Ahdistaako teitä jotkin määrätyt tilanteet ?
Esimerkiksi meno määrättyihin paikkoihin,joissa teitä on kohdeltu kaltoin.
Tai sitten eri ihmisten kohtaaminen,jotka ovat lapsuudessa olleet vaikeita teitä kohtaan.
Minulla olisi nyt sellainen pakkopulla edessä.
Esimerkiksi meno määrättyihin paikkoihin,joissa teitä on kohdeltu kaltoin.
Tai sitten eri ihmisten kohtaaminen,jotka ovat lapsuudessa olleet vaikeita teitä kohtaan.
Minulla olisi nyt sellainen pakkopulla edessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko sinun pakko mennä noihin paikkoihin ja tavata ko. ihmiset?
Etkö voi välttyä siltä?
Joo-o, kyllähän sitä nuorena oli ahistunu, en vain sattunut tietämään, että niille oli hienojakin termejä olemassa kuin yleisten paikkojen kammo, agorafobia jne., tiedä vaikka tieto ois auttanutkin asiaan. Tuskinpa sentään.
Kyllä se oli järkkyä kulkea kaupungilla, ei voinut kävellä joidenkin aukioiden läpi, jos siellä oli jotain ihmisryhmiä kokoontumassa tai jos kadulla edessään näki jonkun nuorisojoukon, niin kyllä oli vaikeeta puskea itsensä läpi.
Joskus väistin tilanteet kiertämällä, kaartamalla, vaihtamalla kadunpuolta jne. Kahvikuppineuroosi oli kamalaa tai en minä oikeastaan ole varma, mitä se oli. Ei mulla nyt kahvikuppi tärissy, eikä hikikään virrannu eikä happikatoakaan tullu, mutta jotenkin vain jännitin porukassa kahvilla istumista, punastelin ja sillai. Saatoin haluta kommentoida, ottaa osaa keskusteluun, mutta mietin kait liikaa sitä, että mitä sanoisin ja miten sanoisin ja mitä muut siitä sitten ajattelisivat jne. jne. Kyllähän siinä kipsiin menee.
Nyt vanhempana en enää ole moisista kärsinyt, on tullut niin paljon elämään muuta sisältöä, etten ole muistanut kauheesti jännitellä. Voisin mennä vaikka pitämään puheen, ihan sama, mitä juttelisin, ihan sama mitä muut ajattelisi, mä oon vaan mä, en yhtään enempää enkä vähempää. Joskus saatan vielä punastella, siis ihan sillai, etten itsekään ehdi edes tajuta, kun poksahdan punaseksi. Mutta en anna sen itseäni jumiuttaa, jatkan jutustelua pää punasena ja ajattelen, että so what? -- Taidanpa muuten seuraavan kerran testata tollasessa tilanteessa juttelukaveria ja sanoa jotain "Että mitenkäs se nyt noin pukkas punaseks? Hei, mitä mä oikein sanoinkaan, kun noin veti värit naamalle?"
Kyllä kait monet yliherkkyydet asioille johtuu aika pitkälti siitä, että nuorella ihmisellä ei ole vielä elämänkokemusta. Nuorella ihmisellä on monesti aikaa hirveästi miettiä sitä omaa elämäänsä ja niitä omia juttujansa ja kaikki pyörii siinä oman itsen ympärillä ja toisaalta se on ihan ok. Kun vuosia pikkuhiljaa kertyy ja kaikennäköistä tulee elämään, niin luulenpa että useimmmiten monet tällaiset "pikkuvaivat", jotka aikaisemmin tuntuivat vuoren kokoisilta häipyvät sinne taka-alalle. Näin on ainaski mulle käyny. Noh, vuorimaisemat kyllä muuttuu elikkäs ongelmat on sitten ihan toiset, vanhana meinaan.
agorafobia
ahdistaa kun joutuu olemaan niin tiukoilla. Enää ei ole paniikkia mutta ns. terveiden seurassa menee pasmat monta kertaa sekaisin ja lukkiudun mykkyyteen.