I.
________
- Niin, tiijättekö mitä Anna-Leena Härkönen sanoo - derivaatiosta?
- "Limingan tyttö"! huomautti eräs vanhemmista oppilaista.
- "Limingan tyttö", aivan... Noh, hän sanoo vain - että se pitäisi AMPUA...!
Vaikka Ari Puolakka tunnettiinkin eräänlaisena Einsteinina, johtuen siitä näille molemmille yhteisestä ja laajasti tunnetusta taidosta, jolla nämä kaksi onnistuivat takomaan matematiikan ja fysiikan vaikeimmatkin yhtälöt ja hienoudet kovimpaankin maallikkopäähän, eivät nämä yhtälöt sen kummemmin tuntuneet iskostuvan tämän luennon erään osanottajan päähän. Juuri siksi Juhani Lönngreve ei pitänyt matematiikan, fysiikan tai kemian tunneista, ja lukiosuoritusten pakollisuus olikin ainoa syy istua näillä tunneilla.
________
- Niin, tiijättekö mitä Anna-Leena Härkönen sanoo - derivaatiosta?
- "Limingan tyttö"! huomautti eräs vanhemmista oppilaista.
- "Limingan tyttö", aivan... Noh, hän sanoo vain - että se pitäisi AMPUA...!
Vaikka Ari Puolakka tunnettiinkin eräänlaisena Einsteinina, johtuen siitä näille molemmille yhteisestä ja laajasti tunnetusta taidosta, jolla nämä kaksi onnistuivat takomaan matematiikan ja fysiikan vaikeimmatkin yhtälöt ja hienoudet kovimpaankin maallikkopäähän, eivät nämä yhtälöt sen kummemmin tuntuneet iskostuvan tämän luennon erään osanottajan päähän. Juuri siksi Juhani Lönngreve ei pitänyt matematiikan, fysiikan tai kemian tunneista, ja lukiosuoritusten pakollisuus olikin ainoa syy istua näillä tunneilla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
- Noh, derivaatiohan on lyhyessä yksinkertaisuudessaan melko helppo, eli... kun laitamme tähän paperille yhden kaavan, esimerkiksi 5x potenssiin 5, niin derivaatiohan otetaan siitä sillä keinoin, että... tämän luvun "5x" potenssi lasketaan tuohon luvun eteen, eli tulee "5" kertaa "5x"... ja aina kun otetaan derivaatio, niin tuosta potenssiluvusta vain vähennetään yksi numero, eli kaikkiaan tästä luvusta tulee "5 kertaa 5x potenssiin 4". Eli näin helppoa se vain on!
Tämä oli ehkä ainoa vaihe, jonka Juhanikin saattoi ymmärtää, mutta hän tiesi jo toista kertaa tätä samaa kurssia suorittaneena, että tämän vaiheen jälkeinen olisi hänelle täyttä hepreaa.
Juhani kaipasi äidinkielen tunteja. Yksi syy tähän oli tietysti hänen oma kaunokirjallinen harrastuksensa, mutta toisena suurena tekijänä tässä kaipuussa oli kyseisen aineen opettaja.
Hän tunsi vieläkin mielessään ne kaikki kokemukset ja tuntemukset, jotka hän oli saanut kokea tuon vielä niin nuoren, kauniin, älykkään ja herttaisen pikku brunetten tunneilla.
Ihan hyvä alku, mutta en käyttäisi sellaista sanontaa kuin "pikku brunette", kuin ehkä jonkun antamana lempinimenä
Sanokaas nyt muutkin jotain, että tiedän, onko tämä ihan toivoton tapaus vai ei.
En tiedä oletko nyt tosissasi vai mitä...
Tuossa kuitenkin on niin lyhyt pätkä tekstiä ettei siitä voi oikein mitään sanoa. Siinä on vain muutaman lauseen verran sanoja sanojen perässä; juonesta, henkilöistä, tyylistä, yms. ei voi vielä kommentoida lainkaan.
No joo, jos ihan vääntämällä yrittäisi jotain tuosta vääntää, niin kommenttini olisi: 'normal'. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tekstillisesti tai juonellisesti. Tuollainen mitäänsanomaton novellin alku, jonka kirjoittaa viidessä minuutissa ajattelematta yhtään sen kummempia. Ei millään pahalla (mutta ei kyllä millään hyvälläkään)...
Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat. Mutta lähinnä kysymys koski esim. sitä, miltä tuo pätkä sikäli vaikuttaa, että voisiko se olla kuin jostain oikeasta matematiikan oppitunnista repäisty pätkä, ovatko repliikit ja niissä esitetyt asiat uskottavia ja kunnossa, jne.
Matematiikan tunti käy aivan mainiosti novellin aiheeksi. Periaatteessa mitä erikoisempi aihe novellissa on, sitä kiinnostavampi se yleensä on. Novellin, toisin kuin romaanin, voi kirjoittaa vaikka naapurin Peran edesmenneen muorin Haapakatu 45:ssä Riihimäellä tapahtuneesta akuutista rektumin kutituskohtauksesta 12.8.2007 klo. 23:42-23:43 (romaanissa näin suppea aihe alkaisi luultavasti pitemmän päälle tympimään lukijaa).
Tärkeintä tekstissä on ehdottomasti laatu, oli aihe sitten mikä tahansa. Mikäli osaat kirjoittaa mielekkäästi ja mieleenpainuvasti matematiikan tunnista, niin ei se varmasti osoittaudu yhtään sen huonommaksi aiheeksi novellille kuin mikään muukaan.
Ugh, I have spoken.
pidä Härkös-sitaatista, vaikka se olisi paikallisajallisesti sidottu Häräntappoaseeseen tai Härkösen persoonaan. Vitsi on Härköseltä ihan hauska, mutta se on jo aika vanhentunut juttu...
Oikeasti en ole ikinä kuullut/kuvitellut että missään oikeessa koulussa puhutaan A-L Härkösestä matematiikan tunnilla... mutta ehkä kirjoittajalukiossa? Mutta kokonaisuus ei hahmotu tästä alusta, joten se on ihan ok alku. Seuraava kohta on minusta hyvä
"- Noh, derivaatiohan on lyhyessä yksinkertaisuudessaan melko helppo, eli... kun --- Eli näin helppoa se vain on!"
Siinä välittyy juuri se fiilis, että ei helevetti... päätä särkee jo nyt. Kerronta taas on sinun omanlaistasi erikoista tyyliä, jota voisi sitten ehkä sitten hiomisvaiheessa vähän yksinkertaistaa.
Minä pidin tästä. Ei ollut liian tavallista tai tunteellista. Hieman ehkä ns. näsäviisastelevaa, mutta ei kuitenkaan sellaisella liian kylmällä tavalla kuin joku Kari Hotakainen... Jossain mielessä kuitenkin aika kliseinen: tylsä oppitunti ja opettajasta unelmointi. Tosin jos olisi jotain erikoisempaa, voisi vaikuttaa liialta yrittämiseltä.
Sanoja on hienosti väännelty ja käännelty. :D
Itsehän en ymmärrä kirjoittamisesta juuri mitään enkä harrasta sitä. Tuntuu mulle liian vaikealta kirjoittaa tavalla, joka kiinnostaisi lukijaa. Kamalinta tekstiä on mielestäni sellainen, jossa kirjoittajan ääni on selkeä. Jonkun "egoilua" en halua lukea, vaan mielenkiintoista tarinaa, joka keskittyy sisältöön eikä kirjoittajaan. Tässä siinä on onnistuttu... puoliksi.
en erityisemmin pidä:
"tuon vielä niin nuoren, kauniin, älykkään ja herttaisen pikku brunetten tunneilla."
Jotenkin se selittää liikaa, mutta ennen kaikkea se alistaa hahmon kuvaan, että hän olisi vielä niin älykäs, mutta kohta ei. Ehkä päähenkilö on sovinistinen naiskuvaltaan, mutta tietynlainen objektisointi ärsyttää myös. Jälleen kerran nainen on alistettu fantasiaksi, ei muuksi. Mutta jos tämä on tarina objektisoivasta nuoresta miehestä, ehkä sitten niin. Minua ei vain aiheena se kiinnosta. Vai käykö hän muutostarinan läpi?
Onko tää murreromaani? Tuumasin vaan, että voisiko kertojan ääni olla murteella kanssa? Ei vain dialogit.
Tytöttely aikuisesta naisesta on aina ärsyttävää. Älykäs ja herttainen kuulostavat maskuliinisen alistavilta termeiltä, jonkinlaiselta obsessioilta.
Ei ikinä numeraaleja! paitsi poikkeustapauksissa ja silloinkin ne kirjoitetaan.
5 = viisi
6 = kuusi
jne.
"Jenna asuu Aleksi kuudessatoista"
Ihmisen suusta kun ei tipahda numeraalit, ne sanotaan.
Alku jäi hieman hämäräksi, ketkä puhui alussa? Oliko opettajan nimi Puolakka (Salkkareissa roolihahmo Puolakka)?