Löytyyköhän täältä ketään joka tietää?
Minulla on se käsitys, että psykoterapiassa ei voi käsitellä sellaista, jos on jonkin ympäristönsä elämänkatsomuksen kuten vanhoillislestadiolaisuuden tai kommunismin traumatisoima.
Siis että psykologia ja siihen perustuva terapia saa käsitellä vain ihmisen sisäisiä psyykkisiä ongelmia sekä ihmissuhteita ja sosiaalisia suhteita, mutta ei ympäristön katsomuksista johtuneita ja johtuvia ongelmia.
Siis jos olisi vaikka elänyt Natsi-Saksassa ja ollut kansallissosialismin psyykkisesti vahingoittama, terapeutti (jos sellaisia olisi silloin ollut) ei olisi saanut ruveta käsittelemään koko asiaa, koska katsomuksellinen puoli ei kuulu psykologian alueelle.
Noinko se menee? Tietääkö joku?
Minulla on se käsitys, että psykoterapiassa ei voi käsitellä sellaista, jos on jonkin ympäristönsä elämänkatsomuksen kuten vanhoillislestadiolaisuuden tai kommunismin traumatisoima.
Siis että psykologia ja siihen perustuva terapia saa käsitellä vain ihmisen sisäisiä psyykkisiä ongelmia sekä ihmissuhteita ja sosiaalisia suhteita, mutta ei ympäristön katsomuksista johtuneita ja johtuvia ongelmia.
Siis jos olisi vaikka elänyt Natsi-Saksassa ja ollut kansallissosialismin psyykkisesti vahingoittama, terapeutti (jos sellaisia olisi silloin ollut) ei olisi saanut ruveta käsittelemään koko asiaa, koska katsomuksellinen puoli ei kuulu psykologian alueelle.
Noinko se menee? Tietääkö joku?
Vastaukset 22
Vanhimmat
hmm.. en tiedä tajusinko, mutta jotain tuollaista olen itsekin miettinyt. Ajattelen, että ihmisen sisäinen psyykkinen ongelma voi olla hengellistä alkuperää tai esim. mieltä vaivaava hengellisyyttä koskeva pakkoajatus tms ollen näin psyykkinen ongelma. silloin se ei taida olla ympäristön katsomuksesta johtuva ongelma vaan "siirtynyt" ihmisen psyykeeseen. ehkä psykologia ja lääketiedekin tulee apuun siinä vaiheessa kun jokin on ihmistä häiritsevää - ja miksi se ongelma ei saisi olla alkuperältään hengellinen ja aatteellisuuteen (kommunismi) liittyvä..? tällainen ajatus minulta.
Ajatteletko siis, että psykologia tai psykiatria voi auttaa vain siinä tapauksessa, jos se näkee ongelman ihmisen psyykensisäisenä asiana, vaikka se olisi ympäristön katsomuksen synnyttämä, ja vaikka ihminen edelleen eläisi tuossa vahingoittavassa ympäristössä? Nimittäin jos hän elää siinä edelleen, se vahingoittaa häntä jatkuvasti ja estää paranemasta.
Eikö psykologia/psykiatria saa ottaa kantaa katsomuksellisiin asioihin, vaan sen täytyy pysyä niiden suhteen neutraalina? Silloinhan se näkee vian vain uhrissa. Hänen täytyisi vahvistua niin että pärjäisi millaisen rikollislauman keskellä hyvänsä.
Tällaista pähkäilen ja tämä on minusta moraalinen ongelma. Sorry kun en osaa oikein ilmaista mitä tarkoitan kun en ole siitä kunnolla selvillä vielä itsekään.
Tarvitsisin apua katsomusperäiseen ongelmaan, mutta epäilen etten saa. Luulen että siinä kävisi seuraavalla tavalla (tämä on esimerkki). Ympäristöni uskoo fyysiseen väkivaltaan. Olen joutunut nuijituksi ja joudun edelleen, ja olen siitä vahingoittunut, koska en itse usko sellaiseen. Tuosta syystä en pysty elämään normaalisti.
Jos haen psykkistä apua, vika nähdään vain minussa, koska auttaja ei saa ottaa kantaa ympäristöni arvomaailmaan. Hän yrittää vain auttaa minua panssaroitumaan joksikin yli-ihmiseksi, niin etten hetkahtaisi tuosta väkivallasta.
Jos kyse olisi oikeasti fyysisestä väkivallasta, luulen että saisin oikeaa apua, mutta kun kyse on katsomuksesta jonka koen väkivaltana, niin eipä taida apua löytyä.
Mistä minun kaltaiseni ihmiset saavat apua??
Mutta kiitos vastauksestasi. Täytyy kysellä vähän sieltä sun täältä...
keskustella terapeutille. Eikä tietenkään vl:n seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutumisestaan!
Uskon lääketieteeseen ja psykoterapiaan keinona psyykkisissä ongelmissa. Psyykkinen hyvinvointi on yksi terveyttä koskeva alue, ja pähkinänkuoressa terveen ihmisen pääpiirteisiin kuuluvat kyky rakastaa ja tehdä työtä, ja mainittua kokonaisuutta horjuttavia tekijöitä kutsutaan terveysuhkiksi. Kaikissa uskonnollisissa ja aatteellisissa ryhmittymissä filosofia on niin kokonaisvaltainen, että toisinaan hämärtyy esim. sielunhoidon ja terapian välinen raja. Tälläisiä piirteitä on kaikissa yhteisöissä, ja varmasti tällaisia kokemuksia on monella meidän yhteisössämme elävillä. Kuitenkin mielenterveyden edistäminen on yhtä tärkeää kuin muunkin terveyden edistäminen, ja niin sanovat myös varmasti myös meidän yhteisömme vaikutusvaltaisessa asemassa olevat henkilöt. Eli jos ongelmia ilmenee niin kannattaa hakea apua :) - olivat ne ongelmat sitten mitä hyvänsä.. Toki ymmärrän sen ristiriitaisen ja hämmentävän tunteen, jonka kanssa kamppailet.
Ammattiauttajiin kannattaa luottaa, hengellisten teemojen ottaminen esille ei ole heille vierasta. Puhuit myös vahingoittavassa ympäristössä elämisestä. Voin kuvitella, että kyseessä voisi olla tulkinnalliset seikat tai väärinkäsitykset. Uskon, että mainitsemaasi väkivallan (taisit mainita nyt väkivallan muodoista fyysisen väkivallan) harjoittaminen on kyseenalaista. ainakin oma käsitykseni on väkivaltaa vastaan. Tuskin se on oikein.
Apua on saatavilla paljon. On olemassa auttavia puhelimia, nettitukea ja jos haluaa suoraan lääkäriin niin yhteys vaikkapa omalle terveysasemalle tai yksityiseltä suoraan esim. psykiatrian erikoislääkärille.
En ole tuo jolle vastasit. Olen tämän ketjun aloittaja, ja käytän tässä koko ajan tätä samaa nimimerkkiä.
En ole vanhoillislestadiolainen eikä ongelmani koske vanhoillislestadiolaisuutta. Kyselin täällä vain siksi että arvelin, että täällä voisi olla ihmisiä jotka ovat hakeneet terapia-apua ja voisivat tietää jotakin. Siksi puhuin yleensä vain katsomuksista.
Huomaan, etteivät ajatuksemme kulje samoilla aaltopituuksilla, etkä napannut sitä mitä ajoin takaa. Ei ihmekään, kun en osaa selittää sitä kunnolla.
Jatkan tuolta omaa ajatuksenjuoksuani, kun luulen hoksanneeni jotakin.
Tiedän, että on monia vanhoillislestadiolaisuuden psyykkisesti vahingoittamia ja että jotkut ovat saaneet myös terapia-apua. Sitä en ole tiennyt, miten tuon katsomusasian kanssa on siinä keploteltu, mutta luulen nyt arvanneeni, miten siinä on menetelty. Ongelmat on selitetty johtuviksi ihmisten psyykkisistä ja (epä-)moraalisista ominaisuuksista sekä ihmissuhteista! Silloin psykologia on voinut niitä käsitellä, koska ne ovat kuuluneet sen omalle alueelle. Tuossa on vain se vika, ettei se ole totta. Jos esimerkiksi vanhoillislestadiolainen vastustaa homoliittoja, ei hän tee sitä siksi että on paha ihminen, vaan siksi että se on hänen katsomuksensa mukaista.
Minulla on siis se käsitys, että psykologia/psykiatria yrittää puristaa todellisuuden sen omaa oppia vastaavaan muottiin ja tekee siten väkivaltaa sekä todellisuudelle että autettavalleen. Toivon, ettei olisi noin, mutta epäilen pahasti että on.
Itse tarvitsisin todellisuudentajuista apua, joka ottaa huomioon ismien voiman. Ne (väljästi ymmärrettyinä) määräävät aina ihmisten asennoitumista ja ovat määränneet maailman sivu.
Okei :), oletukseni oli, että olet vanhoillislestadiolainen. Mutta yhtä kaikki, puhuin itsekin aatteellisista ja uskonnollisista ryhmistä yleensäkin. Yritän vielä tutkia ja lukea tekstiäsi ja napata sen pointin, sillä asia on mielestäni kiinnostava. Etenkin tämä kohta oli kiinnostava: "minulla on siis se käsitys, että psykologia/psykiatria yrittää puristaa todellisuuden sen omaa oppia vastaavaan muottiin ja tekee siten väkivaltaa sekä todellisuudelle että autettavalleen. Toivon, ettei olisi noin, mutta epäilen pahasti että on."... hmm. jään miettimään asiaa. En varmasti ole paras ihminen vastaamaan, mutta mielenkiintoinen teema tämä on. Ajatteletko, että mielenterveyden edistämisen pyrkimys ja hengellisten ryhmittymien ajatukset olisivat jotenkin toisiaan poissulkevia? Itse uskon niiden väliseen integraatioon ja siihen, että ne voisivat täydentää toisiaan. Tarkoitatko psykiatrian aiheuttamalla väkivallalla sitä, että terapiassa ihminen käy läpi vaikeita asioita aiheuttaen tilapäistä henkistä tuskaa, ja lisäten vielä sen että vaikeat asiat saattavat sivuta tai koskea juuri hengellisiä kysymyksiä.
totta kai ismien taustavaikutus on ihmisessä, mutta terapian idea on oletukseni mukaan siinä, että asioita voi käydä läpi luottamuksellisesti. Kun ihminen voi huonosti, tapana on käydä lääkärissä. Ainakin itse teen näin, mutta tiedän myös ettei asia välttämättä näyttäydy näin yksinkertaisena.
VL-pedofiilin uhri ei saa mennä terapiaan, koska ammattiterapeutti tekisi oitis lastensuojeluilmoituksen ja näin "armon mereen" upotettu rippisalaisuuteen verhottu rikos paljastuisi.
Uhri syyllityy näin rippisalaisuuden rikkomiseen ja saa rikoksen omalle tunnolleen kannettavakseen. Näin on opetettu, ja opetetaan!
uskonnon piinaamia varoiteltiin menemästä psykiatrille, koska "lääkäri kuitenkin kehottaa jättämään uskon"!
Tunsin vl-aikanani 80-luvulla nuoria, jotka ahdistuivat nuorten ajojahdista ja vuosikausien painostuksesta. EEräskin kaverini meni erittäin ahdistavan yöllisen hoitokokouksen jälkeen psykoosiin ja lähti hortoilemaan öiseen metsään. Löytyi vuorokauden kuluttua ja joutui mielisairaalaan. Kaikki vaan Ry:llä päivittelivät, että mahtaako ..... tulla sieltä enää uskovaisena pois kun siellä epäuskoiset häntä hoitavat...
väkivallasta kertominen terapeutille aivan varmasti aiheuttaa järkevässä terapeutissa reaktion: "Tuohan on sairasta touhua, älä hyvä ihminen mene tuollaisiin kokouksiin kiusattavaksi!"
Tätä SRK ja paikallispomot juuri pelkäsivät, ettei "siionin sisäisiä asioita" kerrottaisi "epäuskoisille" terapeuteille.
Hyvä on. Minulla ei ole kokemuksia hoitokokouksista, enkä ole tunnistanut merkittävämpää mieleenpainuvaa väkivaltaa yhteisön toimesta.. Vielä yritän tavoittaa jonkin ajatuksen siitä yrittääkö terapia saada puristettua todellisuuden psykologian oppiin tehden väkivaltaa autettavalle... Voisiko psykiatrian/psykologian "oppi" olla se, että ihminen oppii terapian avulla saamaan otetta omista voimavaroista ja sisäisiä keinoja esim. masennuksen ja ahdistuneisuuden hallitsemiseen..? Ajaako aatteellinen/uskonnollinen ryhmittymä jonkinlaisilla valmiiksi asetetuilla elämäntapaohjeilla ihmistä toiseen suuntaan niin että itsensä kuuntelu on yhä vaikeampaa jos omat ajatukset ovat erilaiset tai keinot saada voimavaroja elämään elämäntapaohjeista poikkevia? Liittyykö Haluu tietää-nimimerkin pohdinta puhtaasti joko elämäntapaohjeiden ja oman halun väliseen problematiikkaan vai puhtaasti jonkinmoiseen väkivallan kokemukseen. vai johonkin siitä väliltä? :)
Nyt täytyy vähän täsmentää. Minun tapauksessani ei ole kysymys huonoksi kokemastani hengellisestä vaan maallisesta katsomuksesta. Se on kuitenkin niin kokonaisvaltainen, että sitä voi verrata vanhoillislestadiolaisuuteen. Vaikutukset ovat samankaltaiset. En kerro lähemmin, millaisesta katsomuksesta on kyse, koska en halua keskustella siitä tässä.
Olen elänyt tuon katsomuksen piirissä syntymästäni saakka. Nyt tarvitsisin psyykkistä tukea ottaakseni siitä pesäeron, koska koen sen väkivaltaiseksi. En vain tiedä, kannattaako sitä tukea etsiä psykologien tai psykiatrien suunnalta. Voivatko he ottaa henkilökohtaisesti kantaa katsomuksellisiin asioihin, vai onko heillä velvoite pysyä neutraaleina? Onko sinulla tietoa tällaisesta?
"psykologia/psykiatria yrittää puristaa todellisuuden sen omaa oppia vastaavaan muottiin ja tekee siten väkivaltaa sekä todellisuudelle että autettavalleen"
Tuolla tarkoitin sitä, että asiat ja niiden syyt selitetään sellaisiksi, että se sopii omaan tieteeseen.
Sanon esimerkkinä Jokelan kouluampumistapauksen. Ampuja oli vartavasten antanut ymmärtää, että hänen syynsä olivat ideologiset. Psykologit (jotka esiintyivät julkisuudessa asiantuntijoina) eivät sitä noteeranneet (siis ampujan yli käveltiin), vaan selittivät asian yksilöpsykologialla ja ihmissuhteilla.
Sama on toistunut muidenkin tuon kaltaisten tapausten yhteydessä, ja jotkut ovat kiinnittäneet siihen julkista huomiota. Nämä ovat ääriesimerkkejä, mutta sama pätee myös arkisemmalla tasolla.
"Ajatteletko, että mielenterveyden edistämisen pyrkimys ja hengellisten ryhmittymien ajatukset olisivat jotenkin toisiaan poissulkevia? Itse uskon niiden väliseen integraatioon ja siihen, että ne voisivat täydentää toisiaan."
"Mielenterveyden edistämisen pyrkimys" on niin epämääräinen ilmaus, että se voi käytännössä pitää sisällään melkein mitä tahansa. Itse tarkoitan psykologisia oppeja ja niiden soveltamista. Niiden ja jonkin katsomuksen integrointi ehkä onnistuu, jos uskoo molempiin. En tiedä, saako psykologi tehdä noin työssään.
Minua kiinnostaa siis se, saavatko psykologian/psykiatrian ammattilaiset asettua työssään avoimesti jonkin katsomuksen puolelle jotakin toista katsomusta vastaan, vai eivätkö saa. Tähän haluaisin saada jostakin vastauksen.
Luin nuo ensimmäiset kolme viestiäni läpi, ja kyllä niissä mielestäni ilmaisin aika selvästi, mitä haluan tietää.
Et vain sitä tajunnut, vaan pähkäilet kaikenlaista asian vierestä. Oletkohan niin psykologian "läpivärjäämä", ettet nähnyt yksinkertaista asiaa? Onko psykologeilla sama vika, ja siksi he näkevät kaiken vain niiden omien juttujensa valossa? Ei taida hyödyttää hakea heiltä apua.
No tämä on nyt vain tällaista ihmettelyä...
Antaapa sitten olla. ainakin yritin. tai voin vielä yrittää vastata yksinkertaisesti: veikkaan ettei kovin paljon voi asettua mitään katsomuksellisuutta vastaan, vaan sen piirteitä esim väkivaltaa vastaan. En osaa ajatella yksinkertaisesti.
Luin tuon viestini tuossa aamupäivällä ja ajattelin, että taisipa tulla kirjoitetuksi pahasti. Että pitäisiköhän pyytää anteeksi. Tarkoitit varmasti hyvää. Ärsyynnyin vain silloin, kun tuntui, että oletit niin mahdottomasti. Mutta pyydän nyt anteeksi, olit todella ystävällinen, kun välitit.
"veikkaan ettei kovin paljon voi asettua mitään katsomuksellisuutta vastaan, vaan sen piirteitä esim väkivaltaa vastaan"
Noin varmaan on. Mutta kun minusta se katsomus itsessään on väkivaltainen, niin että voipi olla kinkkisempi juttu. Mutta katsotaan.
on pätevä antamaan traumaterapiaa henkilön kaikissa traumoissa
Koska uhri ei saa murtaa rippisalaisuutta!
miksi haluat vääristellä totuutta? Meilaik
Juuri tämä on suuri ongelma vl-yhteisössä kun "vl-neitsyitä" on menossa naimisiin sankoin kitoin, mutta heillä on terapioimattomia (mutta toki "armon mereen upotettuja") hyväksikäyttötapauksia sydämellään.
sellasii tyyppei, jotka ei hyväksy pedofiilin ilmoittamista virkavallalle. Varmaanki joskus ollu sellanen käsitys, et kaikki pitää yksistää armon mereen upottaa. Ny ajatellaa sitä syntinä ja rikoksena.Siitä on enempi ny puhuttu, ku ennen. Niihä kaikki muutki ennen salas lapsen hyväkskäytöt, koska onha se aika häpeeki.
pedofiiliasiassa on lähinnä törkeätä!
Ja hänen viaton lapsuhrinsä jätetään kärsimään rippisalaisuuden suojaan traumojaan.
Kuka terapiaa edes tarvitsisi?