sen kukkimaan seuraavaksi syntymäpäiväksi, mut mä olin ostanut jo hänen syntymäpäiviksi hälle toisenlaisen orkidean. Ja muuten vain sorruin ostamaan kolmannenkin orkidean. Mies niitä hoitaa, ja välillä tippuvat lattialle siitä. Mutta on innostunut orkideoista, niin pitää niitä siinä ruokapöydällään ymäri vuoden. Meillä erilliset ruokapöydätkin, ko mä tartten liikkua semmosella tuolilla, niin on kätevämpää ko mulla on oma erikoispöytäni.
Minä tyydyn vain silkkikukkiin, ja niitä mä ostelen, ja niitä on aikas paljon, on autossakin.
kauan sitten synttärilahjaksi paljon kukkakoreja, joihin oli upotettu myös huonekukkia. Hukkaan menivät, koska niitä ei kukaan istuttanut ruukkuihin. Parhaana kukkana hän piti ikätoveriltaan- myös miesleski- saamaansa silkkistä joulutähteä.
Minulla ei ole yhtään vakituista huonekasvia, leikkokukkia vain, tai ruukkuyrttejä.
Parvekekasveille varatut laatikot ja amppelit ovat kestokastelumallia. Tosin nyt ei ole niitäkään laitettu, mutta se ei johdu tästä laiskuudestani, vaan osaamattomuudestani. En ymmärrä, miten nuo laatikkoni saisin laitettua lasitetulle partsilleni, eikä amppeleillekaan ole muuta kiinnityspaikkaa kuin vaatteiden tuuletukseen varattu oksa, se ei ole joutanut kasveille. Laiskasti otin silloinkin kun oli puutarha, sopivat perennat kerralla pysyville paikoilleen. En niitä siirrellyt tai jakanut sen koommin, paitsi joskus naapureille.
en harrasta. Joskus voin saada lahjaksi ja panen maljakkoon. Olen taas tyytyväinen, kun ei ole kasvimaata. Pavut olisivat jo kuolleet paahteessa.
Moikka. Jos sulla ei ole porakonetta, eikö vävyllä, tai pojallasikaan? Siinä ei kauaa nokka tuhise, yhden tai useamman koukun laitossa. Tai seinään amppelitelineen.
Jos noi sinun kukka-altaat on pitkää mallia, niin ainakin aikoinaan oli kaupoissa sellaisia "rappusia" eli telineitä, joissa useampi taso, ja alenevat, kuten portaat. Kolme "askelmaa," on itselläni, metrin pituisia, joissa mulla 80cm altaat. Kukat kun rönsyilee yli, lobeliat.
En enää muista, ostinko anttilasta, CM, vai mistä, siis puutarhapuoli kuitenkin.
Pylvään ympärillä mulla on verkko. Siinä on ympäri vuoden valoketju, vaikken käytäkään kuin joulu-tammikuu. Kesäisin siihen laittelen tekokukkia, aika kivan näköisiä, ainakin ulkoapäin, näyttää aidoilta.
Mökkiaikoinaan, oli kaikki parvekekukat tekosellaisia, nyt kerran viikossa kuitenkin kotona, tai naapuriapu pelaa.
lähdenkin heti huomenna etsiskelemään noita telineitä. En osannut sellaisia ajatella olevan olemassakaan, olin kai niin jumittunut ajatukseen jonkinlaisista kannattimista. Puutarhaosastoillakaan ei nykyään tule pyörittyä, mitä nyt joskus messuilla.
Jossain vaiheessa vähän suunnittelin sellaisia "vanhanaikaisia" rottinkisia kukkapöytiä, mutta en onneksi löytänyt, olisi pitänyt laittaa sitten uusiksi muutakin.
Tuskin enää tänä vuonna mitään laitan, mutta ovatpahan valmiina ensi kesäksi ja ehkä saa jo alennuksellakin.
Ilman kestokastelusysteemiä en kyllä mitään laittaisi. Tykkään petunioista ja olen yleensä laittanut 4 per loota, yli viikon ovat hyvin pärjänneet kun lähtiessä laittaa vähän liikaakin vettä. Reilut kaksi viikkoa, jos nostaa reissun ajaksi ne parvekkeen lattialle varjoon.
Eri näköiset koristavat asuntoamme.
Parvekkeella yhdestä ruukusta kasvatettu basilika.
Tärkein muistettava lähtiessä on sisäoven jättäminen auki.
Mahtuu posti leviämään eteisen lattialle.
Aikanaan, kasvaria pitäessäni, fillaroin jokainenruokatunti täryttämään ja sumuttamaan tomaattien kukinnot.
Tarvittaessa muutin tuuletukset ja yleensä kastelin päivällä.
Jos aikoo kunnolla satoa saada niin kasvari on työläs hoidettava!
tosiaan saa helpommalla kaupasta. Äidilläni oli tomaatteja avomaalla ja ne olivat tosi makeita. Melkein ostin keväällä pelargonioita, mutta mukavuus vei voiton.
miksi tärytit tomaattejasi?
Kasvusto kuivaa aamupäivällä joten siitepöly on irtoavassa kunnossa.
Avomaalla taivaan tuuli hoitaa "tärytyksen" mutta kasvarissa käsi varmistaa pöllyämisen.
Sumutus kiinnittää pölyn.
Tuuletuksen säätö lämpötilasta ja kosteusolosuhteista riippuen.
Homeen ja myös liiallisen kuumuuden välttäminen.
Tomskut ripustin ylhäältä riippuviin lankoihin joiden ympärille pyöritin kasvavaa vartta.
Harjakorkeus oli 2,5m joten loppukesästä oli helppo laskea hiljalleen varsia alas päin saadakseni mahtumaan useampia terttuja.
Näkemäni, kepakoihin tuetut, ovat olleet säälittäviä.
Vappuna kukkivat taimet kasvariin.
Juhannuksena ensimmäiset kypsät syöntiin.
Ravinnetasapainoa seurasin kasvustosta.
Minulla oli ilmapenkit joiden alla 5cm styrox-levyt.
Talvi katto auki -> lumi sisällä. Keväällä aikaisin lumet ulos ja katto päälle.
Ilmapenkit lämpenivät nopeasti.
3,5 x 6m omavalmiste lasihuone. Harjakorkeus 2,5m.
Tomskujen kasvatukseen liittyy kaiken näköistä loitsuamista.
Mm. latvan katkaisu 4:n tertun jälkeen.
Kokeilin useampiakin uskomuksia.
Latvan katkaisulla oli ainoastaan se merkitys ettei ylempiä terttuja enää tullut = ei tomaattejakaan!
Normaalisti ehdin saamaan satoa 6 - 7:stä tertusta. Viimeisistä suurin osa tosin puolikypsinä ja raakoina.
Jukopliuta! Huomaatkos kun vanha, urbaani ukko vieläkin innostuu?
Kaiken muun kyllä allekirjoitan, mutta miksi ihmeessä talvella katot auki, ja lumet sisään. Minulla on kaksi huonetta, toinen16 4m, ja toinen7 3m. Ja minähän saisin hepulin, jos sinne olisi tullut lumi sisään. Kyllä ne on maaliskuun alusta lähtien jo tainta vieri vieressä kolmessa kerroksessa.Taimet lavoilla, mukulat, juurakot, ja varhaisperunat lavojen alla. Ja amppeleita vielä katto täynnä.
Ja vielä niistä tomaateista. Ei kannata latvoja katkoa, mieluummin lehdet koko alavarresta. Tänä kesänä tomaatit vähän myöhässä, mutta varmaan jo ensi viikolla syödään omia. Sitten niitä riittääkin ihan varmasti.
Sinä annat lisälämpöä. Minä en.
Syksyisin harkinnan mukaan rajallisesti pelkän kosteuden vuoksi.
Kattolevyt olivat kiinni ruuveilla.
Poistin ne talveksi.
Lumet sisälle pelkästään kasvupohjan lämpöeristyksen vuoksi.
Kasvarin pienuudesta johtuen minulla oli keskellä tomaatit kahdessa rivissä.
Paprikat kaakkoisella sivustalla ja avomaan kurkut (ripustettuina) luoteissivulla.
Kasvarin lopetin jo vuosia ennen kerrostaloon muuttoa.
Sinullahan kasvarit ovat elinkeino!
Kaksi ensimmäistä kesää oli opettelua.
Ajelin useamman kerran työkaverini hortonomivaimon luokse tomaatin lehti kourassa ja kasvualusta mitattu lämpötila paperilla.
Häneltä sain myös poikkeuksellisten tilanteiden vaatimat ravinteet.
1400m2:n harrastajan täytyi jotain tietääkin.
siis siksi, pittääpä noudattaa ohjeitasi, - aikoinaan kun miulla oli kasvihuone ei niille tarvinnut mitään seksi opetusta antaa, - nyt nämä nykyiset vain kasvavat ja kukkivat..eivät älyä muuta :)
Kiitos neuvoista, kasvihuone on mielenkiintoinen harrastuksena....:)
Vielä silloin, kun oli jonkin tekijäksi, ja maan kuokkijaksi, vaikkakin kaikenlaisia tukisidoksia oli käsissä, niin paskapatterin päällä kun tomatit kasvoivat, että oli ne maukkaita. Joskus nuoruudessani suurin kasvattamani tomatti painoi 300 g. Oli se mieletön mötikkä. Piti tukea ettei katkase vartta, mut ajattelin, katotaan minkä kokoseksi kasvaa.
Mulla oli kesänavetan seinustalla tomattilava, ja lehmänpaskavedellä vielä kastelin, vaikka alla tomattipenkin alla oli paskapatteri, mut kyl ne tomatit kasvo ja lehmät äimisteli aidan raosta niitä. Joskus jonkun pikkutomaatin annoin kun kieli pitkällä vonkasiva aidan raosta. Tykkäs ne lehmätkin syödä tomatteja.
Ja sitten elokuun iltoina ei syöty muuta kuin ruisleipää ja tomatteja. Nykyisin ei saa enää mistään niin maukkaita tomatteja, mut ei kyllä saa maukasta ruisleipääkään. Tällä seudulla ei minkäänlaista ruisleipää, ne on vaan semmosia kärpäsläppiä joista en tykkä tippaakaan.
Sitten täällä nykyisellä paikalla mulla oli muovinen kasvihuone. Mut en mä ikinä tärytellyt enkä hoputellut penssilin kanssa ja tomatteja tuli. Samalla lailla sidoin naruun ne kuin Sinäkin. Voi, jos vielä pystyisi edes kasvihuonetta huoltamaan. Iäsäntä jo toissa kesänä hävitti kasvihuoneen pohjankin, ja täytyypä kysyä, mitä teki kaarille. Ne oli metallikaaret, ja ostin ne jostain. Jos vielä kuitenkin tulisi aika, että sen verran pystyisi ?
Kupus soitti juuri, että ovat Kilpisjärellä tulossa. Kävivät Hammervestissä ja siitä Norjan rannikkoa Kilpisjärvelle.
Ainahan niitä tomskuja tulee, enemmän tai vähemmän.
Ulkona taivaan tuuli hoitaa täryytelyn.
Muovihuoneetkin ovat sen verran "löysiä" että ilma liikkuu ja muoveista tippuu kosteutta mutta täryttelemättä sato on pienempi.
Ainakin uskon ammattilaisen perusteluja.
Kypsää tomaattia sain 5 - 7kg/varsi.
Kokeilin myös suurisatoisia terttuja seuraavien kukintojen pois nipistämistä.
En tiedä vaikuttiko kokonaismäärään.
Usein suurisatoista terttua seurasi vain muutaman suuren tomaatin terttu.
Poisnipistys antoi seuraavaan kunnon kokoisen tertun.
En ymmärrä mitä tuolla penssilillä tarkoitat?
Avomaan kurkun kasvaripölytykseen jouduin houkuttelemaan sisään pörriäisiä, kimalaisista, tai mitä ne nyt ovat, tehokkaisiin mehiläisiin.
Biologinen torjunta hoitui leppiksiillä.
Tomskun makuun vaikuttaa ratkaisevasti se että se saa täysin kypsyä varressa eikä missään vaiheessa laiteta kylmään.
Maukkaan kotitomaatin saa pilalle poimimalla puolikypsänä ja pitämällä jääkaapissa punastumassa.
Todistelin yhdelle tuttavalleni lannoituksen ja poimimisvaiheen sekä säilytyksen yhteyttä.
Luonnonlannan käytössä ongelmaksi muodostuu helposti liika typpi.
Pieni "nälkä" lienee parasta sadon lisääjää?
Oliko tuon "mammuttitomaatin" tertussa lkukumääräisesti vähän muita?
Entä alempi terttu.
Oliko runsastomaattinen?
sitten telkkarissa oli ohjelma ruotsalaisesta "tomaatti- ja omenahullusta". Hänellä oli vaikka minkälaisia tomaatteja. Ja omenia oli myös joka makuun. Mieleeni jäi erityisesti Aroma-lajike. Sitä, kun vielä saisn maistaa, ajattelin tuolloin. Minulla oli sivutyö Vaasassa ja oikaisin Rewell Centerin läpi ja mitä siellä olikaan! Ihania ruotsalaisia Aroma-omenia. Myöhemmin raahasin Vaasasta aina tammikuulle asti tätä lajiketta kotiin. Kotimaiset olivat kooltaan pienempiä. Omenahullu kun olen, niin haaveenani on matkustaa Ruotsin itärannikolle omenamarkkinoille syykuun lopussa.
Minä taas sain vihjeita, et kasvihuoneessa, jos ei ole mehiläisiä, kärpäsiä yms. lentäviä hyönteisiä, jotka kukasta kukkaan lentelisivät, pölytystä voi auttaa sutasemalla pensselissä kukkia. Mutta eipä ole tullut koskaan sitä tehtyä. Tomatteja on tullut ilman apupölytystäki. Meillä on aina ollut mehiläisiä. Naapurilla oli mehiläispesiä, ja mehiläiset kyllä tunkeutu myös meidän kasvihuoneeseen, kun vaan joku tuuletusräppänä oli auki tai ovi hetkenkin.
Mut kompostoituneessa vanhemmassa paskassa on jytyä, kun siitä on jo typpi kavonnu.
"Oliko tuon "mammuttitomaatin" tertussa lkukumääräisesti vähän muita?
Entä alempi terttu.
Oliko runsastomaattinen? "
No tuosta ajasta on niin pitkä aikaa n. 45 vuotta, etten sillai lukumääräsesti muista. Silloset tomaatit teki terttunsa kohti jotain 10 kahta puolta, mut tertun alemmet tomaatit ei sit hirveen hanakasti ehtinykkään kypsyy.
Minä latvoin tomatit semmosen 4 tertun päähän, kun avomaa oli, niin ei ne myhemmin tulleet tertut olis mitään ehtin kasvaa.
Niin, kyllä tuo iso tomaatti oli rungon ensimmäisestä tertusta, jotka ehtivät avomaalla kasvaa isoiksi ja kypsiksi siihen aikaan.
ei saisikaan missään vaiheessa laittaa jääkaappiin. Keittiön työpöydälle vain, niin maku pysyy hyvänä. Poimitaan vaan sen verran kun jaksetaan syödä. Säilyvät varsissakin paremmin. Kokeilkaa vaikka. Ottakaa kaksi tomattia, jättäkää toinen päiväksi pöydälle, ja ottakaa toinen jääkaapista. Niin takuulla huomaatte eron!
Kas vain kirjautuminen unohtui, marja-liisa kirjoitteli!
Mä sain vasta poimitusta tomatista ennen mielettömiä oireita. Suu meni rikki, silmän limakalvo rikki, mieletön kutina ja iho muuttu munasen leimuavaksi kuin tulirokkoisella. Mut sitten kun tomatti ole seisonut muutaman päivän sit pystyin syömään, ei tullut enää oireita.
Mut nyt pystyn popsimaan suoraan kasvupaikaltaan, eikä oireita, kun olen älynnyt, ymmärtänyt täydentää ravintoani antioksidanteilla.
Minulle tekee kiivi ja tuore paprika ihan samanlaiset oireet. Kun paistan paprikoita esim. sipulin kanssa ei suuta ja kurkkua polta lainkaan.
Jos kiivi on muusattu muiden hedelmien kera kakkujen tai kääretortun sisuksiin, ei mitään ongelmaa.
On muitakin elintarvikkeita joita olen itekseni oppinut välttelemään. Melko pian tiedän mitä ei suuhun toistamiseen laita.
Kiivistä minäkin sain niin hurjiä oireita, et se tiesi sairaalan päivystyspolille lähtöä. Mut nyt kun antioiksidantteja syön, ei tartte rajoittaa mitään ruoka-aineita, ja ennen niitä oli aikamoinen liuta, mitkä aiheuttivat ongelmia.
puuhastelija en laiskuri. Nyt kun pystyn kokaikaisesti touhuilemaan tällä maatilkullani olen parina viimeisimpänä kesänä keskittynyt kasveihin. Viime vuonna istutimme tuomen, se kukki jo, mutta sireeni jonka istutin jo 2006 ei ole vielä kukkinut. Istutin toisen sireenipensaan tänä kesänä hieman eri paikkaan joten katsotaan onko paikan valinnalla vaikutusta kukintaa.
Olen suunnitellut jo monta vuotta, että teen kivikkokukkatarhan rantaan. Olen hieman aloitellut, rannalla on villiruusuja tekeytymässä ja pitäisi jostain hilata kauniita pyöreitä kiviä. Ensin on kuitenkin maapohja muokattava ja turvattava, että multa ei imeydy savimaahan. Tuumaillaan kyllä varmaan suunnitelma jonain päivänä toteutuu.
Minlla on tulppaaneja, krookuksia ja narsisseja omassa penkissään, kylvin kesäkukkaa sekaan ja ne alkavat juuri kukintaansa. Rannassa ja etukuistilla isoissa saviruukuissa kasvaa ruiskaunokkeja ja nekin alkavat kukkia. Amppelikukkia on roikkumassa pihlajapuun oksalla ja kannonnokissa pari. Verannan ikkunan alla kahdessa pitkässä kukkalaatikossa on muraatteja sopuisasti orvokkien kanssa. Orvokkeja on myös siellä täällä pitkin tonttia.
Salaatti, tilli ja sipulimaa on ollut hyvä satoinen, olen reunustanut sen kaadetuilla koivun rungoilla ja juurimotukalla.
Kasteltavaa riittää, mutta sen homman jakaa kanssani Petteri. Hyötyliikuntana koen puutarhassa touhuilun. Saan hyvän mielen kun kukat viihtyvät ja kukoistavat.
Räklät ovat syöneet marjapensaistani suurimman osan, mutta aina ne jättää minulle jämät viinin raaka-aineiksi ; )
Laituri on joka kesä pelargonialle pyhitetty paikka ; ))
kovin itsekeskeiseltä kyllä vaikutat. Kaikelle tekemiselle ja olemiselle ei tarvitse olla varamiehiä. Elämä on sitä varten,että joskus voivat kukat kuihtua ja pienemmät asiat jäädä hoitamatta tärkeämpien tieltä. Aina kaiken ei tarvitse olla perfect, se on elämänhallintaa. Ei se,että hysteerisenä keksitään puuhaa ja niitä varamiehiä. Oppisit hellittämään edes vähän. Tekstiisi verrattuna otsikon kysymys on ristiriitainen. Ethän kerro laiskuudesta vaan ihan muusta.
Minusta tuntui pahalta, kun sanot lemmikkieläimistä, että et voi sellaisia ottaa, koska silloin pitäisi olla varamiehiä. Miksi valehtelet? Kysymys on valinnasta, muut menosi ovat tärkeämpiä sinulle kuin lemmikit, voihan sen suoraankin sanoa. Onko kesällä pakko olla jotakin kukkia jossakin, kun luonto on täynnä kukkia?
Monen lopppututkinnon suorittaneena ymmärrät hyvin,että kasvihuoneesta on vaivaa ja paljon onkin, jos tuloksiin mielii päästä. Yhtä paljon kuin lemmikkieläimen suhteen, sillä myös kasvit ovat lemmikkejä ja vaativia sellaisia. Kaikki elävät olennot pitävät aidoista kumppaneista, myös ihmiset.
pitää olla varahoitaja, jos joutuu lähtemään jonnekin. Muutenhan joutuu syytteeseen eläinrääkkäyksestä. Koska minulla ei ollut ketään sukulaisia huolehtimasta lapsistani vastaavassa tilanteessa, vaan jouduin turvautumaan ulkopuoliseen, maksulliseen apuun, en todellakaan halunnut vielä eläimiä siihen hullunmyllyyn. Mieheni asui yli 100 km:n päässä ja yhteisiä menojakin meillä oli. Useimmiten hän pystyi tulemaan, jos minulla oli työmatkoja, lapset sairastelivat jne.
Kasveista pidän enemmän kuin eläimistä, mutta valitsen helppohoitoisia ja siihenhän minulla on täysi oikeus. Myös kanssaihmisistäni pidän huolta enemmän kuin eläimistä. Esim. eilen ja tänään olin talkoohommissa yhteisten asioiden hyväksi, joten en liene siitä itsekeskeisimmästä päästä ihmiskuntaa. Olet erilainen kuin minä ja varmaan onnellinen kaltaisenasi. Minä ainakin olen. Ilahdutti esim. kuulla, kun lasteni hyvä ystävä oli kertonut, että hän lapsena ihaili perhe-elämäämme. Hän oli usein meillä, koska kotona oli vaikeaa. Nyt hänellä on oma perhe ja hän on onnellinen. Jos kuka, niin minä osaan rentoutua, joten äläpäs sentään väitä sellaista, mistä et tosiaan tiedä. En ole suorittaja, annan aikaani ja otan oman aikani.
Senpä takia koiraa ei meille voikkaan ottaa, koska se sitoo nin paljon. Aina lähtiessä jonnekkin, jos koiraa ei voi mukaan ottaa, on sielle aina hankittava paikka. Ei se yksin kotiinkaan jättäminen koiralle ole hääviä. Ennen meillä aina oli joku kotona, joten silloin oli koira tai kaksi. Nyt pikkuisemme kuoli vanhuuteen ja riistakoira on myhös lopetettu vanhuuden sairauksiien takia. Pomi:a mun mieli kovasti tekisi, mutta se reissuaminen.
Pari kisuliinia on. Ne pärjää täällä kotona viikonkin, kun ovat toistensa seurana, ja poika käy pari kertaa viikossa kuitenkin kotona.
asuessa kotona naapuriin muutti vanha rouva, jolla oli koira. Niitä ehti olla 3 ja ulkoilutimme koiraa illalla pidemmän lenkin. Jos rouva sairastui, pidin huolta koirasta. Yhteistyö sujui hyvin, omaiset huolehtivat koirasta, jos rouva joutui sairaalaan. Kun muutimme pois, rouva luopui koirastaan, koska hänen mielestään se ei saanut tarpeeksi liikuntaa, vaikka ulkona oli pitkä vaijeri. Viimeisen koiran sai henkilö, joka myös piti hyvää huolta lemmikistä.
nuo kodin viherkasviasiat: heillä on suuressa vadissa kauniita pieniä pyöreitä ja aika litteitä luonnonkiviä ja suuressa kapeassa putkilomaljakossa pitkiä, käsittääkseni pajunoksia niputettuna yhteen ikäänkuin luutana. Yllätys, yllätys: se onkin ihan hauskan näköistä nuorten sisustuksessa.
- Itse kyllä suosin muutamia helppoja viherkasveja kotonani - kultaköynnös on kestosuosikkini ollut aina ja se on kauniskin. Minulla on pikkupiha ja kaikkein parhaat kesäkukat ovat pelargoniat. Niitä minulla onkin erivärisinä ruukuissa ja ne menestyvät kesän alusta pitkälle syksyyn - välillä niukallakin kastelulla.
- Joskus aina haaveilen, että tänä kesänä istutan pienen yrttitarhan, mutta aina laiskuus voittaa. Ja ne yrit ja salaatit ovat niin edullisia kaupastakin.
- Ja toden totta, olen niin mukavuudenhaluinen, etten minäkään enää lemmikkieläintä ota - haluan mennä ja tulla vapaasti - eikä ole kiva vaivata muita tai viedä lemmikkiä vieraalle hoitoon. Ymmärrän kyllä niitä, joilla on aina ollut joku lemmikkieläin, mutta ei me kaikki olla siinä asiassa yhtälaisia, mutta silti voimme olla eläinrakkaita.
- Monessa asiassa tuo laiskuus on alkanut vaivata - kas kun ei ole pakko ahertaa. (Täytyy sanoa, että kyllä sitä on kuitenkin elämässään ollut aika ahkera, työn ja perheen ohessa on ehtinyt puuhata ja harrastaa aika tavalla). Ihania ne hektiset vuodet olivat, mutta nyt on joskus ihana istua vähän sammaleisella pihalla omenapuun alla varjossa lukemassa mieleistä kirjaa tai vaikka nauttia vaan kesästä).
"Myös kanssaihmisistäni pidän huolta enemmän kuin eläimistä", onko sinulla eläimiä?
onko minulla sitä tai tätä. Kysele rauhassa ja pidä huoli kaikesta itseäsi ympäröivästä.
Kun lupasit kysellä niin, oletko herännyt huonolla tuulella?
voisi pakertaa, jos haluaisi. Minulla on tuttava, joka neuloo koko ajan telkkaria katsoessaan. Se on hänelle suuri ilo. Itse en katso edes televisiota enkä ole neulonut pitkään aikaan. Olen tyytyväinen, kun en kylvänyt mitään. Kuivaneet olisivat kaikki kasvit maallani, on sadevedestä riippuvainen, koska kastelumahdollisuutta ei ole. Meillä ei lapsuudessa ollut eläimiä sisätiloissa enkä nytkään halua. Entisellä asuinpaikkakunnallani naapureilla oli kissoja, jotka tulivat tuuletusikkunoista käväisemään meillä.
Etkö vaivaudu lukemaan ketjua? Asia selkenee tyhmemmällekin , sinuahan ainoastaan kiinnostaa aloittajan perässä räksyttäminen. Pienet on ilon aiheet sinullakin.
minun tuulellani ei ole merkitystä, saa jäädä suureksi salaisuudeksi.
sen olennaisen tässä jutussa. Ehkä jonkun tuuli on siirtynyt plussan puolelle, kun on taas saanut räksytellä. Voi jopa hymyillä vastaantulijalle.
Joo, minäkin tuppasin aina neulomaan, aina oli neule mukana. Ja neuleita tulu joka paikat täyteen. Mut kun sairastuin sydänlihastulehdukseen, neuleet lensi peränurkkaan, ei kertakaikkiaan pystynyt enää.
Sitten kun toivuin, ostin neulekoneen, ja kun sekin kävi sydämen päälle, ostin moottorin neulekoneeseen.
on vakava juttu. Tuttavapiirissäni nuori äiti sairastui mononukleoosin jälkitautina ja vei vuosia ennen kuin hän tervehtyi niin, että pystyi hoitamaan kotinsa. Varmaan oli Sinullekin aikamoinen kokemus.