Mihin ryhtyä?

En tunne itseäni enää masentuneeksi, mutta en silti haluaisi tehdä mitään. En osaa mitään ja olen jo etukäteen lannistunut. En viitsi enää edes yrittää analysoida tilannettani, vaikka nuorena olisin voinut kirjoittaa siitä romaanin.
3133
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Onko sinulla diagnosoitu joskus kliininen masennus?

Kyse voi olla elämäntilanteestasi.Onko se helppo, vaikea, sekava , selvä, ahdistava ???


Oliskos mitään eteenpäinpääsyä tai ulospääsyä jonkun asian osalta?

Opiskelu? Harrastukset? Ystävät? jne.?

Äänestä

Onx pakko tehdä sitten jotain, kuka siihen pakottaa. Totta, jos oot jossain palkkalistoilla, niin täytyyhän sitä jotain tehdä, että pysyykin siellä palkkalistoilla. Jos oon kortistossa, niin täytyy sun ainakin kirjoittaa, että TYÖTÖNTYÖTÖN. Jos et haluu kuolla nälkään, niin syöt ja juot. Halustahan se kaikessa onkin kysymys, ihan omasta halusta, ei ole kysymys masennuksesta. Mitä sinä siltä toiminnaltasi odotat, mitä toimintasi pitäisi aikaansaada? Jotain mahtavaa vai? Suurin osa ihmisistä puuhailee koko elämänsä kaikennäköistä eikä se niin kovin mahtavaa ole, ei sitä jälkipolvet muistele, mutta kuiteski ne uiskentelee mukana elämänvirrassa. Elämä on kuule tylsääkin tylsempää aika ajoittain ja varsinkin jos sen vielä niin haluaa nähdä. Oothan sinä nytkin tänne kirjoitellu, saanut jonkun ajatuksen väännettyä ja odottelet vielä vastauksiakin, vai?
Kuule, kyllä sitä saa vain ollakin ja sitten kun se pelkkä oleminen alkaa tosissaan ottaa aivoon, niin rupeet vaan tekemään jotain, ei sen niin väliä mitä teet, kunhan jotain teet.

Äänestä

ellet ole suorituskeskeinen ihminen. IHmisarvo on jotain muutakin kuin sarja tehtäviä. Toki elät pidempään jos sulla on puuhaa päiviksi. Muuten sama täällä...kirjoitinkin joskus päiväkirjaa elämästä ja siitä, mitä mieltä siitä olin. Nyt en jaksa pitää yhteyttä edes lähimpiin ystäviin.


Roskat kasaantuu eikä lannistus häviä millään. Terapia on jakso elämässä mutta sen varaan ei kannata juuri elämäänsä laittaa. Se on pian ohi ja joskus hyvin heikoissa kantimissa. Eikä kaikilla paikkakunnilla sitä mahdollisuutta ole.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


plaahnojoo kirjoitti:

En tunne itseäni enää masentuneeksi, mutta en silti haluaisi tehdä mitään. En osaa mitään ja olen jo etukäteen lannistunut. En viitsi enää edes yrittää analysoida tilannettani, vaikka nuorena olisin voinut kirjoittaa siitä romaanin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu