Oletko tyytyväinen miniääsi / vävyysi vai onko huonoja tapoja, joita ei olisi soinut lapsesi puolisolle? Aiheuttaako vävy / miniä ikävyyksiä lapsesi perheeseen?
Oletko tyytyväinen miniääsi / vävyysi?
miltä vaikuttaa
17252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kertoisit aloittaja mieluummin kertomuksen tosielämästä eli mikä sinua henkilökohtaisesti pännnii miniöissä tai vävyissä? Tai mieluummin, mikä ilahduttaa? Miksi noin kummallisen kitkerä aloitus, outoa. Nythän on niin,että antaa lastemme valita ihan itse kantensa, valitun ei tarvitse miellyttää minua, emme me ole aviossa miniöiden tai vävyjen kanssa. Kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti ja se kolmas on tässä tapauksessa appivanhemmat. Ei pidä syynätä tuolla tavalla ja ainakaan asenteella,että miniässä tai vävyssä ensisijaisesti on jotakin vikaa. Se vika nimittäin voi olla omassa päässäsi.
Ei ole minun miniässäni vikaa. Kiva tyttö, olisipa tuollainen tytär, nättikin vielä ja tarmokas.
Mistäs noin herneitä nenääsi vedit? Mikä kitkerä aloitus tuo nyt oli.
Aivan normaalia elämää jossa kaikilla ei onnista yhtä hyvin. Tiedän ja tunnen tapauksen, jossa miniä kalvasi puolisonsa. Kun mies oli töissä, vaimo oli ottanutkin hatkat, ja jälkeen paljastui hirveät velat, joita hän mieheltään salaa oli ottanut. Ja lisäksi, kun oli kaupan kassa, paljastui, että oli myös kahmaissut sieltäkin. Ja sitä ennen kukaan ei osannut aavistaakkaan, että vaimossa/miniässä on mitään poikkeavia piireitä, mukava ja miehenkin työpaikalla kehuttu nainen. Miehelläkään ei ollut mitän alko-taipumuksia, siisti kaveri kaikinpuolin.
Niin että ota ja revi tästä. Arvaa kuka maksoi valtavat velat? Kun avioehtoe ei ollut, eikä mies halunnut heittäytyä maksamattomaksi, ja saada luottorekisteriin nimiään, oli pakko ottaa laina, ja sillä hoitaa vaimon salaa tekemät velat. Perheen toimintoihin rahaa ei tarvittu, miehelle jäi epäselväksi, mihin hän oli rahoja käyttänyt.
Niin, jos tapaus kohdallesi osuuisi, olisko ihan sama asia, mitä on tapahtunut?
...ja serkun kummin kaima kertoi sitten vielä hirveemmän tapauksen ja sitä rataa... Aloitus on mielestäni negatiivinen ja sillä siisti. Sinä saat puolestasi kaivella kaikki kamalat tapaukset esille, mutta mitä ne meitä hyödyttävät'? Ja miksi ne tapaukset meille kuuluisivat lainkaan?
Kertokaapa mieluummin itsestänne,miten kamalia miniöitä olitte ja mitä hirveitä tapojanne toittekaan appivanhempienne pesään tai nuoren aviomiehenne kiusaksi? Miehet voivat vastaavasti kertoa kuinka epäkelpoja vävyjä he olivat ja mitä kaikkea paheellista nuori pari harrastikaan?
Erityisesti sinä voisit kertoa kauheudestasi ja pahoista tavoistasi avioon mennessäsi. Jollet ole avioon päässyt, kerro, miten olet pilannut lähimmmäistesi elämän ikävillä ominaisuuksillasi ja tavoillasi. Jään kuulolle, sinulla on varmaan plakkarissa paljon törkeyksiä. Niin,että revipä nyt kuvettasi.
Miten sinulla on noin vaikeaa hyväksyä elämän tosiasioita?
Tuo tapaus nimittäin sattuu olemaan puolison työpaikalta pitkäaikaisen työkaverin vaimo. Ja mnäkin kauppareisulla tulin tuntemaan hänet kaupan kassalla. Ja vieläpä asuivat samalla kylällä vaikka kylä pinta-alallisesti suuri olikin, mut maaseudulla tunnetaan toisemme laajalti. Kyllä elämä on täynnä näitä traagisia minia / vävytapauksia. Miksi sun on sula mahdoottomuus hyväksy elämän tosiasioita?
Heillä kaikilla on mukavat, osaavat, nätit/komeat, rakastavat puolisot, joita minäkin äitinä/anoppina/mummona arvostan ja olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Tiedän ja tunnen, että minusta pidetään ja minä tykkään myös kovasti heistä. Elämä tuntuu hienolta ja ainakin näin kesäaikaan meillä näyttää olevan aika paljon yhteisiä rientoja ja tapaamisia jopa yhteisiä juhlatilaisuuksiakin.
Muut miniät ja vävyt on ihan OK, kerrassaan työteliäitä ja osa yrittäjiä, oikein mieluisia. Mutta yhden miniäehdokkaan kanssa on ongelmia. Hän on osoittautunut työtä vieroksuvaksi. Ei suostunut menemään töihin, vaikka työtä tarjotaankin, mutta ei myöskään opiskelemaan, että edes jonkinlaiset paperit saisi. Kun työkkäristäkin kovasti hätyyttelivät (tietenkin hän haluaisi perusturvaa sieltä hakea), sitten hakeutui kouluun, mut huomasin, et tarkoituksella hakeutui sinne suunnalle kouluun, ettei kulkeminen onnistu, kun sama koulu olisi ollut omalla paikkakunnalla, mutta piti hakeutua vieraalle paikkakunnalle. Alkuun hän patisteli, et pojan pitäs viedä hänet kouluun, sitten ajaa eri suuntaan omaan työpaikkaansa toinen mokoma. Poika ei suostunut.
Eihän sitä opiskelua sitten kauaa kestänytkään, kun sai lopetettua sen syynä kulkuvaikeudet. Ilmeisesti työvoimahallinto patisteli jatkamaan omalla paikkakunnalla samalla linjalla, ja niinpä hän sitten sinne menikin, mutta ei kestänyt aikaakaan, kun lopetti senkin. Ei sitäkään kestänyt kahtakaan kuukautta.
Työvoimahallinto on tarjonnut monia työpaikkaoja, mutta ei hän niissäkään missään pysy kahta - kolmea viikkoa kauemmin. Ne ovat lähinnä kahvila-apulaisen, keitiöapulaisen yms. hommia.
vaan katkeran miehen juttuja, koska vaimo lähti.
Minun ex-ukko oli kertonut työpaikallaan, että hän jättää kaiken eron tullessa ja lähtee Ruotsiin. Oli kertomut sijoittaneensa minun ravintolaan "kaiken omaisuutensa". No, se nyt oli niin, ettei hänellä ikinä mitään omaisuutta ollutkaan, kun hän osti palkallaan kameroita, stereoita yms. Ja ne hän ihan varmasti otti myös mukaan sekä minulta lainaamansa 10.000 mk, jonka maksua ei ole kuulunut. Olin itse ottanut lainan koko ravintolaan ilman hänen nimeään ja maksanut yksin ja tehnyt vuosia töitä 7 pv. viikossa. Hän ei olisi edes uskaltanut ottaa lainaa tai kirjoittaa papereihin nimeänsä.
Niin ettei kannata tuomita sitä ym. naista kuulematta asiaa häneltäkin.
Niin no, mahtaakohan se tuokaan juttu olla miten uskottava? Kyllähän sitä voi täällä hehkuttaa, mut kovin epätodennäköiselta hehkutukselta juttusi vaikuttaa. Joten höpö höpö mappiin taitaa mennä?
Keskustelupalkista löytyy kohta Suhteet ja tunteet, siellä on ihan valkata asti näitä anoppi - vastaan - miniä/vävy osioita ym.
Ajattelin vaan et jutustelu ottaisi paremmin tulta allensa, täällähän jo muutamasta vastauksesta huomaat henkisen tason!
Juu,nämä näyttää olleen anopin ja appiukon ikäluokkaa (fyysistä ikää paljon vanhempia), "ei meillä mitään ole, kaikki on hyvin" vaikka sydän on räjähtämäisillään surua. Pitää olla kultalyhde suussa, vaikka toinen pää mätää valuis. Mitäs se muille kuuluu, juu, mitä niin.... vaikka ite, ja jälkijättö on pakahtumaisillaan katkeruudesta, kun ei koskaan ole saanut negatiivisia asioita käsitellä, niitä ei edes myönnetä, kukaan ei kuuntele. Näitä mallikelpoisten perheiden pakahtumaisillaan olevia on "aputoimistot" väärällään. Mutta mallikelpoinen ja moitteeton ainakin pitää näyttää olevan.
Minusta meillä vaimoni kanssa, ei ole oikeutta asettua arvosteluraadiksi.
Miniät ja vävyt ovat lastemme valitsemia.
Kyse on enemmänkin siitä haluavatko he olla tekemisissä meidän kanssamme!
Ikävyyksiä lastemme perheisiin?
Ei myöskään kuulu meille. Jos nperheiden sisällä on ristiriitoja niin meidän puuttumisyrityksemme todennäköisesti pahentaisi asioita.
Älkää hyvät ihmiset roikkuko kiinni lapsissanne!
Kyllä kuuluu, mutta se on heidän asia.
Täytyy nouvoa kumminkin taloudessa koska sitä eivät akateemikot osanneet alussa.
En ole tyytyväinen, sillä en voi sietää hölmöyttä vaikka paperilla viisas.
Tai etsi tekosyytä toisten asioihin puuttumiselle?
Lauseesi "en ole tyytyväinen, sillä en voi sietää hölmöyttä" viestii minulle sinun pomoilutarpeestasi ja halustasi roikkua kiinni lapsessasi!
Sinunko tyytyväisyytesi on tärkeintä?
Oletko pätevä arvostelemaan toisten hölmöyttä?
No mihin se sanavapaus nyt katosi? Ja juurikin rääyttiin sananvapauden perään. Tästä yhteiskunnasta on tullut välinpitämättömyyden yhteiskunta. Hah, välillä itketään, kun kukaan ei välitä, ei ole empatiaa, ei sympatiaa. Anna sinä vain huolehtia hänen omistaan. Mitä se sinulle kuuluu kenkään halu puuttua mihinkään.
"Sinunko tyytyväisyytesi on tärkeintä? " Sinunko tyytyväisyyttä pitäisi vaalia?
miniöitä/vävyjä. Kerronpa kuitenkin, miten oma anoppini minuun suhtautui aikoinaan.
Ensimmäinen paha vikani oli se, että olin 5 vuotta miestäni vanhempi. Toinen vika oli, että olin mielestään vasemmistolainen. Kolmas kuolemansyntini oli, että olen paremmin koulutettu.
Kaikkein pahin vika kai oli se, että minulla täytyi olla paljon miestäni enemmän kokemuksia lemmenasioista. :))
Päivitellessään asioita, hän unohti kertoa kuulijoille, että itse oli 10 vuotta miestään iäkkäämpi, heitä se ei haitannut koskaan, kuten ei meitäkään omamme.
Vasemmistolainen, kuin minkään muunkaan puolueen jäsen en ole ollut koskaan. Lähinnä kertoilin hänelle, hänen udellessaan, oman isäni noruudesta, kuin myös hänen isästään.
Koulutukseni ei ole ollut meille koskaan mikaan kynnysasia, päinvastoin, fiksu mieheni kunnioittaa minua, kuin minäkin häntä.
Mieheni oli lähes ensimmäinen rakkauteni, jossa taas hänen pojallaan oli ollut paljon enemmän seikkailuja.
Meille ikävyyksiä aiheuttivat anopit, kumpikin tahollaan. Kumpikaan ei tuntunut haluavan päästää meitä irtaantumaan omista esiliinanhelmoistaan.
Anoppiani siunaan, hänen hienosta pojastaan.
Minun syntilistani olivat köyhistä oloista, jos nyt verrataan mieheni kotia. Olin pinentyöläisestä (käsityöläiskoti), kovasti työtä oppinut tekemään, ja se oli yksi paha synti anopiin näkökulmasta, sillä työteliäisyyden hän koki kilpailevan hänen suosituimmuusaseman kanssa. Appi taas tykkäsi kovasti, että olin oppinut työtä tekemään polven korkuisesta asti. Anoppi taas ei osannut edes vettä keittää, kun tuli naimisiin. Ainakin omien sanojensa mukaan hän jotui vedenkin keittämiseen pyytämään opetusapua.
Koin ennen käsittämätöntä kateutta ja mustasukkaisuutta. En olisi saanut edes opetustehtäviä ottaa vastaan, kun niitä oli tarjolla, ja kotoa tultiin hakemaan opettajan tehtäviin. Se oli pahaakin pahempi juttu. En vielä kymmeniäkään vuosia jälkeenpäin kykene käsittämään, mitä ihmettä voi naisen päässä liikkua sillä tavoin käyttäytyessään, jota en kehtaa edes kirjoittaakaan.
eipä kehtaa kirjoittaa, kaikkea sanomisiaankaan. Ja, onneksi en toki niitä kaikkia tullut tietämäänkään.
Onneksi mies asettautui minun puolelleni. Ja, ajan kulkiessa eteenpäin, kaiken antoi anteeksi, ihan kaikkea en unohda.
Pipit ja papit, apet ja anopit voisivat sisäistää, etteivät koskaan tiedä kahden ihmisen välejä, eivätkä voi heitä vaatia elämään omien sääntöjensä mukaan.