Olen nyt 5 vuotta sairastanut paniikkihäiriötä ja masennusta. Käytän yhä päivittäin ssri-lääkettä ja takana on terapiaa yli vuoden ajalta. Oikeastaan olen koko ikäni ollut taipuvainen ahdistuneisuuteen ja masennukseen.
Minun on hankalaa luoda ja ylläpitää ihmissuhteita. Olen arka ja jännitän kovasti jopa ihan arkipäiväisiä asioita kuten asioimista jossain virastoissa tai silmiin katsomista. En ole koskaan seurustellut ja koen sen häpeälliseksi, kun ikää on jo yli 25 vuotta. Olen nainen, mutta en koe itseäni kovin nätiksi vaikka toiset ovat sanoneet ihan hyvännäköiseksi. Kun näen kaupungilla jonkun siron naisellisen naisen tunnen itseni huonoksi ja ajattelen että maailmassa on paljon kauniimpia paremmilla ominaisuuksilla varustettuja naisia miksi siis joku nuori mies kiinnostuisi minusta ja haluaisi olla kanssani.
Kaipaisin kovasti hyvää parisuhdetta jossa mies olisi ymmärtäväinen ja luotettava ja voisin olla oma itseni. Ehkä voisin asua omassa asunnossa ja seurustella siten että mies asuisi omassaan. Pelkään kuitenkin ja epäröin uskaltautua mihinkään suhteeseen, kun esimerkiksi matkustaminen autossa on hankalaa ja saatan saada kyydissä ikävän huonon olon kohtauksen niin en mielelläni matkusta kovin usein. Mietin kovasti että toinen ei ymmärtäisi ja hyväksyisi minua tällaisena vaan pitäisi hyvin outona ja pian jättäisi minut yksin. Ongelmanani on myös erilaiset fyysiset vaivat jotka ovat seuranani päivittäin kuten vatsavaivat, hikoilu, väsymys, rytmihäiriöt ja lihaskivut. Lopetin terapiassa käynnin puolisen vuotta sitten, kun koin että tilanne pysyi samana. Nyt kuitenkin ikävöin terapeuttiani ja tarvitsisin jonkun jolle jutella näistä asioista. Mielialani heittelee hyvin paljon ja koen olevani vaivaksi eräälle läheiselle jonka kanssa juttelen usein puhelimitse. Harmittaa istua näin lämpimänä lauantai-iltana yksin sisätiloissa. Työssä jaksaminen ja oleminen tuntuu hankalalta kun vapaalla ei ole tukevia ihmissuhteita ja mielialat on usein apeat. Jonkin verran on alkanut lisääntyä itsetuhoiset ajatukset. En esimerkiksi jaksa välittää olenko kammannut hiukset tai mitä puen päälle, olenko syönyt liikaa päivän aikana tai harrastanut liikuntaa. Nukun myös ylipitkiä öitä kun en haluisi kohdata todellisuutta joka on harmaa.
Minun on hankalaa luoda ja ylläpitää ihmissuhteita. Olen arka ja jännitän kovasti jopa ihan arkipäiväisiä asioita kuten asioimista jossain virastoissa tai silmiin katsomista. En ole koskaan seurustellut ja koen sen häpeälliseksi, kun ikää on jo yli 25 vuotta. Olen nainen, mutta en koe itseäni kovin nätiksi vaikka toiset ovat sanoneet ihan hyvännäköiseksi. Kun näen kaupungilla jonkun siron naisellisen naisen tunnen itseni huonoksi ja ajattelen että maailmassa on paljon kauniimpia paremmilla ominaisuuksilla varustettuja naisia miksi siis joku nuori mies kiinnostuisi minusta ja haluaisi olla kanssani.
Kaipaisin kovasti hyvää parisuhdetta jossa mies olisi ymmärtäväinen ja luotettava ja voisin olla oma itseni. Ehkä voisin asua omassa asunnossa ja seurustella siten että mies asuisi omassaan. Pelkään kuitenkin ja epäröin uskaltautua mihinkään suhteeseen, kun esimerkiksi matkustaminen autossa on hankalaa ja saatan saada kyydissä ikävän huonon olon kohtauksen niin en mielelläni matkusta kovin usein. Mietin kovasti että toinen ei ymmärtäisi ja hyväksyisi minua tällaisena vaan pitäisi hyvin outona ja pian jättäisi minut yksin. Ongelmanani on myös erilaiset fyysiset vaivat jotka ovat seuranani päivittäin kuten vatsavaivat, hikoilu, väsymys, rytmihäiriöt ja lihaskivut. Lopetin terapiassa käynnin puolisen vuotta sitten, kun koin että tilanne pysyi samana. Nyt kuitenkin ikävöin terapeuttiani ja tarvitsisin jonkun jolle jutella näistä asioista. Mielialani heittelee hyvin paljon ja koen olevani vaivaksi eräälle läheiselle jonka kanssa juttelen usein puhelimitse. Harmittaa istua näin lämpimänä lauantai-iltana yksin sisätiloissa. Työssä jaksaminen ja oleminen tuntuu hankalalta kun vapaalla ei ole tukevia ihmissuhteita ja mielialat on usein apeat. Jonkin verran on alkanut lisääntyä itsetuhoiset ajatukset. En esimerkiksi jaksa välittää olenko kammannut hiukset tai mitä puen päälle, olenko syönyt liikaa päivän aikana tai harrastanut liikuntaa. Nukun myös ylipitkiä öitä kun en haluisi kohdata todellisuutta joka on harmaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oireistasi päätellen, käytät kofeiinia päivittäin jossain muodossa. Kofeiini varastoituu kehoon myrkyllisinä virtsahappoina, ja aiheuttaa sekä psyyken oireita että kroonisia kipuja. Sanoisin, että sinulla on tyypilliset kofeinismin oireet.
Kärsin itse samoista oireista yli 20 vuotta, kunnes lopetin kokonaan kofeiinin käytön. Masennus ja ahdistuneisuus katosivat noin neljässä kuukaudessa, osa kivuista lähti jo viikossa, ja loput ovat katoilleet ja palanneet sen mukaan, kun kehosta on irtoillut sinne kertyneitä myrkkyjä.
Olen tutkinut asiaa, sekä lääketieteen, että oireiden kannalta, ja selvittänyt parhaat keinot päästä vaivasta eroon. Jos noudatat hoito-ohjettani, poistuvat oireet keskimäärin kolmessa vuorokaudessa. Mitkään muut lääkkeet, kuin diatsepaami, eivät paranna tilaasi, vaikka ne joillakin vaikuttavat oireisiin jollakin mekanismilla. Myöskään terapia ei poista kehosta myrkkyjä.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/
yksi hyvä keino on tai no oikeestaan tosi tosi huono mutta itselläni oon todennu toimivaksi jos on tiedossa pitkä automatka niin otan yhden puolikkaan opamoxin tai sitten otan päivää aikasemmin 4 opamoxin puolikasta säännölisin väliajoin ja viellä ennen matkaa se rentouttaa mutta ei tee sellasta pöhnästä oloa oon ite sairastanu paniikki häiriötä 6 vuotta ja sit on pari muutakin psyyke sairautta mutta toi rajoittaa tosi paljon elämääni en uskalla liikkua kotipihaa kauemmaksi yksin tarvitsen aina tutun ja luotettavan ihmisen vierelleni jos haluan lähteä kauemmas ja kyllä sekin välillä haaste on :( jos haluat niin pistä ihmeessä yksityisviesti niin voidaan vaihtaa ajatuksia paremmin :)