Millaisia juhlamuistoja teillä on?
Minun ensimmäiset juhlamuistoni ovat luultavasti 10-vuotissyntymäpäiviltäni. Olin saanut luvan kutsua muutaman luokkakaverin kotiin, sinne syrjäkylälle missä asuin ja mistä ei päässyt tapaamaan "kirkonkylällä" asuvia kavereita. En muista niistä juhlista muuta kuin että kavereiden tehdessä yhdessä jotain menin yksin keittiöön ottamaan lisää kakkua ja vanhempani suuttuivat siitä kamalasti.
Rippikoulun kävin vain koska vanhemmat pakottivat, ja rippijuhlat olivat heidän juhlansa.
Ylioppilasjuhlat samoin. Koulun juhlien jälkeen, muistaakseni, tuli naapureita ja sukulaisia kotiin kakkukahveille. En mennyt muiden ylioppilaiden kanssa lakittamaan sankaripatsasta - koska kukaan ei pyytänyt, kukaan ei kertonut milloin, missä, miten siihen tilaisuuteen osallistutaan. Eikä puhettakaan mistään juhlimisesta illalla muiden luokkakavereiden kanssa.
Luokkakokouksia ei ole koskaan ollut tai sitten kukaan ei ole minua kutsunut, vaikka netistä kyllä löytyy myös vanhalla sukunimellä yhteystiedot.
Naimisiin menin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa. Vihkimisen jälkeen kävin silloisen mieheni kanssa kaljalla ja ilta istuttiin kaksin kotona.
Se tapahtui 80-luvulla ja sen jälkeen ei ole ollut mitään juhlia. Maisteriksi valmistumisesta vanhempani onnittelivat, mutta minä en halunnut sitä juhlia eikä heillä kai tullut mieleenkään että se olisi saavutus jota kuuluisi jotenkin juhlistaa. Syntymäpäivinä äiti laittaa muutaman kympin lahjarahaa tilille ja lapsi (nyt jo aikuinen) ostaa jonkin pienen lahjan.
Kun ei ole ystäviä niin ei - onneksi - ole myöskään muiden juhlia. Olen viimeisten 30 vuoden aikana ollut yksissä häissä ja se oli kamalaa. Olin mukana vain koska silloinen miesystäväni oli hääparin hyvä ystävä, ja hän tunsi häissä kaikki ja oli koko ajan menossa. Minä yritin jaksaa hymyillä ja pitää yllä juttua ventovieraiden ihmisten kanssa. Rippijuhlia, yo-juhlia tms ei onneksi ole edes ollut.
Katkera en ole, koska en todellakaan halua osallistua juhliin. Kohta on omat viisikymppiset edessä enkä todellakaan aio viettää niitä mitenkään.
Minun ensimmäiset juhlamuistoni ovat luultavasti 10-vuotissyntymäpäiviltäni. Olin saanut luvan kutsua muutaman luokkakaverin kotiin, sinne syrjäkylälle missä asuin ja mistä ei päässyt tapaamaan "kirkonkylällä" asuvia kavereita. En muista niistä juhlista muuta kuin että kavereiden tehdessä yhdessä jotain menin yksin keittiöön ottamaan lisää kakkua ja vanhempani suuttuivat siitä kamalasti.
Rippikoulun kävin vain koska vanhemmat pakottivat, ja rippijuhlat olivat heidän juhlansa.
Ylioppilasjuhlat samoin. Koulun juhlien jälkeen, muistaakseni, tuli naapureita ja sukulaisia kotiin kakkukahveille. En mennyt muiden ylioppilaiden kanssa lakittamaan sankaripatsasta - koska kukaan ei pyytänyt, kukaan ei kertonut milloin, missä, miten siihen tilaisuuteen osallistutaan. Eikä puhettakaan mistään juhlimisesta illalla muiden luokkakavereiden kanssa.
Luokkakokouksia ei ole koskaan ollut tai sitten kukaan ei ole minua kutsunut, vaikka netistä kyllä löytyy myös vanhalla sukunimellä yhteystiedot.
Naimisiin menin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa. Vihkimisen jälkeen kävin silloisen mieheni kanssa kaljalla ja ilta istuttiin kaksin kotona.
Se tapahtui 80-luvulla ja sen jälkeen ei ole ollut mitään juhlia. Maisteriksi valmistumisesta vanhempani onnittelivat, mutta minä en halunnut sitä juhlia eikä heillä kai tullut mieleenkään että se olisi saavutus jota kuuluisi jotenkin juhlistaa. Syntymäpäivinä äiti laittaa muutaman kympin lahjarahaa tilille ja lapsi (nyt jo aikuinen) ostaa jonkin pienen lahjan.
Kun ei ole ystäviä niin ei - onneksi - ole myöskään muiden juhlia. Olen viimeisten 30 vuoden aikana ollut yksissä häissä ja se oli kamalaa. Olin mukana vain koska silloinen miesystäväni oli hääparin hyvä ystävä, ja hän tunsi häissä kaikki ja oli koko ajan menossa. Minä yritin jaksaa hymyillä ja pitää yllä juttua ventovieraiden ihmisten kanssa. Rippijuhlia, yo-juhlia tms ei onneksi ole edes ollut.
Katkera en ole, koska en todellakaan halua osallistua juhliin. Kohta on omat viisikymppiset edessä enkä todellakaan aio viettää niitä mitenkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.