Vielä mm-kisoista

olin tässä mennä viikolla espanjasssa juuri mitalipelien aikaan ja sain tilaisuuden seurata mitalimaitten kansalaisten kisahuumaa:ensin seurasin eräässä ravintolassa sakujen kanssa pronssipeliä ja kyllä huvitti saksalainen totisuus pelin tiimellyksessä,kun Uruguay teki johtomaalin,oli kuin kuolema olisi käynyt sakujen keskellä,no loppujen lopuksi kävi sakuilla flaksi.Sen sijaan oli mahtava kokemus olla espanjalaisten keskellä kullan ratkettua:sillä hetkellä kun iniesta teki pelin ainokaisen,niin koko kaupunki suorastaan räjähti juhlimaan,ja juhla jatkui siitä muutaman päivän eteenpäin,kieltämättä vaikka saksa suosikkini olikin,niin kyllä lopuksi sympatiat oli espanjan puolella,sen verran hienoja pelimiehiä olivat ja ovat.