Olen perheeni nuorin, ja aina syntipukkina.
Vanhempani ajattelevat ettei isoveljeni (Pikku enkeli) voi koskaan tehdä pahaa tai muuta..
No joo, se onkin sellainen siisti ja tekee kaikkia pihahommia yms, mutta kun sitten vaikka käsketään viedä roskat, tiskata, tyhjentää kissan ''vessa'', tai muuta kodinaskareita, niin EI, veli vaan sanoo: ''No en mä ny jaksa'' tai muuta tuohonsävyyn, ja tottakai minä sitten joudun kaiken tekemään.
Olen aika laiska, mutta jos jotain sitten teen, niin teen sen kunnolla!
Ette ymmärräkkään kuinka lapsellisia vanhempani ovat, viikko sitten isäni valitti minulle että olen muka aina syönyt kaikki mansikat (No, olen aika makeankipeä), vaikka en siis oikeasti ollut edes koskenut niihin, niin eihän minua uskota, kun ei veljeni voi niitä ulla syönyt, eikä äitini.
Olen 12 (Veljeni on kolmisen vuotta vanhempi), ja hermostun todella helposti, en saa tunteitani kasaan, ja muutenkin, en kestä enään oikein mitään käskyjä. Äitinikin on huomannut että en ole ihan oma itseni (Olin ennen oikea äidin tyttö, en koskaan uskaltanut huutaa tai kieltäytyä mistään, nyt taas raivoan tuontuosta ja itken sitten yksin huoneessani jos jokin ei onnistu, tai joku on vain hiukan huomauttanut minua jostain, jota en ole tehnyt)
en oikein osaa hallita tunteitani enää.
Perheessäni ei suosita kiroilua, ja jos veljeni kiroilee, ei mitään sanota, isäni saattaa vähän sanoa että ''No, koitas nyt..'', mutta jos minä kiroilen tai muuta niin saan niskaani kunnon huudot!
Eli: Mitä teen? Miten saan tunteeni kasaan, miten voisin kertoa venhemmilleni että en ole aina syyllinen, vaikka nyt helvetti olenkin nuorin perheestäni? Miten voin kertoa heille että tuon syyttely satuttaa?!
Ps. Joo, tiedän että kuullosti varmaan aika lapselliselta, mut oikeesti, onko sillä väliä? Ne 5v jutut voi jättää kommenteista pois, kiitos!
Pps. Veljelläni on myös tapana asettua isän rooliin, eli myös hän komentelee minua kuin koiraa.
Ppps. Luulen että olen ihastunut veljeni kaveriin joka käy meille usein ja on erittäin mukava ja huumorintajuinen (Ainakin minua kohtaan), mutta hän onkin 4 vuotta minua vanhempi, eli en aijo edistää asiaa mitenkään. Mutta jos hän saa minut nauramaan (Niinkuin usein saa) tai muuten vain hymyilemään ja pelleilemään hänen kanssa, niin veljeni huutaa minulle siitä, vaikka en olisikaan tehnyt mitään pahaa.
Vanhempani ajattelevat ettei isoveljeni (Pikku enkeli) voi koskaan tehdä pahaa tai muuta..
No joo, se onkin sellainen siisti ja tekee kaikkia pihahommia yms, mutta kun sitten vaikka käsketään viedä roskat, tiskata, tyhjentää kissan ''vessa'', tai muuta kodinaskareita, niin EI, veli vaan sanoo: ''No en mä ny jaksa'' tai muuta tuohonsävyyn, ja tottakai minä sitten joudun kaiken tekemään.
Olen aika laiska, mutta jos jotain sitten teen, niin teen sen kunnolla!
Ette ymmärräkkään kuinka lapsellisia vanhempani ovat, viikko sitten isäni valitti minulle että olen muka aina syönyt kaikki mansikat (No, olen aika makeankipeä), vaikka en siis oikeasti ollut edes koskenut niihin, niin eihän minua uskota, kun ei veljeni voi niitä ulla syönyt, eikä äitini.
Olen 12 (Veljeni on kolmisen vuotta vanhempi), ja hermostun todella helposti, en saa tunteitani kasaan, ja muutenkin, en kestä enään oikein mitään käskyjä. Äitinikin on huomannut että en ole ihan oma itseni (Olin ennen oikea äidin tyttö, en koskaan uskaltanut huutaa tai kieltäytyä mistään, nyt taas raivoan tuontuosta ja itken sitten yksin huoneessani jos jokin ei onnistu, tai joku on vain hiukan huomauttanut minua jostain, jota en ole tehnyt)
en oikein osaa hallita tunteitani enää.
Perheessäni ei suosita kiroilua, ja jos veljeni kiroilee, ei mitään sanota, isäni saattaa vähän sanoa että ''No, koitas nyt..'', mutta jos minä kiroilen tai muuta niin saan niskaani kunnon huudot!
Eli: Mitä teen? Miten saan tunteeni kasaan, miten voisin kertoa venhemmilleni että en ole aina syyllinen, vaikka nyt helvetti olenkin nuorin perheestäni? Miten voin kertoa heille että tuon syyttely satuttaa?!
Ps. Joo, tiedän että kuullosti varmaan aika lapselliselta, mut oikeesti, onko sillä väliä? Ne 5v jutut voi jättää kommenteista pois, kiitos!
Pps. Veljelläni on myös tapana asettua isän rooliin, eli myös hän komentelee minua kuin koiraa.
Ppps. Luulen että olen ihastunut veljeni kaveriin joka käy meille usein ja on erittäin mukava ja huumorintajuinen (Ainakin minua kohtaan), mutta hän onkin 4 vuotta minua vanhempi, eli en aijo edistää asiaa mitenkään. Mutta jos hän saa minut nauramaan (Niinkuin usein saa) tai muuten vain hymyilemään ja pelleilemään hänen kanssa, niin veljeni huutaa minulle siitä, vaikka en olisikaan tehnyt mitään pahaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerro asiasta jollekki kuraattorille ja pyydä sitä keskustelemaan vanhempiesi kanssa.
Se on meillä isoveljillä verissä....
Olen perheeni keskimmäinen(samaa ikäluokkaa kuin isoveljesi), kaikki lapset ovat poikia...
Ja kaikilla meillä veljeksillä on suunniilleen nelisen vuotta ikäeroa..
Tietenkin jokainen isoveljeni tekemä asia ärsyttää, mutta epähuomiossa aina teen samat ja vähintään yhtä ärsyttävät asiat omalle pikkuveljelleni...
Koeta vaan kestää, olet muutenkin tyttönä siinä iässä että kaikki perheen tekemiset ärsyttää.
Osaavatko pojat sitten ottaa tytön tunteet huomioon? Onko pojilla tunteet (Tietty siis on, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitan)?
Kun me tytöt ollaan aika herkkiä, ja saatetaan just vetää itkupotkuraivarit jos joku haukkuu tyyliä rumaksi tai ystäviä pulskiksi ja lapsellisiksi.
Onko pojat kovia vetään ''Omaa showta'' ?
Kun veljenikin on aika kokki tyyppiä ja häärää keittiössä.
Jos hän nyt haluaa tehdä jtn omaa ruokaa omilla resepteillää jne, niin minä en saa edes tulla keittiöön, kun hänellä on siellä ''Veljen KokkiShow'' :D
No tuota noin. Mä ajattelisin asiaa sillä tavalla, että veljesi on vain kateellinen sinulle siitä, kun teillä on hauskaa hänen kaverinsa kanssa. Hän ei ilmeisesti halua "jakaa" kaveriaan sinun kanssasi.
Ja sinun kannattaa puhua suoraan vanhempisi kanssa asioista. Kerrot heille, mitä ajattelet mistäkin ja mikä on mielestäsi väärin (jos siis et ole jo tehnyt tätä). Ja sitä veljeähän ei tarvitse uskoa, jos hän käskee sinun tehdä jotain!:D
Ehdottaisin myös, että kokeilisit seuraavanlaista konstia: elikäs, alat tehdä kotiaskareita pyytämättä. Tiskaat, viet roskat, siivoat talonne ym. ja kun sinua sitten pyydetään tekemään jotain vastaat, että eikö nyt olisi veljesi vuoro, kun sinä vasta veit roskat tms.. Tsemppiä!